Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!


 Perustuslain valuvikoja

On usein väitetty, että Suomen nykyisessä perustuslaissa on valuvika ulkopolitiikan johtamisen osalta. Perustuslain kahdeksannessa luvussa, pykälässä 93, todetaan näin:  ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.” Tämä lainkohta on nähty sellaiseksi, että se johtaa ongelmiin, jos valtioneuvoston (kansankielellä hallitus) ja presidentin näkemykset ovat ristiriitaiset.

En halua väittää, että em. perustuslain kohta olisi ongelmaton. Perustuslaissamme on kuitenkin toinenkin, paljon vakavampi valuvika ennenaikaisia eduskuntavaaleja koskevan päätöksenteon osalta. Perustuslain kolmannessa luvussa, pykälässä 26, kirjoitetaan: ”Tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla määrätä ennenaikaiset eduskuntavaalit toimitettavaksi.”

Hallituksen ministerit ovat perustuslain mukaan vastuunalaisia eduskunnalle ja presidentin on pakko myöntää ero ministerille, joka ei nauti eduskunnan luottamusta, vaikka ministeri ei itse eroa pyytäisikään. Kautta linjan perustuslain mukaan hallituksen tulee toimia eduskunnan tai paremminkin eduskunnan enemmistön tahdon mukaan. Mainitsemani lainkohta tekee eduskunnan alaisuudessa toimivasta pääministeristä aloitteentekijän eduskunnan hajottamisessa ja ennenaikaisten vaalien järjestämisessä. Tällainen vaikuttaa lähinnä sairaan mielen tuotteelta eikä harkitulta toimivallan jaolta. Toimivalta eduskunnan hajottamisessa pitäisi olla eduskunnalla itsellään tai presidentillä ilman eduskunnalle alisteisena toimivan pääministerin myötävaikutusta.

Tätä lainkohtaa on koeteltu jo kerran eräältä kantilta. Pääministerinä toimiessaan pyhä Mooses, joka myös Paavo Lipposena tunnetaan, kerran uhosi hajottavansa eduskunnan, jos hallituspuolueitten kansanedustajat eivät kiltisti toimi juuri niin kuin pääministeri haluaa. En tiedä, mistä kansanedustajat pystyivät generoimaan itseensä tarvittavan itsekunnioituksen puutteen, mutta niin he vain alistuivat pääministerin tahtoon. Oikeasti, perustuslain ja demokratian pelisääntöjen mukaisesti toimittaessa, pääministerin hallituksineen olisi pitänyt noudattaa hallituspuolueitten eduskuntaryhmien tahtoa.  

Näinä päivinä tuota mainittua lainkohtaa koetellaan toisella tavalla. Nykyisen vaalirahasopan kuohuissa on esitetty vaatimuksia ennenaikaisista eduskuntavaaleista. Pääministeri Matti Vanhanen on kertonut, ettei hän tule tekemään aloitetta ennenaikaisista vaaleista. Oppositiokin on luopumassa niiden vaatimisesta, mutta pääministerin eroa oppositio vaatii.

Kuvitellaanpa sellainen tilanne, että osa hallituspuolueitten kansanedustajista käyttäisi ja tottelisi omia aivojaan ja äänestäisi opposition rinnalla eduskunnan enemmistönä pääministeri Vanhasen hallitukselle epäluottamuksen. Presidentin olisi pakko erottaa hallitus. Jos tässä tilanteessa uuden hallituksen muodostaminen muodostuisi ylivoimaiseksi, ei olisi mahdollisuutta ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin, kun ei olisi pääministeriä, joka tekisi asiasta aloitteen.

Odottelisikohan maamme sitten normaaliin aikaan pidettäviä eduskuntavaaleja ilman toimeenpanovaltaa käyttävää hallitusta. Vai saataisiinko sittenkin muodostettua uusi hallitus, jonka ohjelmaksi kirjoitettaisiin pelkästään ennenaikaisten eduskuntavaalien järjestämisen ehdottaminen presidentille.

Pääministeri Vanhanen näyttää rakastuneen ja takertuneen valtaansa. Vaikka poliittisen järjestelmämme uskottavuus on kärsinyt vakavasti vaalirahoitussotkusta, hän ei näe tarvetta luopua pääministerin tehtävistä. Kun näin on, tiedotusvälineet ovat aivan ilmeisesti unohtaneet tehdä Vanhaselle yhden kysymyksen: ”Mikä oli Matti Vanhasen rooli pääministeri Anneli Jäätteenmäen erossa, joka johti Vanhasen nousuun pääministeriksi.”

Selitykseksi ei kelpaa, ettei Vanhasella ollut mitään roolia. Jos Vanhanen ei tehnyt asiassa mitään, niin hän ei myöskään ollut lojaali pääministerille ja puolueensa johtajalle eikä tukenut Jäätteenmäkeä. Nyt Vanhanen odottaa ihan itsestään selvyytenä tukea itselleen sekä omalta puolueeltaan että muilta hallituspuolueilta. Tilanne tänään on tietysti erilainen kuin Jäätteenmäen eron aikoihin: Ihan oikeusistuimessa asti on todettu, ettei Jäätteenmäki tehnyt mitään lainvastaista niissä asioissa, jotka hänen eroonsa johtivat. Nyt taas on aivan ilmeistä, että Vanhanen on saanut laitonta vaalirahoitusta.

UAT

<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE