Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!


 Eurovaalien tulosanalyysi

 

Taitaa muodostua jo perinteeksi tapa, että julkaisen vaalien tulosanalyysin jo ennen vaaleja. Niinpä kirjoitan nyt tulevan sunnuntain Euroopan parlamentin vaalien tuloksesta ja samalla analysoin tuloksiin johtaneita syitä. Aikaisemmin tulosanalyysiäni on väheksytty sen takia, että se perustui klubimme aikakoneen käyttöön. Tällä kertaa teen tulosanalyysini käyttämättä aikakonetta osoittaakseni asiantuntemukseni. Klubimme muut hallituksen jäsenet voivat vahvistaa etten käyttänyt aikakonetta, sillä aikakoneemme käyttö vaatii koko hallituksen luvan.

Varma veikkaus on tietysti, että suomalaiset puolueet keskimäärin häviävät vaaleissa, koska parlamenttipaikkojemme määrä vähenee neljästätoista kolmeentoista. Yhtä helppoa on veikata, että Keskusta menettää neljästä paikastaan yhden. Tämän verran kuka tahansa aikaansa seuraava suomalainen voisi vaalituloksesta kertoa. Tuollaisen tulosarvion julkaisemisessa ei olisi mitään mieltä, mutta minun analyysini mukaan tulokset ovatkin huomattavasti yllätyksellisempiä kaikille niille, joilla ei ole kykyä nähdä tulevaisuuteen. Kirjoitan tämän tulosanalyysin imperfektissä, koska ajatuksissani, ilman aikakonettakin, tarkastelen asioita ikään kuin ne olisivat jo tapahtuneet. Pahoittelen sitä, että analyysini yksityiskohtaisuuden vuoksi tästä kirjoituksesta tuli pakinaksi jokseenkin pitkä.

Eurovaalien ennakkoäänestys oli vilkkaampi kuin edellisissä eurovaaleissa. Ensimmäinen ennustukseni koskee äänestysaktiivisuutta, joka ennakkoäänestysvilkkaudesta huolimatta jäi edellisvaaleja huonommaksi. Tämä taas johtui siitä, ettei vaalikampanjan loppuhetkillä noussut esille erityisiä äänestämään innostavia keskustelunaiheita. Ilman vilkasta keskustelua ei äänestämään helposti lähdetä, koska Euroopan asiat tuntuvat kaukaisilta.

Keskustan vaalitappio oli suoranainen rökäletappio, sillä Keskusta menetti paikoistaan peräti puolet ja sai vain kaksi paikkaa. Keskustan tappion syvyyteen vaikutti puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhasen, kehno esiintyminen YLE:n suuressa televisiovaalikeskustelussa torstai-iltana. Lukijoiden on syytä huomata, että tämä analyysi on kirjoitettu ennen tuota suurta vaalikeskustelua ja toivottavasti julkaistaankin ennen sitä. Keskustalaiset eivät juuri innostuneet lähtemään äänestyspaikoille enää varsinaisena vaalipäivänä, sunnuntaina.

Kokoomus sai eurovaaleissa eniten ääniä, mutta lisäpaikkoihin äänet eivät riittäneet, vaan puolueen oli tyytyminen kolmeen paikkaan. Kokoomuksen suurin ääniosuus ei vaadi erityistä analyysiä, vaan tulos johtui ylipäätään puolueen nykyisestä korkeasta kannatuksesta.

Myös demarit säilyttivät kolme paikkaansa, mikä taas vaatii selityksen, sillä demarit eivät yleensä ole olleet erityisen innostuneita eurovaaleista. Demarien vaalimenestyksen pelasti ortodoksikirkko, joka kielteisellä suhtautumisellaan yhteiskunnalliseen toimintaan toi runsaasti sympatiaääniä demarien listalla ehdokkaana olleelle Mitro Revolle, jonka kirkko pakotti luopumaan Isä Mitron asemasta. Tarkkaan ottaen demarit saivat vain kaksi paikkaa ja kolmas meni tälle sitoutumattomalle demarilistan ehdokkaalle. Demarit jäivät vaalimenestyksensä takia kiitollisuuden velkaan Suomen ortodoksikirkolle.

Vasemmistoliitto säilytti ainoan europarlamenttipaikkansa, vaikka puolueella ei erityisen valovoimaisia ehdokkaita ollutkaan. Puolueella oli kuitenkin varaa hävitä jonkin verran ääniosuudestaan menettämättä paikkaansa. Samoin vihreät säilyttivät paikkansa ja olivat paljon lähempänä toista parlamenttipaikkaa kuin vasemmistoliitto. Vihreillä oli todella hyvä ehdokaslista ja tiukka sisäinen kilpailu ehdokkaiden kesken, joka sai vihreät osallistumaan vaaleihin kohtalaisen aktiivisesti. Ruotsalainen kansanpuolue sen sijaan menetti ainoan paikkansa saatuaan vaaleissa puolueelle tavanomaisen kannatuksen. Puolueen tavanomainen kannatus ei vaadi mitään erityistä analyysiä tai selitystä.

Aika monille tuli yllätyksenä, että perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien vaaliliitto sai vaaleissa peräti kolme paikkaa. Vaaliliitto sai ääniä täpärästi enemmän kuin Keskusta ja ns. viimeinen parlamenttipaikka meni tällä kertaa tälle vaaliliitolle. Edes perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ei uskaltanut varmuudella odottaa vaaliliitolle kuin kahta paikkaa. Timo Soini oli vaalien äänikuningas ja toisena parlamenttiin meni kristillisten Sari Essayah. Kolmas valituksi tullut oli hänkin kristillisdemokraatti, sillä perussuomalaisten muille ehdokkaille ei Timo Soinin suuren äänipotin takia riittänyt kovin suurta äänimäärää.

Perussuomalaisten osuus vaaliliittonsa äänistä oli suunnilleen kaksinkertainen kristillisdemokraattien ääniosuuteen verrattuna. Perussuomalaisten vaalimenestyksen syynä oli EU-jäsenyyteen kriittisesti suhtautuvien poikkeuksellinen äänestysaktiivisuus. Tähän aktiivisuuden kasvuun vaikutti nimenomaan Timo Soinin ehdokkuus. Yleinen äänestysaktiivisuus jäi edellisvaaleja huonommaksi, mistä jo aiemmin kerroin. Ainoastaan perussuomalaiset saivat ääniä enemmän kuin viime kunnallisvaaleissa, mutta kaikkien muiden puolueiden äänimäärät jäivät huonon äänestysaktiivisuuden takia roimasti pienemmiksi kuin noissa kuntavaaleissa.

Timo Soinin jälkeen suurimmat henkilökohtaiset äänimäärät keräsivät Keskustan Anneli Jäätteenmäki ja Demarisitoutumaton Mitro Repo, mutta vaalitulosanalyysini tarkkuus ei riitä kertomaan, kumpi näistä sai enemmän ääniä. Vihreiden kärkikolmikko, Satu Hassi, Tarja Cronberg ja Heidi Hautala, kilvoitteli kohtalaisen isoilla henkilökohtaisilla äänimäärillä puolueen ainoasta parlamenttipaikasta. Samoin muutamat Kokoomuksen ehdokkaat saivat kohtalaisen isoja henkilökohtaisia äänimääriä.

UAT

<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE