Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!


 Viikon kirjavinkki, Ajan rannalla

Ruotsalaiskirjailija Henning Mankellia on totuttu pitämään dekkarikirjailijana. Tuosta rajoitteesta hän on päässyt eroon jo vuosia sitten kirjoitettuaan dekkarien lisäksi useita muita yhteiskuntakriittisiä romaaneja. Nimenomaan muita yhteiskuntakriittisiä, sillä myös Mankellin dekkareissa on jokseenkin poikkeuksetta vahva yhteiskunnallinen latinki. Mankell on tehnyt jälleen uuden aluevaltauksen ja osoittanut kykynsä fantasiakirjailijana, Suomessakin. Luonnehdin Ajan rannalla –romaania fantasiakirjaksi, mutta en lainkaan tiedä enkä välitä sen virallisesta luokittelusta.

Näillä klubimme sivuilla on mainittu muuallakin Erkki Tuomioja, pitkäaikainen kansanedustaja ja kohtalaisen pitkäaikainen ulkoministeri. Joistakin asioista olen kovin eri mieltä Tuomiojan kanssa ja tällainen on suhtautuminen Mankellin dekkareihin. Tuomioja pitää Palomuuria Mankellin yleensä hyvien dekkareitten joukossa huonona kirjana ja minä taas pidän Palomuuria Mankellin dekkareista parhaana.  Minä en näe Palomuurissa sitä uskottavuusongelmaa, jonka Tuomioja näkee. Tämä taas johtunee siitä, että minun näkemykseni mukaan ihminen on niin yksinkertainen olento, ettei hän pysty edes kuvittelemaan sellaista, mikä olisi teknisesti mahdotonta toteuttaa.

Otavan nettisivuilla kerrotaan, että Mankellin romaani, Ajan rannalla, on ilmestynyt ruotsinkielisenä alkuteoksena, Berättelse på tidens strand, jo vuonna 1998. Suomenkielisenä tuo romaani ilmestyi vasta v. 2008, jos oikein ymmärrän noita nettisivuja. Minun käteeni mainittu kirja osui kirjastossa vasta tänä kesänä.

Mankell on siis ollut fantasiakirjailija jo kymmenen vuotta. Jos tuon olisin tiennyt, minun olisi kannattanut parantaa ruotsinkielentaitojani ja lukea ruotsinkielinen alkuteos. Olen lukenut lukuisia Mankellin dekkareita ja muitakin romaaneja ja ne ovat lähes poikkeuksetta erinomaisia. Siitä huolimatta Ajan rannalla nousee suurimmaksi lukuelämykseksi, mitä tuo ruotsalaiskirjailija on minulle pystynyt tarjoamaan.

Tiedän, että useat klubimme jäsenet minun tavoin arvostavat suuresti Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjaa liftareille ja tuntevat tuon viisiosaisen trilogian hyvin. Luulen, että kaikkien Linnunradan käsikirjasta pitävien kannattaa lukea Mankellin Ajan rannalla. En halua paljastaa kirjasta liikaa lukuelämyksen himmentämiseksi, mutta jotakin kerron, että lukijani ymmärtävät, millaisesta aarteesta on kysymys. En tosin väitä, että se, mitä kirjan sisällöstä kerron, olisi edes jossain määrin totta.

Kirjassa vanha mies kertoo tarinan. Mies on niin vanha, että saattaa hyvinkin olla jo kuollut. Vanhus kertoo tarinan sanoitta ja itse asiassa se onkin kuulijan oma tarina. Tärkeässä roolissa kirjassa on vanhuksen esiäiti, joka eli tuskastuttavan vanhaksi. Suunnilleen kolmesataavuotiaana tuo esiäiti suuttui jumalille ja kiipesi puunlatvaan ollakseen lähempänä jumalia, kun hän haukkui jumaliaan siitä, etteivät he ole antaneet hänen kuolla ja päästä lepoon.

Niinpä jumalat armahtivat vanhaa esiäitiä, tämä putosi puusta ja kuoli. Kuolema ei mitenkään estä mainittua vanhaa esiäitiä olemasta tarinan keskeisessä roolissa jatkossakin.

UAT

<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE