Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Vihjeitä muistelmakirjailijalle

Tänään (18.11.2006) luin Kalevasta, että kunnioitettu eduskunnan puhemies Paavo Lipponen aikoo jäädä ensi vuoden maaliskuussa eläkkeelle ja ryhtyä päätoimiseksi muistelmiensa kirjoittajaksi. Toivotan Lipposelle antoisaa ja menestyksellistä kirjoituspuuhaa.

Tämänpäiväisen Kalevan mukaan Lipponen tulee kertomaan muistelmissaan mm. kanssakäymisestään ns. kotiryssiensä kanssa. Puhemies on siten oivaltanut olennaisen muistelemisen arvoisen asian. Toivon hänen todellakin kertovan avoimesti kaiken suhteistaan Komitet Gosudarstvennoi Bezopasnostiin ja myös yhteydenpidostaan Ministerium für Staatssicherheitiin. Nämä ovat niitä mielenkiintoisia historian asioita, joista me suuren yleisön edustajat olemme erityisen kiinnostuneita.

Lipposen pitää kertoa, miten hän teki 1970-luvulla yhteistyötä mainitun KGB:n kanssa vilpittömänä pyrkimyksenään estää Suomen liittyminen läntisen vapaakaupan piiriin. Tässä asiassa hän teki kaikkensa laittaakseen kapuloita rattaisiin klubimme ensimmäiselle jäsenelle, joka Kremlin ja kotimaan lipposlaisten ankarasta vastustuksesta huolimatta jyräsi Suomen läntiseen vapaakauppaan. Lipponen oli nuorena kovin avomielinen ja kertoi uhoten läntisillekin diplomaateille, että Suomen pyrkimys läntiseen vapaakauppaan on turha, koska Suomen kanta tähän asiaan päätetään Moskovassa.

Vaikka Lipponen nuorena poliitikkona teki kaikkensa estääkseen klubimme ensimmäistä jäsentä onnistumasta Suomen lännettämispyrkimyksissä, hän ei kuitenkaan Urkin elinaikana juuri arvostellut tätä julkisesti. Sen sijaa Urkin kuoleman jälkeen, esimerkiksi tämän syntymän satavuotisjuhlissa, Lipponen arvosteli kovin sanoin Urkkia ja sanoi hänen olleen ulkopoliittisesti omavaltainen. Siinä Lipponen oli oikeassa, sillä Urkkihan vei Suomen omavaltaisesti ensin historialliseen sovintoon itäisen suurvallan kanssa laajasta kotimaisesta vastustuksesta huolimatta ja kohta hän vei maamme EEC-vapaakauppasopimukseen vastoin samaisen itäisen suurvallan tahtoa. Lipponen lienee ollut hyvin katkera tappiostaan vapaakauppa-asiassa.

Lipponen ei itse ole ollut mitenkään jääräpäinen. Hänen ulkopoliittinen omavaltaisuutensa rajoittui perustuslain vastaiseen Itävallan oikeistohallituksen boikotointiin, mutta sitä voidaan pitää ainoastaan menettelyllisenä omavaltaisuutena, koska itse asia oli merkityksetön.  Joustavakin Lipponen on ollut. Kiivaasta läntisen vapaakaupan vastustajasta on tullut Suomen innokkain lännettäjä, joka haluaa Suomen mukaan kaikkiin mahdollisiin Euroopan unionin ytimiin. Joustava hän on ollut myös suhteessaan asevarusteluun. Lipponen osallistui aseistakieltäytymiseen yllyttämiseen ns. Schüllerin jutussa v. 1969. Nyt hän on innokkaasti viemässä Suomea sotilasliitto Naton jäseneksi.

Odotan mielenkiinnolla Lipposen muistelmia, joiden on kerrottu ilmestyvän n. parin vuoden kuluttua. Toivon hänen ottavan vihjeeni huomioon. Jos hän jättää kertomatta jotain olennaista esimerkiksi KGB-yhteyksistään, joudun silloin ehkä itse kirjoittamaan Paavo Lipposen elämäkerran. Jo pelkästään Lipposeen liittyvissä Iisveden Kekkosten sukutarinoissa (vrt. pagina tuhottujen arkistojen tutkimuksesta) riittää aineistoa romaaniin.

UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE