Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!


 
Viesti menee perille

Viime syksyn kunnallisvaalien jälkeen puolueet analysoivat omia vaalituloksiaan. Analysointi erityisesti hävinneiden parissa oli ilmeisen vaikeaa ja tuskallista. Suuret häviäjät, Keskusta ja Demarit, arvioivat häviönsä syyksi, etteivät puolueitten viestit olleet tavoittaneet äänestäjiä.

Puolueet haluavat viljellä mielikuvaa siitä, että ne kyllä tekevät paljon työtä yleiseksi hyväksi, mutta äänestäjät eivät huomaa puolueitten tekoja. Vaalitappioiden syyt ovat jo pitkään olleet hävinneitten mielestä tiedotusongelmia. Saattaahan tosiaan olla niin, että puolueväki ihan aidosti pitää tappioitaan viestintäongelmina, mutta lujaa sokeaa uskoa tuollaisen näkemyksen kasvattaminen ja ylläpitäminen vaatii.

Ajatellaan nyt vaikka Keskustan tappiota, joka oli kunnallisvaaleissa valtakunnallinen, mutta erityisen suuri puolueen vahvoilla kannatusalueilla, maaseudulla ja pienissä kaupungeissa. Keskustaa on perinteisesti pidetty aluepolitiikkaa korostavana puolueena, joka haluaa kehittää koko tasavaltaamme. Nyt ei puolueväen mielestä siis mennyt perille sellainen viesti, että puolue edelleen toimii niin.

Vaalitappion oikea selitys on täsmälleen päinvastainen kuin puolueväen uskotelmissa julkituotu. Tappion aiheutti nimenomaan se, että viesti Keskustan teoista meni perille äänestäjille. Jos vaalitappion syyt halutaan nähdä viestinnällisinä, niin syyksi voidaan lukea, ettei puolue onnistunut salaamaan tekojaan äänestäjiltä.

Viime aikoina Suomessakin aluepolitiikan keskeisin väline ovat olleet EU-rakennerahasto-ohjelmien rahoittamat projektit, koska muu aluepolitiikka on jo lopetettu. Euroopan sosiaali- ja aluekehitysrahastojen projekteja varten laadittiin uudelle, vuonna 2007 alkaneelle ohjelmakaudelle, uudet säännöt, joissa mm. määrätään, että projektien välilliset kustannukset voidaan laskea prosenttiperusteisesti välittömien kustannusten perusteella. Sosiaalirahaston puolella tuo säännös tuli Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteiseen ESR-asetukseen, 1081/2006. Asetus allekirjoitettiin heinäkuussa 2006, Suomen EU-puheenjohtajakaudella, ja niinpä neuvoston puheenjohtajana asetuksen allekirjoitti Suomen silloinen ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki.

Viime eduskuntavaalien jälkeen maahamme perustettiin uusi superministeriö, elinkeinoministeriö, jota johtamaan tuli Keskustan vahva vaikuttaja, Mauri Pekkarinen. Uuteen ministeriöön yhdistettiin entiset Kauppa- ja teollisuusministeriö ja Työministeriö. Uudesta superministeriöstä tulikin todella vahva. Yhtenä esimerkkinä Pekkarisen ministeriön vahvuudesta kerrottakoon, että se pystyi rikkomaan Euroopan unionin kaikkein pyhimmät normit. Suomea on pidetty EU:n mallioppilaana, joka kiltisti noudattaa kaikkein typerimpiäkin EU-normeja. Tähänkin sääntöön on nyt saatu poikkeus.

Kun kerrankin EU:lta tuli erittäin järkevä ohje projektien prosenttiperusteisista välillisistä kustannuksista, niin jopa löytyi Suomesta, tiettävästi Pekkarisen superministeriöstä, niin paljon kanttia, ettei mainittua ESR-asetusta noudateta Suomessa. Määräyksen noudattamisesta tohdittiin kieltäytyä siitäkin huolimatta, että asetuksen lopputeksteissä kerrotaan sanatarkasti: ” Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.”

Kun Suomessa ei hankkeitten välillisiä kustannuksia voi edelleenkään laskea prosenttiperusteisesti, niin täällä ne täytyy edelleenkin määritellä kuitti kuitilta. Jos ESR-projektin työntekijälle hankitaan esimerkiksi uusi hiirimatto, hinnaltaan kaksi euroa, niin projektin hallinnoijan pitää selvittää rahoittajalle, missä määrin hiirimatto on projektin käytössä ja missä määrin sitä sen koko oletettavissa olevana käyttöaikana käytetään muissa tehtävissä. Ainoastaan projektin käytössä olevaa aikaa vastaava osuus hiirimaton hankintahinnasta voidaan hyväksyä projektin kustannuksiksi. Jos taas projektin ohjausryhmän kokoukseen hankitaan keksipaketti, josta jää muutama keksi kokouksen jälkeen jäljelle muuhun käyttöön, projektin hallinnoijan pitää laskea tähteeksi jääneiden keksien osuus ja merkitä projektin kuluiksi ainoastaan todennettujen ohjausryhmän kokouksessa syötyjen keksien osuus.

Tällä prosenttiperusteisten välillisten kustannusten hylkäämisellä Pekkarisen superministeriö on pystynyt työllistämään rakennerahastoprojektien henkilöstön pelkillä hallintotehtävillä. Samalla on onnistuttu viemään projektihenkilöstöltä työmotivaatio ja työn ilo. Niinpä rakennerahasto-ohjelmilla ei enää saada aikaan mitään varsinaisia tuloksia, joten tulevaisuudessa nuo projektit on helppo jättää kokonaan rahoittamatta, kun niillä ei aikaisemminkaan ole tuloksia aikaansaatu.

Muitakin esimerkkejä aluepolitiikan vastaisesta työstä löytyisi. Kerroin tässä vain yhden kuvaavan esimerkin siitä, miten suunnattoman suurella tarmolla maamme keskustajohtoinen hallitus on ryhtynyt aluepolitiikkaa hävittämään. Aluepolitiikan hävittämisvimmassa ei ole kekseliäisyyttä eikä ponnisteluja säästelty. Päivä päivältä entistä useampi äänestäjä on tämän huomannut ja se näkyy puolueitten kannatusgallupeissa. Vastaavanlaisen paginan voisin kirjoittaa demareitten viestin perillemenosta, mutta säästän lukijani tällä erää siltä.

 UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE