Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!


 
Kolmenkymmenen vuoden viive

Pyydän klubisivustomme lukijoilta anteeksi sitä, että edellisen pakinani julkaisemisesta on kulunut jo lähes kaksi kuukautta. Kyseessä on tuo aikamme pahin vitsaus, kiire, joka jostakin tulee mutta ei minnekään mene.

Alan purkamaan hyvien pakina-aiheitten sumaa presidentti Martti Ahtisaaren lokakuun alussa saamasta Nobelin rauhanpalkinnosta. Palkinto osui kohdalleen ja Maran oli jo korkea aika palkintonsa saada. Hän on toiminut rauhanrakentajana perinteisellä puolella, diplomatian ja neuvottelutaitojen sekä henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ansiosta.

Ahtisaaren kaltaiset rauhantekijät alkavat olla valitettavan harvinaisia tämän päivän maailmassa. Mara itse totesi, ettei hänelle tuolla saralla edes ole juurikaan kilpailijoita. Ahtisaaren rauhanpalkinnon saanti viivästyi sen takia, että palkinto on viime vuosina jaettu toisentyyppisistä, sinänsä hyvin arvokkaista rauhantöistä, kuten ilmastonsuojelupuheista.

Suomella on perinteitä diplomaattisen rauhantyön alalla. Sakari Tuomiojan taidot ja ahkeruus olivat poikkeukselliset, mutta hän ei ehtinyt Nobeliaan saada, koska kuolema saavutti hänet aivan liian nuorena. Suurin rauhanpoliitikkomme on kuitenkin kiistatta ollut klubimme ensimmäinen jäsen, Urho Urho, mutta häneltäkin jäi Nobel saamatta. Tämä laiminlyönti jäi vaivaamaan Norjan parlamentin Nobel-komiteaa ja nyt Ahtisaarelle annettu palkinto kenties hieman lievittää Nobel-komitean häpeäntunnetta.

Urho Urho tasapainoili koko poliitikkouransa sillanrakentajana idän ja lännen välillä. Hänen suurin saavutuksensa oli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi, ETYK, joka lopulta toteutui Suomen aloitteen pohjalta v. 1975 ja sen jälkeen Kekkosen olisi pitänyt Nobel-palkintonsa saada. Viivettä Ahtisaaren palkintoon ehti kertyä yli kolmekymmentä vuotta. Ennen Suomen aloitetta ETYK-konferenssia oli yritetty saada liikkeelle Itä-Euroopan maiden aloitteilla, mutta turhaan.

Suomi sopi aloitteentekijäksi sen takia, että meillä oli hyvät suhteet kaikkiin niihin maihin, joita Euroopan turvallisuus kosketti ja Suomi oli saanut tunnustusta tasapuolisuudestaan suhtautumisessa kahtia jaetun Saksan kysymykseen. Näihin seikkoihin Suomi myös aloitteessaan vetosi.

Urho Urho joutui presidenttikautensa loppuun saakka taistelemaan Suomen puolueettomuudesta ja kamppailemaan Neuvostoliiton painostusta vastaan. ETYK-prosessin aloitteellaan hän kuitenkin maksoi potut pottuina ja korkojen kera. Suomen (= Kekkosen) aloitteesta syntyneeseen ETYK-prosessiin liitettiin turvallisuusasioita sekä taloutta ja teknologiaa käsittelevien aihekokonaisuuksien lisäksi ns. kolmas kori, jossa käsiteltiin kansalaisvapauksia ja ihmisoikeuskysymyksiä. Tämän kolmannen korin asialistan eteneminen sitten aikanaan johti mm. Neuvostoliiton hajoamiseen. Jos Neuvostoliitto painosti Suomea Urho Urhon eläessä, tämä pani liikkeelle prosessin, joka tuhosi Neuvostoliiton Urhon kuoltua.

Presidentti Ahtisaari on tajunnut hyvin, että Nobelin rauhanpalkinnon myöntää vuosittain Natomaa Norjan suurkäräjät. Niinpä Ahtisaari on tämän tästä suositellut Suomellekin Natoon liittymistä. Tuo Nato-myönteisyys jäi Ahtisaarelle päälle, sillä hän suositteli Suomelle Nato-jäsenyyttä vielä palkinnon saatuaankin.  Toivottavasti hän nyt jo on unohtanut tuollaiset puheet. Jos Suomi nimittäin olisi ollut pitkään Naton jäsen, kylmä sota jatkuisi edelleen, Neuvostoliitto voisi hyvin ja ennen kaikkea: Ahtisaarelta olisi jäänyt Nobelin rauhanpalkinto saamatta. Liittoutuneena maana Suomella ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia onnistua ETYK-prosessin aloitteentekijänä.

 UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE