Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Syyttömän etsintä

Suojelupoliisillamme oli muutama vuosi sitten paha ongelma. Sen piti löytää tutkittavaksi itävakoilusta epäiltävissä oleva suomalainen, joka olisi hyvin tunnettu, mutta kuitenkin varmuudella syytön. Tällainen tutkinta tarvittiin, jotta saataisiin aikaiseksi oikeusmurha ja marttyyri. Tutkintaa voitaisiin sitten jatkossa käyttää hyväksi perusteltaessa sitä, miksi muita epäilyjä menneitten vuosikymmenten itävakoilusta ei tutkittaisi. Voitaisiin hurskastella, että halutaan välttää oikeusmurhien toistuminen.

Suomeen oli saatu arkistotietoja entisen Itä-Saksan salaisen poliisin, Stasin, arkistoista: Tiitisen lista ja ns. Rosenholz-aineistoa. Aluksi mietittiin tutkinnan kohteeksi useita 1980-luvun johtavia poliitikkojamme. Lähemmässä tarkastelussa osoittautui, että nämä henkilöt tai jotkut heidän lähipiirissään olisivat suurella todennäköisyydellä osoittautuneet oikeasti syyllisiksi vakoiluun, eikä heidän puuhiaan voinut ottaa tutkittaviksi.

Aivan huippupoliitikkojen joukosta ei siten löytynyt sopivaa tutkittavaa henkilöä. Lopulta huomattiin jokseenkin hyvin tunnettu Alpo Rusi, joka oli toiminut tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren läheisenä avustajana. Hän osoittautui sopivaksi tutkinnan kohteeksi.

Suojelupoliisi on kertonut, että Rusin esitutkinnan aloittaminen perustui Rosenholz-aineistoon. Tuosta aineistosta tosiaan löytyy Alpo Rusista tehty ns. F16-kortti ja siitä saatiin syy esitutkinnan aloittamiselle. Stasi teki näitä F16-kortteja kaikkiaan noin 300 000 kappaletta. Tämä kortisto oli Stasin toiveiden tynnyri, johon kerättiin tietoja sellaisista henkilöistä, joihin ehkä joskus pyrittäisiin ottamaan yhteyttä. Vain 5 – 7 % näistä henkilöistä oli sellaisia, joihin Stasi oikeasti oli yhteyksissä.

Stasin arkistoja hoitava Saksan viranomainen, BStU (Die Bundesbeauftragte für die Unterlagen des Staatssicherheitsdienstes der ehemaligen Deutschen Demokratischen Republik), on todennut sekä suullisesti että kirjallisesti, ettei Alpo Rusista ole Stasin arkistoissa mitään muuta tietoa kuin mainittu F16-kortti. Sama saksalaisvirasto on todennut, ettei tuon kortin perusteella voi leimata ketään eikä kahdelle henkilölle ole koskaan tehty yhteistä korttia. Näin Alpo Rusin isoveljen, Jukka Rusin, jokseenkin harmiton yhteydenpito Stasiin diplomaattikontaktina ei kytke Alpo Rusia mitenkään asiaan. Rosenholz-arkiston ylimalkainenkin tarkastelu tuotti tuloksen, ettei Alpo Rusilla ole mitenkään voinut olla moitittavia Stasi-yhteyksiä. Kun Alpo Rusin veljellä, Jukka Rusilla, oli kuitenkin ollut jotain yhteydenpitoa Stasin kanssa, saatiin epäilylle uskottavuutta.

Pian ja helposti saatiin siis täysi varmuus siitä, ettei Alpo Rusi ole syyllistynyt vakoiluun. Hänen ei uskottu olevan niin vahva, varsinkaan fyysisesti, että hän voisi selvitä rankaksi suunnitellusta esitutkinnasta, joten hänestä odotettiin oikeusmurhan marttyyria. Niinpä Rusista päätettiin tehdä esitutkinta, jotta voitaisiin suojella oikeasti vakoiluun syyllistyneitä. Tutkintaa ei suinkaan tehty sen takia, että olisi epäilty Rusin syyllistyneen vakoiluun, vaan nimenomaan sen takia, että varmasti jo etukäteen tiedettiin Alpo Rusin olevan täysin syytön.

Suojelupoliisi kuulusteli Alpo Rusia ainakin sata tuntia. Esitutkinnan rasittavuuden lisäämiseksi suojelupoliisi vuoti tietoja Rusin vakoiluepäilyistä johtaville poliitikoillemme ja medialle. Media leimasikin toivotulla tavalla Rusin syylliseksi vakoiluun. Esitutkinnalla ja sen julkistamisella saatiin vastaisen varalle pelottava ennakkotapaus. Kun Rusi-tutkinnan erehdys aikanaan paljastui, sen perusteella on ollut helppo perustella muiden henkilöiden tekemisten tutkimatta jättämistä. Pohditaan, että on viisasta olla penkomatta asioita, jotta kukaan toinen ei joutuisi samaan kurimukseen, minkä Alpo Rusi joutui kokemaan.

Jotta liian monille ei paljastuisi, että jo ennen esitutkinnan aloittamista oli saatu täysi varmuus tutkittavan syyttömyydestä, esitutkinta-aineisto päätettiin julistaa salaiseksi. Alpo Rusi vaati aineiston julkistamista, koska se olisi todistanut hänen syyttömyytensä. Julkisuus olisi ollut liian noloa Suojelupoliisille ja valtiovallalle, joten aineisto salattiin. Esitutkinta-aineiston salaamista on käytetty taitavasti hyväksi. Joissakin kommenteissa (mm. entinen oikeusministeri Johannes Koskinen v. 2003) on jopa arveltu, että Alpo Rusin osalta ei saatu näyttöä törkeästä vakoilusta, mutta tavallinen vakoilu jäi tutkimatta. Jos esitutkinta-aineisto olisi julkista, tällainen jälkihämäys ei olisi mahdollista.

UAT

 

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE