Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Hyvä Tarja

Presidentti Tarja Halonen vieraili äskettäin Yhdysvalloissa ja tapasi mm. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moonin. Lehtitietojen mukaan Halonen olisi yrittänyt sopia tapaamista myös presidentti George Bushin, kongressin edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin, senaattori Hilary Clintonin tai ulkoministeri Condoleezza Ricen kanssa, mutta mikään näistä tapaamisista ei aikataulusyistä onnistunut.

Yhdysvaltain johdon haluttomuudelle tavata presidenttiämme on esitetty useitakin syitä. Pitkän linjan diplomaatti, entinen ulkoministeri ja presidenttiehdokas Keijo Korhonen arveli sanomalehti Kalevan mukaan, ettei Suomi ole kiinnostava Yhdysvaltain kannalta ja syy tapaamishaluttomuuteen johtuu paremminkin maiden välisten suhteitten ongelmattomuudesta kuin ongelmallisuudesta.

Useimmiten tapaamishaluttomuudelle nähdään syynä, että Tarja Halonen on arvostellut Yhdysvaltain sotatoimia Irakissa jopa YK-foorumilla. Yhdysvaltain johto on sen verran herkkähipiäistä, ettei se halua tavata sellaista pienen valtion presidenttiä, joka ei ole riittävästi nöyristellyt maapallon ainoaa supervaltaa.

Jälkimmäiset mielipiteet saivat lisää vettä myllyynsä, kun presidentti Bushilta kuten myös puhemies Pelosilta riitti suunnilleen samaan aikaan Halosen Yhdysvaltain vierailun kanssa aikaa tavata Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt. Pääministeri Reinfeldt ei ole ainakaan toistaiseksi ehtinyt arvostella Yhdysvaltoja mistään eikä ilmeisesti tule koskaan arvostelemaankaan.

Ennen Yhdysvaltain vierailuaan pääministeri Reinfelt kertoi tiedotusvälineille aikovansa ottaa Bushin kanssa keskustellessaan esille esimerkiksi Irakin sodan ja sotapakolaiset, kuolemanrangaistuksen Yhdysvalloissa ja Yhdysvaltain tavat kohdella sotavankejaan. Vierailun jälkeen Reinfelt kertoi, ettei hän ottanut mitään näistä asioista puheeksi, vaan mieluummin pelkästään kuunteli Bushin suuria viisauksia. Tapaamisen jälkeen hän ylisti presidentti Bushia.

Meidän suomalaisten on syytä olla erittäin tyytyväisiä ja ylpeitä siitä, että Yhdysvaltain johto tuntee vastenmielisyyttä presidenttiämme kohtaan. Presidenttimme on uskaltanut esittää järkeviä ajatuksia kansainvälisillä foorumeilla, vaikka ne ärsyttävät Yhdysvaltain johtoa. Ruotsalaisilla sen sijaan on syytä hävetä. On surullista, että naapurimaamme pääministeri menee niin pitkälle supervallan mielistelyssään, että on valmis hylkäämään kaikki pohjoismaiset arvot. Kauas on kuljettu niistä ajoista, jolloin Ruotsin pääministeri Olof Palme toimi maailmanpolitiikan omatuntona ja toi julki omat näkemyksensä mistä asiasta tahansa.

Ulkoministerimme Ilkka Kanerva on saanut kollegaltaan kutsun ja tapaa Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen kesäkuussa. Yhdysvaltain johto on näköjään sen verran perillä asioista, että tietää Kanervan vanhastaan pyrkivän mielistelemään maailman mahtavia. Menneinä vuosikymmeninä Kanerva mielisteli itäistä supervaltaa, suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa. Nyt kun Neuvostoliittoa ei enää ole, on selvää, että Kanerva hakee mielistelylleen uutta kohdetta.

Olen aiemmin tällä palstalla pakinoinut siitä, että Paavo Lipposella on hallussaan rähmälleen heittäytymisen maailmanennätys. Lipposen ennätys saattaa tulevaisuudessa olla vaarassa, kun Fredrik Reinfeldt ja Ilkka Kanerva kilpailevat keskenään siitä, kumpi pystyy paremmin mielistelemään Yhdysvaltain johtoa. Kanervalla on hyvät onnistumisen edellytykset, sillä hänellä on jo vanhastaan erinomaiset meriitit rähmälleen heittäytymisestä Neuvostoliiton edessä.

UAT

 

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE