IN MEMORIAM

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 11.5.2014

Ulla Reinikainen

Kulttuurivaikuttaja ja ruotsinkielenopettaja Ulla Airi Annikki Reinikainen menehtyi aivan liian nuorena, pitkähkön sairauden murtamana, perjantaina 9.5.2014 Lieksassa 79 vuoden iässä. Ulla Reinikainen oli syntynyt 1. helmikuuta 1935 Turun "nukketehtaalla".


Kuva: Ulla Oululaisessa kesäkahvilassa
nauttimassa raparperipiirakkaa (photo Juha Räty)

"Ulla vietti lapsuutensa Parikkalassa, kukoisti Helsingissä, jatkoi Haminassa ja päätyi Lieksaan."

Opettajaopintonsa Ulla suoritti Helsingissä ja valmistuttuaan hän siirtyi Somerolla viettämänsä työntäyteisen vuoden jälkeen Haminan lyseoon opettajaksi vuonna 1960. Tuolla Somerolla mm. M.A. Numminen oli Ullan ruotsinkielen opissa ja säilyi sen jälkeen Ullan läheisenä ystävänä.

 Vietettyään 6 vuotta Haminassa hän muutti perheensä kanssa Lieksaan, jossa hän aloitti ruotsinkielen opettajana Lieksan yhteislyseossa vuonna 1966. Lisäksi hän toimi kauppalan, joka muuttui uudestaan kaupungiksi 1973, kulttuurilautakunnassa moniaita vuosia. Tämä toimi oli hänelle erittäin mieluisa ja tärkeä ja hän tulikin tunnetuksi paitsi miellyttävänä ja vaativana opettajana, myös merkittävänä kulttuurivaikuttajana paikkakunnalla. Ulla oli myös kaupunginvaltuuston monivuotinen jäsen.

Yksi hänen vakansseistaan oli toimia Lieksan teatterin varapuheenjohtajana sen perustamisesta 1982 alkaen. Pian hän siirtyi teatterin puheenjohtajaksi ja siinä hän viihtyikin aina vuoteen 2003 saakka.

Kulttuuripersoonan tuttavapiiriin kuului monia valtakunnantason näyttelijöitä, kirjailijoita, poliitikkoja ja muita vaikuttajia; jääköön enemmät nimet tässä erikseen mainitsematta, koska heitä oli niin monia eikä ketään haluta jättää vahingossa nimeämättä.

 Huumorintajuinen Ulla oli Urho-klubin jäsen vuodesta 2006 saakka ja hänet ylennettiin korkeimpaan Urho-luokkaan klubin viimeisimmässä kokouksessa 2014. Monet kertomukset humoristisella "Ukraina-palstalla" olivat Ullan aikaansaannoksia. Lisäksi hän teki lukuisia esinelahjoituksia "Kunniamme Päivät" -museolle Ouluun. Nyt hän siirtyi siis klubimme korkeimpaan eli Ritarit-luokkaan.

Ulla sai kolme lasta, Juhanin, Marjatan ja Heikin. Lasten, lastenlasten ja lapsenlapsenlapsen lisäksi Ullan rakkaiden joukkoon kuului yleensä myös kissa. Mainittakoon, että toiseksi viimeisin lemmikki, "Kateriina" eli Kissi, oli muuten 19-vuotias kuollessaan.


Kuva: Ulla Kemin lumilinnassa helmikuussa 2013 (photo Heikki Reinikainen)

Kaksi ja puoli kuukautta sitten Ulla meni terveyskeskukseen omin jaloin tarkistuttamaan ja hoidattamaan pientä ongelmaa, mutta siltä reissulta hän ei sitten enää palannutkaan. Pieni vaiva osoittautuikin odotettua suuremmaksi...

"Siis, helmipä oli tuo eukkonen,
ja helmipä kalliskin;
jos sietikin naurua hiukkaisen,
toki arvoa runsaammin."

  "Murheel' ei saa muistoani viettää"

nämä lauseet oli Ulla itse toivonut muistokirjoitukseensa.

Ystävää muistellen UJ

A person with a high cultural influence and a swedish language teacher Ulla Airi Annikki Reinikainen died far too young, after a prolonged illness, on Friday, 09/05/2014 in Lieksa at the age of 79 years. Ulla Reinikainen was born 01/02/1935 in Turku in a hospital called   "the doll factory", "nukketehdas".


Photo: Ulla in a nice little cafe in Oulu eating a rhubarb pie (photo Juha Räty)

" Ulla spent her childhood in Parikkala, flourished in Helsinki, continued in Hamina and ended up Lieksa."

She studied as a teacher in Helsinki and after the graduation she migrated to Somero. After one year of busy teaching she moved to Hamina and in a more detailed way to a lyceum of Hamina. When she was in Somero she met M.A. Numminen, a famous finish singer and teached him swedish language. After that they have been good friends...

After spending six years in Hamina she moved, with her family, to Lieksa, the jewel of eastern Finland. She started to teach swedish language again, this time in a lyceum of Lieksa. This happened in 1966. Besides of teaching she was a member of a cultural board for many years. She was fond of this demanding task and she did it well; therefore she was known, not just a strict but also a pleasant teacher, but also as an important person in a cultural field of this middle sized town. Ulla was also a member of a town council for many years.

One of her many jobs was to act as a vice president of a theatre in Lieksa. This started in a year 1982 and after few years she became as a president of this theatre and stayed in that position until the year 2003.

She knew a lot of famous actors, writers, politicians and other people with high influence; we don't want to name them because they are so numerous and we don't want to forget to name any of them...

Ulla had a very good sense of humour and she joined Urho-club in 2006. She got promotions quite often and finally she reached the highest level in 2014. She was now "Urho". Many stories in Urho-club's web page "Ukraina" (funny stories) were told by Ulla. She also donated many historical items to "Kunniamme Päivät" -museum in Oulu (Finnish War museum).  We are now very sorry to tell, that now Ulla will be promoted to the highest level of our club, "The Knights".

Ulla got three nice children, Juhani, Marjatta and Heikki. These children, grand children and a grand grand child were very important in Ulla's life. But there were always few animals included, normally cats. By the way, the second last cat, "Kateriina" or Kissi, as she called her, passed away at a high age of 19.


Photo: Ulla in Kemi, February 2013, in a world biggest snow castle
(Photo Heikki Reinikainen)

Two and a half month since Ulla went to see a doctor in a local hospital; she thought that she had some minor things to be taken care of. But that was the last travel to a hospital, she never returned...

"So, just like a pearl was this old wife,
and a very precious, so far;
a little laugh thy accepted in her life,
she had a value high, the gold bar"

"Remember me with joy, no sorrow!"

(Poems translated by Juha räty)

These are those words Ulla herself has chosen to be written here.

I remember a good friend...yours UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 30.1.2012

Leo Lastumäki

Meidän kaikkien suomalaisten suosikkinäyttelijä Leo Antero Lastumäki kuoli eilen sunnuntaina 29.1.2012 84 vuoden iässä. Leo Lastumäki oli syntynyt 28. joulukuuta 1927 Limingassa.

Kansakoulun suoritettuaan hän kirjautui veturikouluun vuonna 1946, josta hän valmistui kaksi vuotta myöhemmin 1948. Tämän jälkeen hän toimi muun muassa veturinlämmittäjänä.

 Vuonna 1952 hän siirtyi näyttämötaiteen pariin toimien näyttelijänä Porissa vuoteen 1954, sittemmin esimerkiksi Imatralla ja Tampereen Teatterissa. Vierailevana näyttelijänä hän toimi Mikkelissä, Kemissä, Vaasassa ja Helsingissä. Lastumäki vieraili Vesilinnan kesäteatterissa 1954–1955.
Leo Lastumäki vankikarkurina

Elokuvanäyttelemisen Lastumäki aloitti vuonna 1954 elokuvassa Olemme kaikki syyllisiä ja elokuvarooleja hänelle kertyi kaikkiaan 32 kotimaisesta elokuvasta, viimeisimpänä vuonna 2003 filmatussa elokuvassa Koirankynnen leikkaaja. Hän esiintyi etupäässä komedioissa kuten Pekka ja Pätkä neekereinä sekä Spede Pasasen Speedy Gonzales - noin 7 veljeksen poika ja myöhemmin Uuno Turhapuro -elokuvissa. Lastumäen moni näyttelijätoveri Turhapuro-elokuvista on jo aikaisemmin siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Yllä olevassa kuvassa (FilmGOER) hän on vankikarkurin roolissa elokuvassa Kaikenlaisia karkulaisia (1981).

Leo Lastumäki aloitti televisiotyöt vuonna 1964. Hän esiintyi muun muassa televisiosarjoissa Ilkamat, Merirosvoradio, ÄWPK – Älywapaa palokunta, Heksa ja Leksa ja Ällitälli.

Vielä kesällä 2008 Lastumäki toimi myös teatteriohjaajana ja ohjasi Simon kesäteatterille Joel Lehtosen Putkinotkon.

Sven Pahajoki kirjoitti henkilöhistorian Leo Lastumäen muistelmat vuonna 2002 Tarinoita elämän varrelta. Lastumäki harrasti muun muassa skeet-ammuntaa ja hän saavutti lajissa SM-kultaa. Lisäksi hänet tunnettiin innokkaana metsästäjänä.

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 8.12.2010

Kari Tapio

Suomalaisuuden tulkki ja meille kaikille unohtumattomia musiikkielämyksiä vuosikymmenet tarjonnut suomalainen Urho ja iskelmälaulaja Kari Tapani Jalkanen on kuollut. Hän menehtyi 65 vuotiaana noin kaksi viikkoa 65-vuotispäiviensä jälkeen sydänkohtaukseen tiistaina 7.12.2010 taksiin kotipihallaan.

Kari Tapio julkaisi kaikkiaan 30 albumia ja 15 kokoelmalevyä (sekä singlejä) aina vuodesta 1974 alkaen. Ensimmäisen singlensä ”Tuuli kääntyköön”/”Niskavuoren nuorimmainen” hän julkaisi jo vuonna 1972. Lisäksi hänestä julkaistiin elämäkertateos Kari Tapio - olen suomalainen vuonna 2002. Kari Tapion viimeisin albumi vuodelta 2010 oli nimeltään Vieras Paratiisissa.

Kuollessaan Kari Tapio oli vetämässä yhtä historiansa suurimmista kiertueista Vieras Paratiisissa. Keikkakiertueeseen kuului noin 40 konserttia ja nuo keikat oli tarkoitus vetää aikavälillä 2.10.2010 - 19.12.2010. Kari Tapion keikkakalenteri sisälsi viime aikoina noin 150 keikkaa vuodessa. Vuonna 2010 Emma 2009-gaalassa Kari Tapion albumi Viimeiseen Pisaraan sai Vuoden Iskelmäalbumi -Emman.

”Olipa kerran ääni,
joka kiiri tanssilavojen puisissa rakenteissa ja sekoittui muihin ääniin.
Vähitellen se alkoi erottua muista äänistä.
Vuodet kuluivat, ääni kiersi maata ja syveni.
Siihen tarttui eletyn elämän nukka ja kuljetun tien hiekka.
Alettiin pikkuhiljaa puhua siitä erityisestä äänestä.
Tähän päivään mennessä tuo ääni on kiertänyt maan kaikki majatalot,
kuppilat, tanssilavat, hotellit ja konserttisalit.
Jos on vielä joku paikka missä se ei ole käynyt,
se tulee sinne huomenna.
On vaikea laulaa taivaasta,
jos ei ole hajuakaan helvetistä.”

Kari Hotakainen

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 12.8.2010

Juhani Mäkelä

Kaikille suomalaisille A-Studion satunnaisena matkailijana ja erikoisasiantuntijana tutuksi tullut toimittaja Juhani Mäkelä kuoli 72-vuotiaana Ranskan Rivieran kotonaan sunnuntaina.

Viime sunnuntaina 8.8.2010 menehtynyt Mäkelä oli tunnettu Yleisradion pitkäaikainen ajankohtaisohjelmien toimittaja. Lisäksi hän on kirjoittanut lukuisan määrän (ainakin 22 kpl) pääosaltaan huumorihenkisiä kirjoja, joita toimittajammekin kirjahyllystä löytyy useampia.
Tosi asiantuntija on poistunut keskuudestamme, Juhani Mäkelän muistolle

Kuva: Juhani Mäkelä kirjansa kannessa
(kirja Kunniamme Päivät -museon kokoelmista, photo Juha Räty)

Sama sarkasmipainotteinen huumori kritiikin kyydittämänä paistoi läpi myös hänen TV-raporteissaan. Tyyliltään hän siis oli Urho-klubin periaatteiden mukainen mies.

Mäkelä työskenteli noin 40-vuotisen uransa aikana useissa suomalaissa medioissa, ja Ylessä hän aloitti uransa 70-luvulla. Mäkelä julkaisi myös kirjoja, joista useat käsittelivät satunnaisen matkailijan reissuja.

Hänen viimeiseksi kirjakseen jäi vuonna 2008 julkaistu Noin seitsemänkymppisen kirja.

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 2.3.2010

Helge Herala

Helge Frans Birger Herala syntyi Hämeenlinnassa 30.9.1922. Hän on taas yksi poismenneistä "Speden klaanin" jäsenistä, joista on tällä palstalla saanut aivan liian usein lukea. Helge tunnettiin kansan suussa lisänimellä "Heguli", jonka hän sai steppaavan vetäjän roolistaan valehtelijoiden klubissa.

Helge Herala esiintyi 54 vuoden aikana kaikkiaan ainakin 68 pääosin huumorihenkisessä elokuvassa ja TV-sarjassa, mm. lukuisissa Uuno Turhapuro -elokuvissa, RAID-TV -sarjassa, Maigret TV-elokuvassa, Pekka Puupää -elokuvissa ja Pölhölä-filmatisoinnissa.

Herala kunnostautui myös teatterissa sekä leipomoyrittäjänä.

Helge Herala kuoli lauantaina 27. helmikuuta 2010 87 vuoden iässä Riistavuoren palvelutalossa ja häntä jäivät lastenlapsien lisäksi kaipaamaan mm. kaikkien tuntema näyttelijävaimo Marja Korhonen ja tytär Heidi Herala.

Helge Heralan jalat amputoitiin vuonna 2003 diabeteksen takia, mutta hän teki näyttelijätyötään senkin jälkeen, mm. esiintyi viimeisimmäksi jääneessä Uuno Turhapuro -elokuvassa This Is My Life.

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 24.2.2010

Martti Palovaara

Martti Antero Palovaara, joka syntyi 14.4.1952, oli Urho-klubin kunnianarvoisa jäsen N:o 696. Hän liittyi klubimme jäseneksi vasta viime vuonna 2.4.2009 heti aprillipäivän jälkeen ja hänet ylennettiin noviisiksi klubin vuosikokouksessa 3.9.2009.

Martti, olit aina aurinkoinen kaikille. Jää hyvästi, ystäväni!
Kuva: Martti ja kaikille tuttu hymy

Martti tunnettiin aina aurinkoisesta luonteestaan ja herkästä huumoristaan eikä monikaan muista nähneensä Marttia kiukustuneena mutta kiireisenä kylläkin. Hän oli mies, jolla oli aina monta rautaa tulessa. Hän toimi mm. ravintoloitsijana, Kauppakeskus Raahen toiminnanjohtajana sekä kiinteistövälittäjänä, eikä hän myöskään ollut toimeton kaikenlaisten uusien ja vauhdikkaiden ideoiden ja keksintöjen kehittelyn suhteen. Erityisesti hänet muistetaan kuitenkin mr. Raahe-Nettinä; olihan hän Raahe-Netin syntymisen ja kehittämisen takana ollut henkilö.

Martin kädenjälki näkyi monille Raahelaisille tutuiksi tulleissa tilaisuuksissa, kuten Pekanpäivissä ja Syysmarkkinoissa. Klubissamme häntä muistetaan Sir Marttina.

Martti Palovaara menehtyi todennäköisesti sydänkohtaukseen lauantaina 20.2.2010 Oulaisissa ollessaan lumitöissä rakkaimpansa talon pihalla.

Aina hyvätuulista Marttia jäivät yllättävän poismenon jälkeen kaipaamaan kaksi lasta, elämänkumppani, koko Urho-klubin laaja jäsenkunta ja lukuisat ystävät ja kylänmiehet.

 

"Voit itkeä hänen lähtöään
tai iloita hänen elämästään.
Voit sulkea silmäsi ja rukoilla,
että hän palaa tai avata silmäsi
ja nähdä sen minkä hän jätti jälkeensä."

***

"Istuu hiljaa lumessa,
kuun hohde kasvoilla.
Katsoo kohti taivasta,
lumipeitto suojana.
Pakkanen hänet kaunistaa,
timantit päälle varistaa.
Hän luonamme on,
enkeli pienoinen,
lumesta me teimme sen."

- ANNU VALO -

Ystävää muistellen UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 8.2.2010

Kaarlo Juurela
- artikkelin julkaisu viivästyi DNA:n ongelmien takia -

Kaarlo ”Kalle” Juurela syntyi 30.3.1929 Mustasaaressa. Hän kuoli 2. helmikuuta 2010 lomamatkallaan Thaimaan Bangkokissa 80 vuoden iässä. Kaarlo Juurela oli kaikkien suomalaisten, etenkin keski-ikäisten ja vanhempien hyvin tuntema ja muistama ja rakastama näyttelijä, jonka poismeno oli yllätys koko Suomelle.

Hän teki komediapainotteiset elokuvaroolinsa pääsääntöisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Lisäksi hän esitti sketsiviihdettä yhdessä Maj-Britt Heljon kanssa sekä televisiossa että ravintola-shown puitteissa. Juurelan esittämistä hahmoista kenties tunnetuin hahmo oli televisiosarja Jatkoajan Vekseli-Ville, Suhina-Lempin poikaystävä.

Juurela kuului myös Lilla Teaternin vakiojoukkoihin vuosien ajan, mutta sen lisäksi hän oli myös perustamassa omaa teatteria. Tämä Juurelan luonteen mukainen laulu-, tanssi- ja komediateatteri sai nimekseen Komediateatteri Arena.

Kalle Juurela esiintyi kaikkiaan yli 70 elokuvassa ja TV-sarjassa. Muutamana mieleenpainumeimmista mainittakoon Eemeli-elokuvat, useita Speden "ennen Turhapuroa" elokuvia, mm. Speedy Gonzales sekä lukuisat TV-sketsit (näyte tästä)

Kaarloa kuultiin myös viikoittain radion puolelta vakiojäseninä Radioteatterin Yhtäköyttä-yhdistyksen kokouksessa. Tässä Juurelan roolihenkilönä oli Peksujeff, kerkeäkielinen ja vilkkusilmäinen karjalaisukko.

Kaarlo Juurela kunnostautui myös musiikin saralla.

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 28.12.2009

Sinikka Hietala

Oulun seudun ammattikorkeakoulun tekniikan yksikön Raahen kampuksen pitkäaikainen talouspäällikkö ja johtajan sihteeri Sinikka Helinä Hietala (o.s. Karppinen) on kuollut. Sinikka syntyi Haukiputaalla 23.7.1944.

Hän ehti toimia Raahen tietokonealan oppilaitoksessa ja Oulun seudun ammattikorkeakoulussa hulppeat 35 vuotta lähes kyseisen oppilaitoksen alkuhetkistä saakka ja eläkkeellä hän ennätti olla noin vuoden.

Klikkaamalla kuva suurenee
Kuva: Kaunis, omaisten tekemä asetelma (asetelman kuvasi Juha Räty)

Sinikka muistetaan ystävien ja työtovereiden parissa lämminhenkisenä ja aina ystävällisenä äitihahmona, jonka tarmokkuus ja neuvot tulivat monissa hankalissakin tilanteissa tarpeeseen. Työpaikallaan hän joutui kantamaan huolta talousasioiden lisäksi myös monista pienistäkin käytännön asioista, kuten vaikkapa merkkipäiväsankareiden lahjoista ja jopa työtovereiden säällisestä pukeutumisesta juhlatilaisuuksiin. Ilman Sinikan huolenpitoa moni valmistujaisjuhla olisi voinut saada ikäviä piirteitä.

Tämä vuonna 7. päivä toukokuuta Sinikka sai kuntayhtymän tiloissa Oulunsalossa pidetyssä juhlatilaisuudessa Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1. luokan mitalin.

Sinikan harrastuksiin kuului mm. lukeminen, käsityöt, kasvimaan hoito yhdessä aviomiehen kanssa, marjastus ja sienestys, jooga sekä tietenkin lasten ja lastenlasten kanssa yhteydenpito.

Terveellisiä elämäntapoja noudattanut Sinikka poistui keskuudestamme yllättäen 8.12.2009 vakavan sairauden uusiuduttua. Kuollessaan hän oli 65-vuotias. Siunaustilaisuus järjestettiin Pattijoen kirkolla 20.12.2009 läheisten läsnä ollessa.

"Niin riisuttu silloin on ihmismieli,
 kun viimeistä matkaa toivottaa.
 Ei sanoja löydy, ei taivu kieli
 – saamme muistoissa vain häntä mukana kuljettaa."
(suru.fi)

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 4.11.2009

Jyrki Kovaleff on kuollut

No nyt ei tunnu olevan enää mitään rajaa! Vajaa viikko spedeklaanilaisen Marita Nordbrgin poismenon jälkeen meille kerrotaan jälleen yhdestä spedeläisestä, joka on nukkunut ikiuneen - näyttelijä Jyrki Ensio Kovaleff on vuorossa tällä kertaa.

Jyrki Kovaleff, monien TV-sarjasta Sämpy paremmin tuntema suomalainen näyttelijä syntyi 2.1.1954 Tampereella ja hän kuoli pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana 3.11.2009 Helsingissä. Jyrki oli poikkeuksellinen jo nuorena; hänet hyväksyttiin opiskelemaan Tampereen yliopiston näyttelijätyön koulutusohjelmaan poikkeuksellisesti jo 15-vuotiaana ja heti valmistuttuaan hän sai kiinnityksen Helsingin kaupunginteatteriin.

Ainoat pääroolit elokuvissa olivat 30 - 35 vuotta sitten eli kultaisella 1970-luvulla elokuvissa Viu-hah hah-taja (ufomies Orvaskesi ja psykiatri Pehmeäleff, 1974), Viimeinen savotta (Vikke Nilo, 1977) ja Ruskan jälkeen (Asko Mäkinen, 1979). Kovaleff oli siis näytellyt elokuvapääroolinsa jo poikkeuksellisen nuorena eli vain 25-vuotiaana.

Tämän "kultaputken" jälkeen Kovaleffin elokuvaroolit olivat yleensä pienehköjä sivurooleja, mutta hän esiintyi kaikkiaan 37 kokopitkässä elokuvassa. Hän näytteli monissa Uuno Turhapuro -elokuvissa ja mm. Vääpeli Körmy -filmatisoinneissa. Hänen roolinsa olivat yleensä hauskoja ja kansaa naurattavia, mutta poikkeuksiakin löytyy, mm. Täällä Pohjantähden alla vuodelta 1968 sekä Pedon Merkki 1981. Kovaleffin viimeiseksi elokuvarooliksi jäi ääni elokuvassa Röllin Sydän vuodelta 2007. Elokuvien lisäksi Kovaleff tuli monille meistä tutuksi sekä Tampereen teatterista että Helsingin Kaupunginteatterista.

Kovaleff sairastui eturauhassyöpään keväällä 2007. Se oli todettu jo parantuneeksi kunnes muutamaa kuukautta myöhemmin saman vuoden elokuussa syöpä uusiutui. Sairaus pysyi hoidoilla aisoissa sallien Kovaleffin palata Helsingin Kaupunginteatteriin töihin. Hän kuitenkin menehtyi tähän samaan sairauteen 3. marraskuuta 2009 Laakson sairaalassa Helsingissä

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 4.111.2009

Marita Nordberg

Hjördis Marita Nordberg (oik. Marita Mustakallio) syntyi 15.2.1929 Tuusulassa Kellokoskella ruukin sorvarin ja konttoristin tyttäreksi. Hän poistui keskuudestamme 30.10.2009 Helsingissä 80-vuoden iässä.  Hän oli freelance-näyttelijä 20 vuoden ajan ja sen jälkeen vuodesta 1988 kiinnitettynä Suomen Kansallisteatteriin, toimi Televisioteatterissa, esiintyi lukuisissa Uuno Turhapuro -elokuvissa Uunon anoppina Reetta Tuurana sekä kaiken kaikkiaan yhteensä 43 elokuvassa.

Marita esiintyi erinäisissä teattereissa ja oli mukana Televisioteatterissa sen perustamisesta lähtien. Lopulta hän jäi freelanceriksi vuonna 1967. Freelance-kauden jälkeen vuonna 1988 oli vuorossa Kansallisteatteri, ja hän on sanonut harmitelleensa freelance-kautta siksi, että teatteriin hän on aina kaivannut ja että mielenkiintoisia teatterirooleja saattoi jäädä freelanceriuden vuoksi tekemättä.

Nordberg nähtiin kymmenissä televisioelokuvissa ja -sarjoissa, kuten Ilkamat ja Parempi myöhään. Ääninäyttelijänä Nordberg teki Baylenen roolin elokuvassa Dinosaurus. Hänen viimeiseksi jäänyt elokuvansa oli Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004), joka päätti samalla hänen kaikkiaan 19 Turhapuro-elokuvan putkensa. Spede Pasasen leiri on harventunut Speden poismenon jälkeen hurjaa tahtia; tälläkin palstalla voitte alempaa lukea mm. Marjatta Raidan, Tapio Hämäläisen ja Ere Kokkosen poismenosta.

Marita Nordbergin puoliso oli vuodesta 1956 lääketieteen professori Kimmo K. Mustakallio.

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 10.10.2009

Keijo Sarkkila

Keksijä, yrittäjä ja projektipäällikkö Keijo Kalevi Sarkkila (synt. 22.2.1949) on kuollut. Hän menehtyi sairaalassa lauantaina 19.9.2009 edellisellä viikolla hoidossa saamansa sairaskohtauksen jälkiseurauksiin. Hän oli kuollessaan 60 vuotias.

Siunattua matkaa, Keijo!
Kuva: Keksijä, erälakki ja piippu (omaisten luoman kauniin asetelman kuvasi Juha Räty)

Hiljainen ja iloinen Keijo muistetaan hyvin laajalti hänen toimittuaan useiden vuosien ajan patentti- ja konsulttitoimisto Katenel Ky:n toimitusjohtajana Raahen Technoparkissa sekä Tasowire Oy:n perustajajäsenenä. Näissä toimissaan ja mm. Keksijä- ja Tuoteketjuprojektin vetäjänä Keijon palvelut tulivat tutuiksi lukuisille Raahen ja ympäristökuntien keksijöille ja tuotekehittäjille. Hän kävi myös luennoimassa erilaisissa innovointiseminaareissa sekä mm. OAMK:n Raahen tekniikan ja talouden kampuksen opiskelijoille. Lisäksi Keijo toimi Pohjois-Suomen Keksijät Ry:ssä vielä muutama vuosi sitten.

 Ilman Keijon lämminhenkistä apua monet nyt käytössä olevat keksinnöt olisivat jääneet pöytälaatikoihin pölyyntymään; hänen avullaan moni ideoitaan kehitellyt saattoi saada omalle oivallukselleen jatkoreitin, merkittävää tuotekehitysapua ja patenttisuojauksen. Työnsä lisäksi Keijon sydäntä lähellä olivat hänen rakkaat sukulaisensa, lapsensa ja lapsenlapsensa, joista Keijo aina kertoili ylpeydellä valokuvia näytellen tämänkin artikkelin kirjoittajalle lukuisissa yhteisissä kokouksissamme.

Keijo itsekin oli keksijä asiakkaidensa tavoin, positiivisesti elämään suhtautuva "propelihattu". Vielä aivan muutamaa päivää ennen viimeiseksi jäänyttä sairauskohtaustaan Keijo puursi mm. uuden hälytyslaiteidean kimpussa.

Keijo Sarkkila siunattiin Raahessa, vuonna 1935 valmistuneessa Haaralan kappelissa ja laskettiin sen jälkeen haudan lepoon eilen perjantaina 9.10.2009 lähimmän perhepiirin läsnä ollessa.

Ystävää muistellen UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 5.10.2009

Veikko Huovinen

Havukka-Ahon ajattelijan isä, kirjailija Veikko Johannes Huovinen (synt. 7.5.1927) on kuollut. Hän kuoli eilen sunnuntaina 4.10.2009 Kajaanin lähellä Sotkamossa, jossa hän oli asunut lähes koko ikänsä ensimmäistä puolta ikävuottaan lukuun ottamatta. Kuollessaan hän oli 82-vuotias.

Nuorena ilkikurinen ja päättömiä tarinoita kertoillut Huovinen aloitti kirjailijauransa kirjoittelemalla kertomuksia lehtiin. Ensimmäinen novellikokoelma ilmestyi vuonna 1950. Jo tuolloin hän oli löytänyt oman tyylinsä humoristisena kansankuvaajana.

Huovinen julkaisi kaikkiaan nelisenkymmentä romaania ja novellikokoelmaa. Niistä varmasti kaikkein tunnetuin on Havukka-ahon ajattelija, jonka päähenkilöstä, sinisiä ajatuksiaan tuumailevasta Konsta Pylkkäsestä, tuli yksi suomalaisen kirjallisuuden rakastetuimpia hahmoja.

Konsta Pylkkäsestä tuli myös tv-tähti, ja tällä hetkellä hänestä kuvataan elokuvaa. Myös Lampaansyöjät ja Koirankynnen leikkaaja on siirretty valkokankaalle.

Huovisen viimeinen kirja, vuonna 2007 ilmestynyt Pojan kuolema, oli tyyliltään aivan toisenlainen: se kertoi Huovisen pojan masennuksesta ja itsemurhasta.

Huovinen palkittiin uransa aikana muun muassa Pro Finlandia -mitalilla ja valtion tiedonjulkistamispalkinnolla. Hänen viimeisimmäksi palkinnokseen jäi Maakuntakirjailijat-mitali vuodelta 2008; kaikkiaan hän sai 19 mitalia ja palkintoa.

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 26.6.2009

Michael Jackson

Popin kuningas Michael Joseph Jackson syntyi 29. elokuuta 1958 Garyssa, Indianassa, Yhdysvalloissa. Hän kuoli sydänkohtaukseen 50-vuotiaana 25.6.2009 klo 23.26 Suomen aikaa Los Angelesissa.

Michael Jacksonin nimissä ovat mm. ennätykset maailman eniten (65.000.000 kpl) myyneestä levystä, eli Thrilleristä sekä maailman kalleimmasta musiikkivideosta Screamista. Hänen levyjään oli myyty yhteensä noin 750.000.000 kappaletta.

Elokuvatähti Elizabeth Taylor nimesi Jacksonin 1980-luvulla popin kuninkaaksi, jota nimitystä hänestä käytettiin usein. Uransa aikana Jackson voitti kaikkiaan 13 Grammy-palkintoa. Hänen yksi kaikkein tunnetuimmista tavaramerkeistään oli ns. moonwalk-tanssi.

Michael Jackson hyvinvoivana

Kuva: Michael Jackson 1984 vierailulla presidentti Ronald Reaganin luona.

Oikeuslääkäri Fred Corralin mukaan Jacksonille tehdään oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus ilmeisesti tänään perjantaina. Jacksonin ruumis siirrettiin sheriffin helikopterilla viime yönä Suomen aikaa Ronald Reagan UCLA-sairaalasta oikeuslääketieteen laitokselle.

Jackson kiidätettiin aiemmin torstaina neljän kilometrin päässä sijaitsevaan sairaalaan hänen saatuaan kotonaan sydänkohtauksen. Hän oli syvässä koomassa sairaalaan saapuessa. Michael Jacksonin veljen Jermaine Jacksonin mukaan lääkärit yrittivät elvyttää tähteä tunnin ajan.

Jakcsonia jäi suremaan mm. hänen kolme lastaan: Michael Joseph Jackson, Jr., Paris Michael Katherine Jackson ja Prince "Blanket" Michael Jackson II.

Jacksonin oli määrä palata pitkältä esiintymistauolta ensi kuussa, kun hänen piti aloittaa Lontoon O2-areenalla maaliskuun kuudenteen 2010 saakka kestävä
This Is It -konserttisarja. Tuona aikana Jacksonin oli tarkoitus laulaa peräti 50 konsertissa, joihin oli myyty ensimmäisten viiden tunnin aikana lipunmyynnin alettua peräti 800.000 lippua hinnoilla 138 - 186 euroa. Kaikkiaan lippuja myytiin yli miljoona kappaletta ja tämäkin rikkoi musiikkimaailman ennätyksen kaikkien aikojen nopeimmin loppuunmyytynä konserttisarjana. Osa viimeisistä lipuista lienee vaihtanut omistajaansa huikeilla hinnoilla "mustassa pörssissä".

Toukokuussa Jacksonin avauskonserttia päätettiin lykätä viidellä päivällä, kun sen uudeksi ajankohdaksi ilmoitettiin 13. heinäkuuta. Tuolloin tapahtuman järjestäjät korostivat, ettei lykkääminen johtunut Jacksonin terveydentilasta; tähden lääkäri oli ilmoittanut Jacksonin olevan täysin kunnossa.

Maailmalla oli tosin viime aikoina liikkunut myös huhuja tähden heikosta terveydestä, liiallisesta laihuudesta, ihosyövästä ja hänen riippuvuudestaan mm. kipulääkkeistä.

Hänen 44 vuotta kestänyt musiikkiuransa alkoi hänen ollessaan vasta 5-vuotias. Tuolloin vuonna 1964 hän esiintyi veljiensä kanssa The Jackson 5 -nimisessä yhtyeessä.

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 26.6.2009

Farrah Fawcett

Näyttelijä Farrah Fawcett, alkuperäiseltä nimeltään Ferrah Leni Fawcett, syntyi 2.2.1947 Corpus Christissä, Teksasissa. Hän kuoli 25.6.2009 Santa Monicassa, Kaliforniassa.

 Tv-sarjasta Charlien enkelit, joka aloitettiin vuonna 1976, tunnettu Fawcett kuoli syöpään 62-vuotiaana Los Angelesissa. Fawcett ehdittiin viedä tehohoitoon keskiviikkona. Hän sairasti pitkään peräsuolisyöpää, joka diagnosoitiin ensi kertaa kolme vuotta sitten.


Fawcett esiintyi Charlien Enkelit -sarjassa ainoastaan vuoteen 1977 saakka, joskin hän vieraili sarjassa ajoittain aina vuoteen 1980 saakka. Hän sai rooleistaan kaikkiaan kuusi Golden Globe -palkintoa ja myös tähden Hollywood Walk of Famelle.


Farrah oli aikanaan naimisissa näyttelijä Lee Majorsin (kuuden miljoonan dollarin mies), mutta viimeiset 29 vuotta hänen elämänkumppaninsa on ollut näyttelijä Ryan O'Neal.

Helmikuussa 2006 häneltä poistettiin syöpäkasvain, joka uusiutui. Vuonna 2009 helmikuussa Fawcett ilmoitti kuolevansa syöpään. Pariskunta kihlautui 23.6.2009 vain kaksi päivää ennen Fawcettin menehtymistä. Vielä alkuviikosta Ryan O'Neal kertoi vuodesta 1980 yhdessä olleen pariskunnan aikovan ehtiä naimisiin ennen Fawcettin kuolemaa. Fawcett poistui kuitenkin keskuudestamme St. John's -sairaalassa torstaina 25.6.2009 aamulla paikallista aikaa O'Neal'in ollessa puolisonsa vierellä tämän kuollessa.

Sen sijaan pariskunnan poika, Redmond O'Neal
(24 v.) ei päässyt äitinsä kuolinvuoteen äärelle, koska hän istuu parhaillaan huhtikuussa saamaansa huumetuomiota. Hän tapasi tuomarin suostumuksella äitinsä kuun alkupuolella pari viikkoa ennen tämän poismenoa. Hän salasi tuomionsa äidiltään, jottei pahoittaisi tämän mieltä.

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 22.6.2009

Keijo Komppa

Teatterineuvos Keijo Kalervo Emil Komppa syntyi 10.4.1928 Helsingissä. Hän oli suomalainen pitkän linjan näyttelijä ja todellinen monitoimimies. Hän tuli monille tutuksi mm. tv-sarjasta Sodan ja rauhan miehet, jossa hän esitti uskomattoman oikeannäköisenä presidentti J. K. Paasikiveä sekä televisiosarjasta Naapurilähiö. Hän tuli monille tutuksi myös radion puolelta Kantolan perheen Korpelana. Hän toimi Suomen Kansallisteatterissa vuosina 1982–1995 ja sitä ennen monissa muissa teattereissa.

Komppa valmistui Teatterikoulun korkeakouluosastolta vuonna 1967 suoritettuaan ohjaaja-dramaturgitutkinnon.

Komppa esiintyi jo 1930-luvun alussa nelivuotiaana pojan pallerona radiossa Markus sedän lastentunnilla, mutta varsinainen ura alkoi 1936 Helsingin Kansanteatterin avustajana ja jatkui sitten myöhemmin Helsingin teiniteatterissa 1940-luvun lopulla ja Ylioppilasteatterissa, jonka johtaja hän oli 1952–1954.Hän osallistui myös näyttelijöiden ammattiyhdistystoimintaan.

1950-luvulta alkaen hän näytteli kaikkiaan 49 elokuvassa ja televisiosarjassa (mm. Komisario Palmu -elokuvat) toimien monesti humoristisissa rooleissa. Lisäksi hän oli radioteatterissa ohjaajana, dramaturgina ja ääninäyttelijänä, televisiossa hän teki pitkän uransa aikana valistusfilmejä ja lyhytelokuvia. Hän lainasi miehekkään ja helposti tunnistettavan äänensä useihin piirroselokuviin ja esiintyi mm. Linnunradan käsikirja liftareille -kuunnelmasarjassa (mm. Margrathea-planeetan vuonosuunnittelija Romppasena, joka oli erityisen innoissaan suunnittelemistaan Norjan vuonoista) ja lukuisissa Knalli ja sateenvarjo -radiokuunnelmissa (mm. McSporran, Sirkus Papukaija; Trotter, Kummitusjuna).

Komppa sai Pro Finlandia -mitalin 1991 ja teatterineuvoksen arvonimen 1997. Hänelle myönnettiin myös ylimääräinen taiteilijaeläke.

Keijo Komppa menehtyi maanantaina 81-vuotiaana 22. kesäkuuta 2009 Helsingissä pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana.

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 8.5.2009

Kyllikki Virolainen

Eeva Kyllikki Virolainen (ent. Stenros, os. Salojärvi), syntyi 6.2.1924 Asikkalassa. Hän oli koko kansan tuntema suomalainen poliitikko ja toimittaja, joka tunnettiin erityisesti edesmenneen pääministeri Johannes Virolaisen vaimona sekä keski-ikäisten ja vanhempien mielessä myös TV-sarja "Tänään Kotona" juontajana.

Koulutukseltaan Vironperän matriarkka oli agronomi. Opintojensa jälkeen hän työskenteli Työtehoseurassa tiedotussihteerinä ja tiedotuspäällikkönä. Vuonna 1965 hän siirtyi Oy Mainos TV-Reklam Ab:n perheohjelmien toimituspäälliköksi. Hän toimi myös radio- ja tv-selostajana ja -toimittajana.

Kyllikki Virolainen menehtyi 85 vuoden iässä vaikeaan sairauteen 8.5.2009 Helsingissä.

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 3.3.2009

Åke Lindman

Åke Leonard Lindman, jonka alkuperäinen sukunimi oli Järvinen, syntyi 11.1.1928 Helsingissä. Hän menehtyi 3.3.2009 81-vuoden iässä. Hän oli professori, elokuvaohjaaja ja tunnettu näyttelijä ja ennen kaikkea urhojen urho.

Nuorempana hän mm. pelasi jalkapalloa maajoukkueessamme ja osallistui mm. Helsingin olympialaisiin vuonna 1952 pelaajana. Hänet valittiin maajoukkueeseen kaikkiaan 32 kertaa ja hän pelasi 26 A-maaottelua. Jalkapallopiireiltä kovaotteinen Lindman sai muun muassa lempinimet "Kuristaja" ja "Hamlet"

Lindman näytteli yhteensä 79 elokuvassa ja televisiosarjassa, lisäksi hän ohjasi kymmenen elokuvaa, neljä tv-elokuvaa ja kymmenen tv-sarjaa. Kenties tunnetuin elokuvarooli hänellä oli Tuntemattoman Sotilaan alikersantti Lehtona vuonna 1955.

Lindmanin toiseksi viimeisin ohjaus vuodelta 2004

Kuva: Lindmanin toiseksi viimeisin työ "Främsta Linjen - Etulinjan edessä" -kuvaposteri vuodelta 2004. Viimeisin oli Tali-Ihantala 1944 (2007).

Lehto oli synkkä ja äärimmäisen kova tamperelainen aliupseeri, joka osoitti säälimätöntä vihaa kaikenlaista heikkoutta ja "henkevyyttä" kohtaan. Lehto joutui ilmiriitaan kapteeni Lammion kanssa jäätyään kiinni luvattomasta poistumisesta ja muonavarkaudesta ja sai kovennettua, jonka kohtauksen elokuvasta moni meistä muistanee.

Monissa rooleissaan hän esitti jonkin asteista konnaa tai muuten kovapintaista "tyyppiä". Syynä tähän roolivalintaan oli kenties Lindmanin karski ulkonäkö, joka sopi kyseisiin rooleihin.

Suomalaisten elokuvien lisäksi Lindman toimi yhdysmiehenä monissa kylmän sodan aikaisissa Suomessa kuvatuissa amerikkalaisissa elokuvissa. Oheinen posteri on elokuvasta Kotka on laskeutunut vuodelta 1976, jossa hän toimi tuotantoavustajana.

Posteri vuodelta 1976

Kuva: Lindmanin toimi tuotantoavustajana mm. kulttielokuvassa Kotka on laskeutunut (julkaisupvm.25.12.1976)

 

Hän näytteli myös pieni rooleja kyseisissä elokuvissa. Näistä merkittävin lienee luutnantti Alexandrovin rooli Don Siegelin ohjaamassa jännityselokuvassa Puhelin vuodelta 1977.

Viereisessä kuvassa on posteri elokuvasta "Fourth Protocol" vuodelta 1987. Kyseisessä elokuvassa Lindman toimi "Assistant Director"-nimikkeellä eli apulaisohjaajana.

Lindmanin tunnetuimpiin ohjauksiin kuuluvat televisiosarja Myrskyluodon Maija (”Stormskärs Maja”) sekä Harjunpää-filmatisoinnit televisiolle ja elokuvaksi.

Lindman oli naimisissa kaikkiaan kolme kertaa, viimeksi Pirkko Mannolan kanssa; heillä on tästä liitosta yksi tytär.

Pierce Brosnan ja Michael Caine ryydittivät tätä elokuvaa

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 23.2.2009

Seppo Kolehmainen

Seppo Veli Kolehmainen syntyi 18.1.1933 Pielavedellä. Hän menehtyi 23.2.2009 76 vuoden iässä sairaalassa Helsingissä pitkän sairauden jälkeen. Hän oli monien arvostama suomalainen näyttelijä elokuvissa, teatterissa, televisiossa ja radioteatterissa. Kolehmainen toimi freelancerina ja myös teatteriohjaajana.

Kolehmainen esiintyi lähes 30 suomalaisessa elokuvassa ja useissa televisiosarjoissa. Hänet tunnetaan parhaiten tv-sarjasta Ilkamat, jossa hän esitti kirkkoherraa. Kolehmainen esiintyi myös monissa 50-luvulla tehdyissä sotilasfarsseissa, Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa, Vodkaa, komisario Palmu -jännärissä sekä Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva -hupailussa sekä lukuisissa muissa elokuvissa.

Ääninäyttelijänä häntä on kuultu muun muassa Olipa Kerran Ihminen -sarjan yhtenä pää-äänistä. Radioteatteriroolistaan sarjassa Knalli ja sateenvarjo hän on jäänyt useille sukupolville mieleen hieman yksinkertaisena mutta avuliaana Vinku-Wilkinsinä.

Kolehmaisen teatterikiinnityksiä oli mm. Helsingin työväenteatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa ja Suomen kansallisteatterissa.

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 30.10.2008

Pentti Iisalo

Maamme neljänneksi viimeinen Mannerheim-ristin ritari Keijo Pentti Iisalo (8.1.1920 - 30.10.2008) kuoli tänään kaksi päivää sitten kotikaupungissaan Lahdessa järjestetyssä Suomiforum-keskustelutilaisuudessa saamaansa sydänkohtaukseen.

Hänet kiidätettiin sairaalaan tehohoitoon, missä hän kuoli 30.10. Iisalo oli kuollessaan 88-vuotias. Hänen jälkeensä eloon jäi enää kolme Mannerheim-ristin ritaria.  

Pentti Iisalo oli nuorin Iisalon perheen neljästä sodassa menestyneestä pojasta. Monille lienee uutta tietoa se, että toinen veljesten sisarista on eduskunnan entisen puhemiehen Paavo Lipposen äiti. Pentti ei ollut perheen ainoa ritari, sillä toisellekin veljeksistä myönnettiin Mannerheim-risti. Kahdelle muullekin sitä esitettiin, mutta esityksiä ei enää hyväksytty. Perusteluna oli, ettei samaan perheeseen voi myöntää enempää kuin kaksi ristiä. Pentti Iisalo oli itse sitä mieltä, että vanhin veli Viljo olisi parhaiten heistä ansainnut Mannerheim-ristin.

Lisää tästä maamme merkkihenkilöstä ja hänen hautajaisistaan voit lukea Uutishuoneemme Urholandiassa Tapahtuu -palstalta. 

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 16.10.2008

Ere Kokkonen

Taas joudumme toteamaan yhden Spede-elokuvien kanssa elämäntyötään tehneen merkkihenkilön, Ere Kokkosen, muuttaneen ikuisuuden rajan taa. Tätä ennen lyhyen ajan sisällä keskuudestammehan ovat poistuneet niin Spede Pasanen, Marjatta Raita kuin Tapio Hämäläinenkin.

Erkki Olavi ”Ere” Kokkonen syntyi  7.7.1938 Savonlinnassa. Hän toimi mm. elokuvaohjaajana, käsikirjoittajana ja näyttelijänä. Suomalaisten mieliin hän lienee painunut varsinkin Spede Pasasen kanssa noin 40 vuoden ajan tekemänsä yhteistyön takia. Spede-yhteistyön lisäksi suosituiksi nousivat Vääpeli Körmy -elokuvat ja kirjailija Arto Paasilinnan teosten visualisoinnit. Myös Kymppitonni - TV-visailu oli hänen ohjaamansa (vuonna 1985).

"Elokuvabusineksen" lisäksi Ere Kokkonen toimi viihteen tekijänä ja johtajana Ylellä ja MTV:llä, toimi ohjaajana televisiossa ja teatterissa sekä myös johti omaa Komediateatteri Arenaa, jossa hän tuotti ja ohjasi runsaasti poliittista ajankohtaissatiiria näyttämölle. Toki Kokkosen repertuaariin kuuluivat myös vakavamman draamat (1960-luvulla televisiossa).

Ere Kokkonen toimi myös yrittäjänä, sillä hän perusti 1987 Ere Kokkonen Oy -nimisen elokuvayhtiön; lisäksi hän sai vuonna 2002 "Erikois-Telvis 2001" -palkinnon. 

Kokkosen laajaa ohjaajan uraa kuvaavat parhaiten hänen ohjaamansa elokuvat. Niitä olikin varsin runsaasti, sillä vuosien 1966 - 2004 välisenä aikana hän ohjasi peräti 33 elokuvaa. Tosi osa hänen töistään on kirjattu eri nimelle, sillä hän käytti toiminnassaan joskus myös nimimerkkiä tai pseudonyymiä Esko Laukka. Näin hän teki mm. käsikirjoittaessaan vuonna 1970 ensi-iltansa saanutta elokuvaa Jussi Pussi.

Naimisissa Ere Kokkonen ennätti olla kolme kertaa. Ensimmäinen vaimo oli Tarja-Tuulikki Tarsala, toinen Titta Jokinen ja kolmas Anna Maija Kokkonen, jonka kanssa Ere Kokkonen oli yhä naimisissa kuollessaan. Vajaa vuosi sitten 29.10. 2007 julkaistussa omaelämäkerrassaan "Muisti palailee pätkittäin" Ere Kokkonen avautui ja harmitteli nuoruuden alkoholinkäyttöään, joka hänen sanojensa mukaan tuhosi hänen kaksi ensimmäistä avioliittoaan. Viina oli kuitenkin jo kauan sitten unhoon jäänyttä elämää, eikä Kokkonen ollut maistellut tippaakaan enää vuosiin.

Ere Kokkonen kuoli 70-vuotta täyttäneenä pitkäaikaisen ja vaikean sairauden jälkeen tänään torstaina 16.10.2008 Helsingissä. Hänet oli leikattu sappivaivojen vuoksi jokia aikaa sitten, ja Komediateatteri Arenan syysnäytöksen ensi-illassa syyskuun puolivälissä hän kertoi toipuneensa siitä kohtuullisen hyvin.

 

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 6.10.2008

Paavo Haavikko

Paavo Juhani Haavikko syntyi Helsingissä 25.1.1931. Hän kuoli tänään maanantaina 6.10.2008 pitkäaikaisen sairauden murtamana Helsingissä sairaalassa 77-vuoden ikäisenä vain päivä viimeisimmän saamansa kunnianosoituksen jälkeen. Hän oli akateemikko. runoilija, kirjailija ja kustantaja ja hän julkaisi mm. yli 70 teosta. Hänen runokokoelmiaan on käännetty 12 kielelle. Haavikkoa pidetään eräänä Suomen merkittävimmistä nykykirjailijoista ja -runoilijoista.

Akateemikko Paavo Haavikko

Haavikon ensimmäinen runokokoelma Tiet etäisyyksiin ilmestyi vuonna 1951. Hänen koko tuotantonsa oli erittäin monipuolista sisältäen myös kiisteltyjä teoksia. Muita merkittäviä rooleja hänellä oli mm. toimiminen kustannusosakeyhtiö Otavan kirjallisena johtajana vuosina 1967 - 1983 sekä kustannusyhtiö Art Housen perustajana.

Filosofian kunniatohtorin arvon Haavikko sai Helsingin yliopistosta vuonna 1969, vaikka hän ei itse akateemisia opintoja harjoittanutkaan. Itse asiassa hän toimi jo nuorukaisesta asti liikemiehenä; business-alan sanasto ja ajattelutapa näkyvätkin monissa hänen runoissaan.

Aika ajoin melko sapekkaitten näkemystensä vuoksi Haavikko sai jopa ns. "valtakunnanpessimistin" ja "vastarannankiisken" manttelin. Hän on arvostellut muun muassa uutta oopperataloa, kirjastojen kurjistunutta nykytilaa ja jopa Martti Ahtisaaren valintaa Suomen presidentiksi,

Paavo Haavikko sai runsaasti erilaisia tunnustuksia ja palkintoja, tässä muutama niistä:

  • Kirjallisuuden valtionpalkinto (useina eri vuosina)
  • Eino Leino -palkinto vuodelta 1963, jota hän ei ottanut vastaan
  • Aleksis Kivi -palkinto vuodelta 1966
  • Neustadin kansainvälinen kirjallisuuspalkinto vuodelta 1984
  • Ruotsin Akatemian pohjoismainen palkinto vuodelta 1993
  • Pohjoismainen näytelmäkirjailijapalkinto vuodelta 1996
  • Poeta Finlandiae eli vuoden runoilija -palkinto vuodelta 1996
  • Suomen Kirjailijaliiton tämän vuoden tunnustuspalkinto 10.000 euroa vuodelta 2008. Palkinto luovutettiin Turun kirjamessuilla sunnuntaina 5.10.2008 päivää ennen akateemikon kuolemaa.

Runo "Tuuliöinä" (1953)

Mihin me lopumme mihin me lopumme
niin kuin väsyneet eläimet
armon laaksoihin
ilman jumalaa ilman jumalia
mistä me tulemme meren ilosta
niin kuin meri ensin tuli
olematta meri kenenkään kutsumana
meren ilosta meren ilosta

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 19.3.2008

Jyrki Hämäläinen

Suosikki-lehden pitkäaikainen päätoimittaja (34 vuotta) ja suomalainen pop-ikoni jo 1960-luvulta lähtien on kuollut. Hän kuoli eilen 18.3.2008 65-vuotiaana kotonaan Espoossa. 

Hänen vaikutuksensa suomalaiseen pop-musiikkiin ja kansalaistemme musiikkitietoisuuteen on ollut erittäin merkittävää. Tämän viihdetaiteilijauransa lisäksi hän kunnostautui mm. kirjailijana kirjoittaen oman elämäkertansa lisäksi myös Olavi Virran, Dannyn ja Urpo Lahtisen elämäkerrat. Kaiken kaikkiaan hän kirjoitti yhteensä 8 teosta. Jyrki Hämäläisen omaelämäkerta julkaistiin vuonna 2003. 

Lepää rauhassa Jyrki!

Toimittajanne UJ

 

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 9.2.2008

Tapio Hämäläinen

Eemil Tapio Hämäläinen syntyi 18. kesäkuuta 1922 Uukuniemellä. Hän oli meidän kaikkien tuntema ja rakastama suomalainen näyttelijä. Lisäksi hänet oli nimitetty teatterineuvokseksi. 

Kuva: Tapio Hämäläinen harjoittelemassa
 "This is my Life"-elokuvaan (kuva Iltasanomat)

Hänen tunnetuimpia roolejaan olivat muun muassa sotamies Salo Tuntemattomassa sotilaassa (Uuet saappaat pitäs saada! Kapteeni käski!) ja vuoristoneuvos Tuura Uuno Turhapuro -elokuvissa.Raskain mielin voi todeta, että Speden ja Marjatta Raidan lisäksi nyt Tuurakin on poissa. Enää ovat Simo ja Loiri jäljellä. Kaiken kaikkiaan hän esiintyi 35 elokuvassa ja yhdeksässä TV-sarjassa.

Tapio Hämäläinen esiintyi myös monissa televisiosarjoissa, kuten Sarpamaana Naapurilähiössä. Oman hyvin kauniisti sointuneen äänensä Hämäläinen lainasi Muumilaakson tarinoita -sarjan hahmoille, kuten Hemulille, Poliisimestarille ja Mörölle.

Hämäläinen nähtiin Uuno Turhapuron appiukkona, eli tarkemmin sanottuna vuoristoneuvos Tuurana kaikkiaan 17 Turhapuro-elokuvassa. Joku voi ehkä muistaa, ettei hän esiintynyt tässä roolissa "Johtaja Uuno Turhapuro - pisnismies" (1998), vaan Tuuran roolia veti Heikki Nousiainen. Viimeisessä Turhapuro-elokuvassa "Uuno Turhapuro - This Is My Life" (2004) hän palasi takaisin Tuuran rooliin. Rooli oli hänelle mieluinen, koska elokuva tehtiin edesmenneen Speden muistoksi.

Tapio Hämäläisestä on kirjoitettu elämäkerta nimellä "Pohja se on miunkii säkis" (2000). Tapio Hämäläinen sairasti viimeisinä vuosinaan muun muassa keuhkoahtaumatautia ja Alzheimerin tautia. Hämäläisen terveys petti lopullisesti ja hän kuoli 28. tammikuuta 2008 Helsingissä

Toimittajanne UJ

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 27.9.2007

Marjatta Raita

Marjatta Raita, joka syntyi 17.2.1944 Porissa näyttelijöiden Valli ja Eino Raidan tyttärenä, menehtyi tänään 27.9.2007 vakavaan lyhytaikaiseen sairauteen Helsingissä. Hänet tunnettiin monista näyttelijäsuorituksistaan, mutta tiensä useimpien suomalaisten sydämiin hän löysi Spede Pasasen luoman roolihahmon, Uuno Turhapuron vaimona Elisabethina. Tässä roolissaan hän esiintyi lukuisissa TV-sketseissä ja lähes yhtä lukuisissa Turhapuro-elokuvissa. Lisäksi hän teki mittavan päivätyön Helsingin Kaupunginteatterissa; hän opiskelikin näyttelijäksi teatterikoulussa vuosien 1962 - 1965 välisenä aikana.


Kuva: Marjatta Raita (Lähde: Varsinais-Suomen Elokuvakeskus)

Marjatta Raidan viimeiseksi työksi  jäi näytelmä Kerjäläisooppera, jota esitettiin juuri yllä mainitussa Helsingin Kaupunginteatterissa. 

”Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän varmuus häipyy pois. Oppii tiedostamaan, ettei osaakaan mitään.” -hänen kerrotaan sanoneen vaatimattomuuttaan. Hän ei tyylilleen uskollisena notkunut juurikaan päivälehtien lööpeissä eikä riepotellut yksityisasioitaan naisten- eikä muissakaan lehdissä.

Turhapuro-elokuvien lisäksi "rouva Turhapuro" esiintyi mm. elokuvissa "Tie Naisen sydämeen" -filmissä sekä TV-saippuoissa "Muodollisesti Pätevä" ja "Kylmäverisesti Sinun".  Monista onnistuneista suorituksistaan Raidalle myönnettiin herran vuonna 1996 Suomen näyttelijäliiton kultainen ansiomerkki.


Kuva: Elisabeth Turhapuro johtaja-miehensä Uunon kera
 (Lähde: Varsinais-Suomen Elokuvakeskus)

Muuten, Marjatta Raidan viimeinen elokuvarooli oli elokuvassa "Uuno Turhapuro – This Is My Life" vuodelta 2004. Tämä elokuvahan oli aikaisemmista Turhapuroista poiketen yleissävyiltään paikoin haikea ja jopa vakavahko, toki railakastakaan huumoria unohtamatta. Ko. elokuva päätti pitkän Turhapuro-sarjan ja oli omanlaisensa haikea kunnianosoitus kolme vuotta aikaisemmin menehtyneelle Spede Pasaselle.

Marjatta Raidan aviomies yli 20 vuoden ajan oli meidän kaikkien tuntema näyttelijä Aarno Sulkanen. Aarno Sulkanen on tullut tutuksi useista Edvin Laineen elokuvista sekä myös useista rooleista Uuno Turhapuro -elokuvissa, joissa hän siis tavallaan näytteli yhdessä vaimonsa kanssa.

Toimittajanne UJ

URHO-KLUBIN UUTISHUONE UKU - OULU 30.4.2007

EEKI MANTERE

Erik Kristian "Eeki" Mantere syntyi tähän sodan runtelemaan Urholandiaan 25.1.1949. Hän jäi monien kansalaistemme mieleen eriskummallisena muusikkona, jolla oli useita esiintyjänimiä; Viktor Kalborrek ja mm. Kari Grandi, kaikkien janoisten sankari. Eeki Mantere tuli tunnetuksi 1970-luvulla Hullujussi-yhtyeen solistina. Tässä yhtyeessä hän käytti solistina ollessaa juuri edellä mainittua aliasta Viktor Kalborrek. Hullujussin hajottua muutaman vuoden jälkeen 1976 Mantere konsertoi vaihtelevalla tiheydellä Viktor Kalborrek -hahmonsa kanssa lähinnä ravintoloissa ja tavarataloissa aina 2000-luvulle asti. Mantere esiintyi myös elokuvissa, esim. Ruuvit Löysällä -hupailussa vuonna 1989.


Kuva: Hullujussi -solisti Viktor Kalborrek

Mantere oli siis kitaristi, säveltäjä ja sanoittaja. Omalla artistinimellä julkaistiin pitkäsoitto Synnyin kiertämään vuonna 1987. Lisäksi hän esiintyi televisio-ohjelmien juontajana ja lukuisissa mainoksissa. Mantereen mainoshahmoista on tutuin Kalborrekin sukulaissielu Kari Grandi, joka tuli tutuksi Valion mainoksista (niin, Grandi on yksi Valion tavaramerkki, pillimehu).

Näissä mainoksissahan tuo tarunhohteinen sankari käytti monenmoisia kulkuneuvoja kauniiden, pulaan joutuneiden naisten avuksi rientäessään. Tämä janoisten sankari pääsi nimenä myös 2006 julkistettuun Star Wreck-elokuvaan. Tuossa elokuvassahan Kari Grandi-nimi on Baabel 13 -avaruusaseman turvallisuuspäällikköllä. Kari Grandi -hahmo eli mainoksissa yli 30 vuotta auttaen omalta merkittävältä osaltaan Grandi-tavaramerkin luomisessa. 

Mantere käytti  myös seuraavia aliaksia (osaa lähinnä sanoittajana ja sovittajana):

  • Leo Ulappa Laulava taidemaalari

  • Eric Warpower : ”Soololaulajien kuningas”

  • Vigues De Laborrek

  • Victor Kalborrek

  • Frank Krappa ”Väärin ymmärretty kitaristinero”

  • Adi Sistoin

"Eeki" Mantere menehtyi 58 vuoden ikäisenä Jorvin sairaalassa maanantaina, vapun aattona 30.4.2007. Suru-uutisen faneille ympäri maata toimitti hänen monivuotinen ystävänsä ja yhtyetoverinsa Heimo "Holle" Holopainen. Lepää rauhassa, Eeki Mantere!

Toimittajanne UJ

 

<=Paluu UUTISHUONEELLE

 

 

 

 

 

IN MEMORIAM -ARKISTO

Ulla Reinikainen (9.5.2014)

Leo Lastumäki (29.1.2012)

Kari Tapio (7.12.2010)

Juhani Mäkelä (8.8.2010)

Helge Herala 27.2.2010

Martti Palovaara 20.2.2010

Kaarlo Juurela 2.2.2010

Sinikka Hietala 8.12.2009

Jyrki Kovaleff 3.11.2009

Marita Nordberg 30.10.2009

Keijo Sarkkila 19.9.2009

Veikko Huovinen 5.10.2009

Michael Jackson 25.6.2009

Farrah Fawcett 25.6.2009

Keijo Komppa 22.6.2009

Kyllikki Virolainen 8.5.2009

Åke Lindman 3.3.2009

Seppo Kolehmainen 23.2.2009

Pentti Iisalo 30.10.2008

Ere Kokkonen 16.10.2008

Paavo Haavikko 6.10.2008

Jyrki Hämäläinen 18.3.2008

Tapio Hämäläinen 28.1.2008

Marjatta Raita 27.9.2007

Eeki Mantere 30.4.2007