Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

Vaalitulosanalyysi etukäteen

Mainioitten PSI-tutkijoittemme päätelmästä, ettei aika mitenkään poikkea muista ulottuvuuksista, keksin idean käväistä viikon päässä tulevaisuudessa katsomassa eduskuntavaalien tulosanalyysejä. Viivyin tulevaisuudessa tuntikausia television ajankohtaisohjelmia katsellen ja sanomalehtiä lukien. Palasin kylläkin aikamatkaltani lopulta takaisin lähtöhetkeen, joten varsinaisesti aikaa ei mennyt lainkaan hukkaan. Koska mielenkiintoisia havaintoja kertyi kovin runsaasti, en pysty kirjoittamaan tiivistelmää ensi viikon vaalitulosanalyyseistä kovin lyhyeen muotoon. Pahoittelen heti alkuun tämän paginani pituutta, mutta ehkä vaalitulosten analysointi kiinnostaa etukäteen jopa enemmän kuin vaalien jälkeen.

Vaalien alla tehdyissä tutkimuksissa saatiin selville, että vaalikampanjoinnilla on vaikutusta vain pieneen osaan äänestäjistä. Valtaosa äänestäjistä päättää äänestämisestään tai vaaleissa nukkumisestaan täysin kampanjoinnista riippumatta. He perustavat äänestyskäyttäytymisensä puolueitten aatteisiin ja perinteisiin sekä vuosikymmenten kuluessa kertyneisiin saavutuksiin ja epäonnistumisiin. Vain joka kuudenteen äänioikeutettuun voidaan vaikuttaa vaalikampanjalla. Kuudesosa äänioikeutetuista on kuitenkin yhtä suuri ihmisjoukko kuin neljäsosa äänestäneistä, joten vaalikampanjoilla vaikutettiin yhden suuren puolueen äänestäjäkunnan suuruiseen ihmisjoukkoon. Näin vaalitulos - siinä määrin kuin Suomessa voi ylipäätään tapahtua puolueitten kannatusten muutoksia - oli täysin vaalikampanjoinnin varassa.

Kolmesta suuresta puolueesta vaaleissa suhteellisesti parhaiten, edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna, menestyi Kokoomus ja huonoiten Sosialidemokraatit. Politiikan tutkijat analysoivat tarkasti erityisesti suurten puolueitten vaalimenestystä televisiossa ja lehdistössä. He kertoivat näitten eduskuntavaalien ratkenneen puhtaasti mediassa eikä sen perusteella, millaisia tavoitteita puolueet esittivät äänestäjien arvioitaviksi.

Keskusta ja sen pääministeriehdokas Vanhanen saivat runsaasti julkisuutta erityisesti Suomen tuoreen EU-puheenjohtajuuden kautta ja Pääministerin morsian –vaalikirjan avulla. Vaikka mitään erityisen ihmeellistä ei kummallakaan rintamalla tapahtunut, julkisuus oli vaalien alla taattua. Kokoomuksen kampanja vastuullisesta markkinataloudesta sekä Saulin ja Jyrkin isä-poika-keskusteluista ei ketään erityisesti innostanut eikä sillä useimpien tutkijoitten mielestä ollut mitään vaikutusta äänestäjiin.

Sosialidemokraattien ja SAK:n vaalikampanjat herättivät poikkeuksellista huomiota ja saivat kovasti julkisuutta. Demarikampanja ei kuitenkaan tuonut esille puolueen omia vaaliteemoja, vaan keskittyi sinisen Suomen ongelmiin. Sininen Suomi taas oli niin kaukana todellisuudesta oleva haavemaailma, että kampanja katsottiin lähinnä herjaukseksi ja se toi runsaasti sympatiaääniä Kokoomuksen ehdokkaille.  SAK tyri kampanjassaan niin pahasti, että se joutui hylkäämään ensimmäisen televisiomainoksensa mauttomana, vaikka siinä mässäiltiin varsin maukkaalla ruoalla. SAK:n toinen tv-mainos teki pilkkaa hyvin pukeutuneesta porvarillisen näköisestä miehestä ja toi sekin sympatiaääniä Kokoomuksen laariin. Näin demarit ja SAK rahoittivat Kokoomuksen hyväksi toiminutta vaalikampanjaa ja toivat Kokoomukselle vaalivoiton. Pahat kielet kertoivat, että mainokset suunnitelleiden mainostoimistojen omistajat äänestivät hekin Kokoomusta, joten sekä kampanjarahat että tuloksena olleet äänet menivät Kokoomukselle.

Demarien kampanja oli niin huomiota herättävän epäonnistunut ja typerä, että tavallista useammat syvästi vasemmistolaisesti ajattelevat ihmiset joutuivat äänestämään Vasemmistoliittoa. Niinpä Vasemmistoliiton vaalimenestys oli hyvä ja puolue jopa  lisäsi ääniosuuttaan sille etukäteen ounastellun tappion sijasta. Vasemmistoliiton menestyskin oli median ansiota, ei puolueen oman, asiallisen ja värittömän vaalikampanjan, vaan demareitten kampanjan, joka teki sosialidemokraattiehdokkaitten äänestämisestä vastenmielistä.

Tutkijat arvioivat demarikampanjan jäävän pysyvästi historiaan poikkeuksellisen pyyteettömänä, tasapuolisena ja tuloksellisena kampanjana. Sehän näet toi tasapuolisesti vaalimenestystä sekä demareista oikealla että vasemmalla puolella toimiville puolueille eikä mitenkään hyödyttänyt omaa puoluetta. Se osoitti työväenliikkeen parhaitten perinteitten mukaista aitoa välittämistä ja huolenpitoa lähimmäisistä ja oli mitä parhainta muitten puolueitten edunvalvontaa.

Vihreitten vaalimenestys oli jälleen kerran sellainen, etteivät tutkijat pystyneet esittämään vihreitten vaalituloksesta mitään varsinaista tulosanalyysiä. Analyytikot eivät päässeet yksimielisyyteen edes siitä, pitäisikö vihreitten vaalimenestystä verrata edellisten eduskuntavaalien tulokseen vai vaaleja edeltävien mielipidekyselyjen tuloksiin. Vihreitten perinteinen ongelma on näet ollut pärjääminen oman puolueensa gallup-kannatukselle.

Pienistä puolueista parhaiten menestyivät Perussuomalaiset. Sekin oli täysin median ansiota. Perussuomalaisten puheenjohtajalla Timo Soinilla oli vaalikeskusteluissa jopa aikaisemmin kuulemattomia ilmaisuja, jotka havahduttivat tuhanteen kertaan kuultujen puolueliturgioitten uuvuttamia, nukahtamaisillaan olevia äänestäjiä. Timo Soinilla oli esimerkiksi seuraavia lausahduksia: ”En halua Suomesta saksalaisten sauvakävelypuistoa. Missä EU, siellä ongelma! Haluan säilyttää maamiinat ja säästää rypäleet syötäviksi.” Soini osoitti pystyvänsä ajattelemaan itse ja vieläpä ilmaisemaan itseään omaperäisesti. Se oli tarpeeksi vaalivoittoon tarvittavan mediahuomion saavuttamiseksi ihan riippumatta siitä, oliko äänestäjän mielestä Soinin ajatuksissa järjen hiventä vai ei.

UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE