Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Maine vai henki

Tuli tarve kirjoittaa niin vakavasta asiasta, ettei tähän juttuun sovi laittaa hitustakaan huumoria. Yksi varusmies kuoli ja useita loukkaantui vakavasti raskaan kranaatinheittimen räjähdyksessä Rovajärvellä joulukuussa 2005. Nyt valtionsyyttäjä Jukka Rappe on tehnyt asiasta päätöksen, jonka mukaan syytteitä tapahtuneesta ei nosteta.

Valtionsyyttäjän mukaan syytteitä tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta ja kuolemantuottamuksesta ei nosteta, koska se olisi kohtuutonta varusmiesten itsensä saamien vammojen takia. Vaikka jotkut varusmiehet toimivat huolimattomasti, he eivät rikkoneet varomääräyksiä, koska varomääräykset olivat kehnot. Tähän asti valtionsyyttäjän päättely sopii hyvin yleiseen oikeustajuun ja tämän kaikki suomalaiset varmaan hyväksyvät.

Syyttämättä jättämistä perustellaan varomääräyksien riittämättömyydellä. Turmaheittimellä ei ollut kantahenkilökuntaan kuuluvaa valvojaa. Se on ohjeitten mukaista, sillä kolmelle kranaatinheittimelle tarvitaan säännösten mukaan vain yksi valvoja ja tällä kertaa valvojia oli peräti kaksi, jotka valvoivat kahta muuta ammuntaan osallistunutta heitintä. Syyttäjän arvion mukaan tapaturma olisi ilmeisesti voitu estää, jos kaikilla heittimillä olisi ollut valvoja.

Syyttäjän päättely ontuu tärkeältä kohdalta. Ohjeet olivat kehnot eikä ohjeitten noudattaminen estänyt onnettomuutta. Kyse on kuitenkin rauhanajan sotaharjoituksesta, joissa ei pitäisi ottaa turhia riskejä. Kiire ja hosuminen näyttävät olevan varusmiespalveluksessa normaali toimintatapa, vaikka kyseessä olisi vaarallinen tehtävä. Kovapanosammunnat hoidetaan yhtä hätäisesti kuin aamupesu. Jos heittimen valvomisella voidaan välttää vakava onnettomuus, niin ei raha tai sen vähyyskään voi olla hyväksyttävä este tuollaisen lyhytkestoisen tehtävän hoitamiselle. Luonnollisia kysymyksiä herää: ”Miksi kranaatinheitinharjoituksille ei ole laadittu kunnollisia ohjeita? Kenen vastuulla ohjeitten laatiminen on ja kuka on vastuussa ohjeitten riittämättömyydestä ja puutteellisuudesta sekä sotaharjoitusten toimintakulttuurin kehnoudesta?” Nämä kysymykset jäävät vastausta vaille.

Syyttämättä jättämisen olisi voinut ymmärtää, jos sitä olisi perusteltu toiminnan luonteesta johtuvilla riskeillä, joita ei voida kokonaan välttää. Syyttämättä jättämisen perusteleminen huonoilla ohjeilla viestittää puolustusvoimien välinpitämättömyydestä varusmiesten turvallisuutta kohtaan. Puolustusvoimiemme maine on tärkeämpi kuin varusmiestemme henki.

Huonojen ohjeitten ja hosumisen seuraukset ovat tällaisissa tapauksissa inhimillisesti äärimmäisen raskaat. Asiallinen syyteharkinta ja sen perustelut eivät olisi näitä inhimillisiä menetyksiä korvanneet, mutta ne olisivat kuitenkin antaneet kuvan siitä, että tapahtumaan suhtaudutaan vakavasti. Nyt tapahtumasta jäi sellainen kuva, että sotaharjoitusten ohjeistuksesta vastaa niin korkea taho, että sen katsotaan aina ja kaikissa olosuhteissa toimivan täysin virheettömästi ja tapahtumasta vastuulliset ovat siten suomalaisessa yhteiskunnassa kaiken arvostelun yläpuolella.

UAT

 

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE