Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!


 Vasemmistolainen puoluejohtaja

Suomen perinteiset puolueet ottivat jokunen vuosikymmen sitten tavakseen valita oikeistolaiset puheenjohtajat. Kommunistidiktatuurien ongelmat ja niiden kaatuminen aiheuttivat oikeistolaisen henkäyksen, jonka myötä kaikki vanhat puolueet valitsivat oikeistolaisen puoluejohtajan ihan riippumatta siitä, millaisia puolueen aateperintö ja kannattajien näkemykset ovat.

Kokoomus, ruotsalaiset ja Kristillisdemokraatit ovat oikeistolaisia puolueita eikä ole kummallista, että niiden puheenjohtajat ovat oikeistolaisia. Oikeistopuhurissa Keskusta valitsi puheenjohtajakseen oikeistolaisen Esko Ahon, sosiaalidemokraatit oikeistolaisen Paavo Lipposen ja Vasemmistoliitto oikeistolaisen Suvi-Anne Siimeksen.

Kun kaikkien perinteisten puolueiden puheenjohtajat olivat oikeistolaisia, maamme politiikka sai aivan uutta vakautta ja yksituumaisuutta. Oikeistolaisten puoluejohtajien kesken oli  helppo löytää konsensus ainoasta oikeasta politiikasta: yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvattamisesta ja hyvinvointivaltion alasajosta.

Joskus tuli ongelmia siitä, että puolueitten päätöksenteossa on ainakin näennäinen häivähdys demokratiasta ja äänestäjätkin saattavat kaikota, jos puolueen käytännön teoissa ja aateperinnössä ei ole mitään yhteistä. Keskustassa tämä johti siihen, että puoluekokous valitsi - puolue-eliitin suureksi pettymykseksi ja yllätykseksi - Esko Ahon seuraajaksi keskustalaisen Anneli Jäätteenmäen. Jäätteenmäki osoittautui puolueelleen tarpeelliseksi ja johti sen vaalivoittoon maamme suurimmaksi puolueeksi. Välittömästi voitokkaiden eduskuntavaalitulosten selvittyä Keskustan puolue-eliitti aloitti yhteistyössä Lipposen johtamien demarien kanssa toimet  Jäätteenmäen syrjäyttämiseksi. Niinpä Jäätteenmäen pääministerikausi päättyi ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.

Keskustan tilanne normalisoitui, kun Jäätteenmäen seuraajaksi valittiin oikeistolainen Matti Vanhanen ja maamme politiikkaan palasi sen myötä oikeistolainen konsensus.  Demarien uusi puheenjohtaja, Jutta Urpilainen, ei ole vielä todistanut oikeistolaisuuttaan, mutta eipä hän ole todistanut paljon muutakaan.  Kannanottoja juuri nyt ajankohtaisiin budjettiasioihin ja ylipäätään vaikeaan taloustilanteeseen ovat ottaneet esimerkiksi Eero Heinäluoma, Antti Kalliomäki ja Heli Paasio, mutta puheenjohtaja Urpilaisen näkemyksiä on vaikea löytää vaikkapa puolueen nettisivuilla.

Saattaahan puheenjohtaja Urpilainen ollakin arvoiltaan sosialidemokraatti, mutta hän on pitänyt sen salassa. Niinpä hän ei erotu oikeistolaisten puoluejohtajien joukosta. Martti Korhonen Vasemmistoliiton puheenjohtajana ei hänkään erottunut oikeistosta. Toisin on Vasemmistoliiton uuden puheenjohtajan, Paavo Arhinmäen, laita.

Nyt on tapahtunut sellainen historiallinen muutos, että meillä on yksi vasemmistolainen puoluejohtaja. Paavo Arhinmäen kannanotot valtion yhtiöiden omistuksesta ja valtio-omistajan roolista niissä ovat ihan selvästi vasemmistolaisia. Samaa on sanottava  hänen kannanotoistaan valtion omistamasta kansanpankista, verotuksen progression kiristämisestä ja varallisuusveron palauttamisesta.

On hämmästyttävää, ettei Vasemmistoliiton muu puolue-eliitti ole älähtänyt puheenjohtajan vasemmistolaisista puheista. On tultu sellaiseen kummalliseen tilanteeseen, että puoluejohtaja puhuu puolueensa peruskannattajakunnan äänellä. Suomalainen konsensus-yhteiskunta on vaarassa. Jos laajojen vasemmistolaisesti ajattelevien kansanjoukkojen luottamus Vasemmistoliittoon palaa, on suuri vaara puolueitten voimasuhteitten olennaisista muutoksista tulevissa vaaleissa. On hyvin mielenkiintoista seurata asioitten kehittymistä.

UAT

<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE