Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!


 Medianhallintaa vai hallintaa medialla

Viimeisen viikon ehdottomasti tärkeimmät kotimaan uutiset ovat Suomen mukaanlähtö Naton nopean toiminnan joukkoihin ja hallituksen budjettikehyspäätökset. Siltä asia ei ole kuitenkaan lööppien valossa näyttänyt. Suurimman huomion uutislööpeissä ovat saaneet ministerien ja kansanedustajien henkilökohtaiset asiat.

Medianhallintaa osoittaa erityisesti lööppiuutisten ajoitus. Naton nopean toiminnan joukot kuuluvat ulkoministeri Kanervan toimialaan. Kanerva välttyi kuitenkin päätöksen perustelemiselta ja jokseenkin kaikilta päätökseen liittyviltä kiperiltä kysymyksiltä lähettämällä satamäärin tekstiviestejä nuorelle, julkisuushakuiselle naiselle. Näin Kanerva tuotti uutisen tekstiviesteistään julkisuuteen samoihin aikoihin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan Naton nopean toiminnan joukkoja koskevan päätöksen kanssa. Huolimatta siitä, että ratkaisu on hyvin merkittävä ja pitkävaikutteinen, asiasta ei tiedotusvälineissä erityisemmin keskusteltu.

Tuskinpa pääministeri Vanhanen osasi ajoittaa poliisille tekemänsä tutkintapyynnön niin taitavasti, että hänen käräjäoikeuteen päätynyt korvausvaatimuksensa Pääministerin morsian –kirjan julkaisijaa kohtaan tuli ratkaistavaksi juuri ennen hallituksen budjettikehysneuvotteluja. Ehkä oli paremminkin onnellinen sattuma, että valtion taloudenpitoa hyvinkin tarkkaan ohjaavista raameista saatiin päättää varsin vähäisellä julkisella huomiolla. Kehyspäätösten sijaan tiedotusvälineissä käsiteltiin Vanhasen valitusta hovioikeuteen. Erityisesti seitsemänsadan miljoonan euron sijoittaminen pääkaupunkiseudun huiputusyliopistoon olisi ansainnut enemmän huomiota.

Tuo pääministerin oikeusjuttu on oikeasti mielenkiintoinen ja jopa merkityksellinen asia. Siinä haetaan rajoja ministerin yksityisyyden suojalle. Toisaalta siinä koetellaan myöskin tuomioistuinten riippumattomuutta. Lautamiesten poliittiset taustat nousivat saman tien esille käräjäoikeuden päätöksen tultua julkisuuteen. Hallituksemme medianhallintaa kuvastaa se, ettei tuomarien jääviyttä ole kyseenalaistettu lainkaan. Tuomarit nimittää virkoihinsa tasavallan presidentti hallituksen esityksestä. Pääministerillä on siten keskeinen rooli tuomarien nimittämisessä ja vaikutusvaltaa tuomarien tulevaan urakehitykseen. Vanhanen on sitä paitsi kerran pyrkinyt presidentiksi ja voi myöhemmin tulla sellaiseksi valituksi eli varsinaiseksi tuomarinimityspäätösten tekijäksi.

Pääministeriä vastassa ovat yksityishenkilö ja pieni liikeyritys, joilla ei ole mitään vaikutusvaltaa tuomareihin nähden. Tuomarien nimitysjärjestelmä asettaa tuomarit vaikeaan tilanteeseen, kun riidan toisella osapuolella on keskeinen ja mahdollisesti tulevaisuudessa kasvava tuomarinimitysvalta. Niinpä voitaisiin todeta, että suomalaisen oikeuslaitoksen kaikki tuomarit ovat jäävejä tällaisessa riita-asiassa. Asia pitäisi siten ratkaista pelkin lautamiesvoimin. Parasta olisi tietysti ollut, jos aihetta näin epätasaiseen oikeudenkäyntiin ei olisi lainkaan syntynyt.

Kansanedustaja Tanja Karpela, entinen Saarela, omaa sukua Vienonen, on varsinainen mediapelin taituri. Hän sai viime vuoden loppupuolella julkisuutta avioerollaan Olli Saarelasta. Sen jälkeen lööppijulkisuutta tuli yhteisen kodin myynnillä ja sukunimen muutoksella Saarelasta Karpelaksi. Nyt Tanjamme on päässyt jälleen lööppeihin, kun pariskunta on perunut avioeroaikeensa. Kun tämä iloinen uutinen on ammennettu tyhjiin, on seuraavaksi odotettavissa nimenmuutosuutinen, kun Tanja Karpela muuttaa nimensä takaisin Saarelaksi tai ottaa käyttöön tyttönimensä, Vienonen.

Meillä on todella taitavat poliitikot. He hallitsevat julkisuutta niin hyvin, ettei heidän varsinainen työnsä pääse juuri lainkaan uutisiin, vaan mediamme rummuttaa päättäjiemme yksityisasioista. Näin päättäjämme välttyvät varsinaiseen työhönsä kohdistuvalta kritiikiltä. Kolikon toinen puoli on, että poliitikkojen taitavuuden sijasta tähän tilanteeseen on tultu tiedotusvälineittemme kehnouden takia.

UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE