Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!


 
Kunnallista  ulkopolitiikkaa

Kuukausi sitten Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov puhui Suomen hyvistä mahdollisuuksista toimia kansainvälisessä yhteisössä keskustelujen avaajana siksi, että maamme on puolueeton ja arvossa pidetty eurooppalainen maa. Samoihin aikoihin Yhdysvaltain merkittävin lehti, New York Times, luonnehti Suomea puolueettomaksi.

Kubimme ensimmäinen jäsen joutui lähes koko presidenttikautensa taistelemaan sen puolesta, että Suomen puolueettomuus tunnustettaisiin ulkomailla. Niinpä olisi nyt luullut kotimaamme ulkopoliittisen johdon ilahtuneen suuren itäisen naapurin näkemyksestä. Kävi kuitenkin aivan toisin. Ulkoministeri Alexander Stubb kiirehti oikaisemaan itämaan tietäjän puheita ja kertoi, ettei Suomi ole puolueeton vaan on poliittisesti liittoutunut EU:hun ja tekee läheistä sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa.

Ulkoministerimme ei ole ainoastaan onneton tunari vaan myös naiivi. Tunarointia osoittaa, että hän halusi erityisesti korostaa itänaapurillemme tiivistä yhteistyötämme Naton kanssa. Venäjä kokee Naton itseään vastaan kohdistuvaksi liittoutumaksi ja Suomen Nato-yhteyksistä puhuminen oli tarpeetonta naapurin ärsyttämistä.

Viime viikolla Stubb isännöi ETYJ:in ulkoministerikokousta. Naiivius Stubbin käytöksessä tuli esille siinä, että hän uskotteli itselleen ja tiedotusvälineille, että ETYJ-kokouksen tuloksena saattaisi hyvinkin syntyä yhteinen poliittinen julistus. Tuon julistuksen vaatima 56 valtion yksimielisyys oli kovin epätodennäköistä pelkästään tuoreen Georgian kriisin takia. Stubb itse teki julistuksen lopullisesti mahdottomaksi mainitsemillani kommenteilla Venäjän ulkoministerin Suomen puolueettomuutta koskeville puheille. Venäjältä ei ollut Stubbin kommenttien jälkeen odotettavissa vetoapua julistuksen aikaansaamiseksi, mutta ulkoministerimme ei lainkaan ymmärtänyt omien toimiensa vaikutusta.

Olen lapsesta asti ollut erityisen kiinnostunut ulkopolitiikasta. Se on kaikkein mielenkiintoisin, vaativin ja vaikuttavin politiikan laji ja lapsuudessani Suomen ulkopolitiikka oli ihailtavan taitavaa. Suomen puolueettomuuspolitiikka ei vahingoittanut ketään, oli omien kansallisten etujemme mukaista ja antoi suomalaisille hyvät mahdollisuudet toimia kansainvälisessä yhteisössä sovittelevan sillarakentajan roolissa.

Puolueettomuuspolitiikkamme kaudella Suomi ei ideologisesti koskaan luopunut tuumaakaan pohjoismaisen demokratian ihanteistaan. Missään vaiheessa ei ole käyty kansalaiskeskustelua puolueettomuudestamme luopumisesta, mutta niin vain väitetään tapahtuneen. Itse asiassa näyttää siltä, että olemme nyt luopumassa myös pohjoismaisen hyvinvointivaltion eli pohjoismaisen demokratian ihanteista ilman varsinaista keskustelua tästäkään aiheesta.

Ulkoministeri Stubb on sanonut, ettei ulkopolitiikka ole sen kummempaa kuin kunnallispolitiikkakaan. Stubbin toimet valitettavasti näyttävätkin kunnallispolitiikalta. Ne ovat kyläpolitikointia, jossa toimien yleisempää merkitystä ei lainkaan ymmärretä.

 UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE