Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Ei ihan kommelluksitta

Näitten klubisivujemme Uutishuoneella on kerrottu tämänsyksyisestä vuosijuhlastamme. Uutistoimituksen kertomasta voisi päätellä, että juhlat ja Australian matka olisivat sujuneet kommelluksista. Niinhän se monesti on, että julkisivua halutaan kiillottaa ja ongelmista vaieta.

Useimmille klubimme jäsenille matka olikin ikimuistoinen ja ongelmaton. Kaikki jäsenemme eivät suinkaan osaa käyttää ionisiirrintä ja niinpä siirtimen rakentajat olivat huolellisesti kouluttaneet jäsen Markun ionisiirtimen kuljettajaksi. Ionisiirrin on sen verran pieni tilavuudeltaan, että siihen mahtuu kerrallaan vain kaksi todella isoa miestä tai hieman useampia pienempiä ihmisiä. Niinpä jäsen Markku joutui tekemään monta reissua siirtäessään väkemme kokouspaikalle Port Campbellin kansallispuistoon Australiaan.

Voisi luulla, että aikaa kului matkusteluun, kun ionisiirrin reissasi maapallon laidalta toiselle kymmeniä kertoja. Tosiasiassa näin ei käynyt, sillä ionisiirtimen nopeus on sama kuin valonnopeus eli matka maapallon ympäri kestää sillä runsaan kymmenesosasekunnin. Enemmän aikaa kului siihen, että ohjaaja määritteli kohteen, peräti muutama sekunti jokaista lähtöä kohti. Kaikkinensa kokousväen siirtyminen Australiaan kesti muutaman minuutin, tai niin oli ainakin tarkoitus.

Jäin itseoikeutetusti viimeiseksi matkustajaksi vastapaistettujen munkkien kanssa varmistaakseni, ettei kaikkia munkkeja syödä ennen kuin koko juhlaväki on paikalla. Jäsen Markku tuli noutamaan minua ja hän näytti jo hieman matkustelusta väsyneeltä. Kun olin päässyt sisälle ionisiirtimeen, Markku näppäili ylpeän näköisenä muutamia numerosarjoja ionisiirtimen näppäimistöltä ja ajattelin luonnollisesti, että Markun täytyy näpytellä kohdepaikan koordinaatit, maantieteellinen leveys ja pituus, hyvinkin tarkasti. Markku myös mutisi jotakin, mistä en kuitenkaan saanut selvää.

Tunsin pienen, pienen nytkähdyksen ikään kuin ionisiirrin olisi siirtynyt johonkin ja sitten se jäi liikkumattomaksi. Astuin ulos ionisiirtimestä ja yllätyksekseni en nähnyt ketään tuttuja ympärilläni. Huomasin olevani jossain hotellissa.  Kyselin jäsen Markulta, missä olemme, mutta Markku oli niin sanotusti hieman toistaitoinen.  Muilta paikalla olleilta ihmisiltä sain vähitellen tietää, että olimme Katmandussa, Airport-hotellissa. Katmandu sijaitsee kaiketi Nepalissa. Ajattelin Markun väsyneenä näpytelleen kohdepaikkamme koordinaatit väärin.

Hotellin respassa minulle kerrottiin, että hotellissa on tilaa ja meille järjestyi huone. Sain avustettua Markun huoneeseen, jossa hän edelleen toistaitoisena kohta nukahti. Olin aika epätoivoinen. Kännykkäni oli jäänyt Raaheen enkä saanut soitettua kenellekään klubimme jäsenelle. En myöskään muista enää kenenkään puhelinnumeroita, koska ne ovat tallella vain kännykässäni, joten kännykän lainaaminen ystävälliseltä hotellin väeltä ei olisi mitään auttanut, koska olin jotenkin paniikkihäiriössä unohtanut numerotiedustelun olemassaolon.

Minulta haaskautui pari tuntia aikaa Katmandussa. Ilma oli kuuma tai ainakin minulle tuli hiki, mahdollisesti pelkkä tuskanhiki ja halusin käydä suihkussa. Valitettavasti tässä viiden tähden hotellissa oli vain yksi suihku koko kerroksessa ja suihkuun tuli kuulemma vesi vain kahden tunnin ajan vuorokaudessa eikä tuo ajankohta ollut käsillä. Hotellirakennus vaikutti kaiken lisäksi niin huteralta, että pelkäsin sen hajoavan milloin tahansa.

Lähdin ulos hotellista ja onnekseni löysin nettikahvilan. Kuulin, että se olikin ilmeisesti ainoa nettikahvila koko Nepalissa. Kahvia sieltä ei kuitenkaan saanut, vaan ainoastaan teetä, joten kai sitä pitäisi sanoa nettiteeläksi. Nettiteelästä sain pian chattiyhteyden noviisijäsen Henriin, joka on ionisiirtimemme pääsuunnittelija. Henri neuvoi minua, miten ionisiirrintä ohjataan. Näppäimistöä ohjaamiseen ei tarvita ollenkaan ja arvasin, että jäsen Markku oli käyttänyt näppäimistöä vain näyttääkseen tärkeältä ja osaavalta. Ionisiirrintä ohjataan nykyaikaisesti puhumalla. Väsyneenä Markku oli kaiketi mutissut kohdepaikkamme Port Campbellin niin epäselvästi, että kone oli tulkinnut sen Airport Katmanduksi.

Vaivoin sain siirrettyä Markun ionisiirtimeen ja siirryimme kokouspaikalle. Valitettavasti olimme pahasti myöhässä ja muu väki teki jo lähtöä paluumatkalle Suomeen. Onneksi oivalsin tilanteen riittävän nopeasti, pukkasin Markun ulos ionisiirtimestä ja sanoin koneelle selvästi Tietotekun puukanslia ja toivoin, että kone ymmärtäisi, mihin haluan. Tietysti kone tunnisti yhden maapallon tärkeimmistä paikoista ja siirryin välittömästi Raahen tekniikan ja talouden yksikön kansliaan. Vuosikokousväen ihailtavaksi sinne oli tuotu nähtäville klubimme aikakone, jota olin käyttänyt aikaisemminkin tehdessäni eduskuntavaalitulosanalyysiä ennen vaaleja. Matkustin aikakoneella muutaman tunnin taaksepäin, riittävän kauaksi, että ehdin käydä suihkussa huuhtomassa Katmandun hiet pois ennen muun juhlaväen paikalle tuloa. Kun sitten tuli aika lähteä Australiaan, vaadin vahingosta viisastuneena päästä ensimmäisenä matkaan järjestämään munkkitarjoilua. Ilmeisesti muut klubimme jäsenet eivät huomanneet koko kommellusta eikä jäsen Markku taida muistaa siitä mitään.

Kun Uutishuoneen raportti julkaistiin, sain ilmeisen selityksen kommelluksellemme. Uutishuoneen kuvista ilmenee, että ionisiirtimen kuljettajaksi koulutettu jäsen Markku joi itsensä pöydän alle jo ennen matkaa. Mitä lienee Markku juonut, Kekkosboolia juomalla ainakaan ei tuollaiseen kuntoon pääse. Liekö Urho Juhan paikalle tuomilla Marskin ryypyillä ollut osuutensa asiaan :) ?

UAT

 

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE