Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!


 
Toisenlainen joulusaarna: mitäs me murhaajat

Pahoittelen myöhästymistäni niille sivustomme lukijoille, jotka odottivat joulusaarnaani ennen joulua. Joulukiireitten takia saarnan viimeistely jäi tekemättä ja kaiken lisäksi tämä saarna on senlaatuinen, että se on parempikin julkaista joulun jälkeen. Saarnani olisi voinut nimittäin vaikuttaa jonkun lukijan joulutunnelmaan kielteisestikin.

Olemme juuri viettäneet joulua. Ne meistä, joilla oli siihen varaa, antoivat toisilleen lahjaksi kalliita ja tarpeettomia tavaroita. Ne, joilla ei ollut sellaiseen varaa, saattoivat pitää itseään jollain lailla epäonnistuneina, vaikka mitään syytä tuollaiseen ei olekaan.

En kirjoita nyt siitä, että epäoikeudenmukaisen maailmantalouden takia joka päivä kehitysmaissa tuhansia ihmisiä kuolee nälkään, puhtaan juomaveden puutteeseen ja näistä aiheutuviin sairauksiin meidän ahneutemme seurauksena. Kirjoitan siitä, että teemme joka päivä murhan tai useamman ja murhaamme omia jälkeläisiämme.

Maapallon fossiilisten polttoaineiden varannot kertyivät miljoonien vuosien kuluessa. Me poltamme ne parissa sadassa vuodessa sananmukaisesti taivaan tuuliin ja pilviin. Niinpä aiheutamme peruuttamattoman ja ainutlaatuisen nopean ilmakehän koostumuksen muutoksen. Sen seuraukset ovat osittain arvaamattomat, mutta joka tapauksessa johtavat ilmastomme lämpenemiseen, napajäätiköiden sulamisen myötä merenpinnan nousuun ja ravinnontuotannon vaikeutumiseen. 

Samoin haaskaamme ripeästi kallioperämme metallivarannot. Tehokkaalla tuotannollamme levitämme maahan, vesistöihin ja ilmakehään kemikaaleja, jotka eivät hajoa luonnon omassa kiertokulussa. Olemme jo tuhonneet lukuisia eliölajeja sukupuuttoon ja omankin lajimme suvunjatkumiskyky on heikentynyt ympäristömme kemikalisoitumisen seurauksena.

Tuhlaamme energiaa täysin holtittomasti. Talvikuntoiluumme vaaditaan ensin pitkät matkat Lapin hiihtokeskuksiin tai peräti Alpeille, jossa voimme sitten lasketella ja hiihdellä. Vaikka harvaanasutussa Suomessamme voisimme lähteä hölkkäämään tai hiihtelemään omalta kotioveltamme, sellainen ei meitä kiinnosta. Emme myöskään jaksa kulkea muutaman kilometrin työ- ja ostosmatkoja polkupyörällä tai jalan, vaikka saatamme harrastaa runsaastikin liikuntaa liikuntapaikoissa, joihin kuljemme tietysti henkilöautoilla. Emme muista sammuttaa virtaa valoista ja muista sähkölaitteista silloin kuin emme niitä tarvitse emmekä edes välitä koko asiasta.

Tungemme viljelymaahan lannoitteita, joilla saamme pohjoisen maamme sadot kasvamaan  ylituotannoksi asti.  Samalla köyhdytämme maaperän niin, että jo omat lapsemme joutuvat kärsimään aliravitsemuksesta, hivenaineiden puutteesta. 

Emme välitä lajitella jätteitämme ja käyttää materiaaleja uudelleen. Kaatopaikkojen penkkoihin kertyy paljon lasia, metallia ja jopa paperia, vaikka kaikki nuo ja monet muut aineet voitaisiin käyttää uudelleen. Kiinnostuksemme kohdistuu ennemmin langattomaan tiedonsiirtoon ja liikkuvan kuvan saamiseen kännyköihin kuin elinympäristömme varjelemiseen tuholta tai leivän tuottamiseen koko ihmiskunnalle.

Meiltä puuttuu tahto elämän jatkumisen turvaamiseen ja turmelemme maapallomme elinkelvottomaksi.  Välinpitämättömyydessämme murhaamme kaikki ne miljardit ja taas miljardit ihmiset, jotka eläisivät maapallolla vielä tuhansien vuosien kuluttua, ellemme me tuhoaisi maapallon ohutta elonkehää ja katkaisisi elämän kultaista ketjua.

 UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE