Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

(Tämä pakina julkaistiin Jokilaaksojen seutumajakan Woimansiirrin-numerossa 22.6.2011)
Oman aikansa nörtit

Nörtillä tarkoitetaan usein tietokoneista innostunutta nuorisoa. Käsitettä voidaan ajatella laajemminkin, jolloin se voisi tarkoittaa ylipäätään uusimmasta tekniikasta kiinnostuneita. Nörttejä on siten elänyt jo ennen meitä.

Elin lapsuuteni pienessä ja syrjäisessä maalaiskylässä. Isäni oli kiinnostunut koneista. Hän oli hankkinut kylän ensimmäisen traktorin, Valmet kaksikymppisen jo ennen minun syntymääni. Ilmeisesti minäkin olin jo ihan pikkutyttönä kovasti kiinnostunut tuosta traktorista. Ensimmäiset valokuvat minusta on otettu istuessani isoveljen sylissä tuon Pikku-Valmetin kuskin istuimella.

Meille hankittiin jo toinen traktori ollessani alle kouluikäinen ja samalla vaihdossa valitettavasti meni tuo Valmet kaksikymppinen. Kellään naapurillamme ei vielä silloinkaan ollut traktoria, vaan naapurimme luottivat enemmän hevosen voimaan kuin hevosvoimiin. Vanhempani ja kaikki naapurimme olivat pienviljelijöitä ja traktori tuntui varmaan tarpeettoman järeältä ja ainakin liian kalliilta hankinnalta pienille peltotilkuille.

Muistan ajaneeni traktorilla heinäpellolla ensimmäiset kerrat heti, kun minulle oli kertynyt painoa sen verran, että se riitti traktorin kytkimen alas painamiseen, jolloin vaihteen päälle laittaminen tuli mahdolliseksi. Istuimelta en kytkimelle ulottunut, joten minun piti seisoa kuskin istuimen vieressä, jolloin sain koko painollani painettua kytkimen pohjaan. Traktorin ajaminen kuului myös sisarusteni mielipuuhiin.

Isälläni oli varsin terve suhtautuminen niin sanottuihin herroihin. Hänen mielestään pankinjohtajakin on renki, joka saa leipänsä siitä, että köyhät maksavat korkoa lainaamilleen rahoille. Tuolla asenteella isä sai lainaa traktorin ostoonkin. Muistan, että aikaa myöten naapurimme tilasivat meiltä traktorin töihin omille pelloilleen ja niin sille löytyi enemmän käyttöä kuin pelkästään omilla pienillä peltolänteillä.

Jos isäni olisi elänyt myöhemmin sopivana ajankohtana, hän olisi luultavasti ensimmäisten joukossa hankkinut kotitietokoneen ja löytänyt sille hyödyllistä käyttöä. Oma poikani on tietokoneajan nuori ja luultavasti perinyt taipumuksensa nörttiyteen. Hän on tehnyt lapsuutensa tietokoneharrastuksesta itselleen ammatin.

Parin viikon päästä väki kokoontuu Oulaisiin valtakunnallisille Weteraanikonepäiville. Uskoakseni päiville tulevat eivät ole menneisyyteen jämähtäneitä, vaan useimmat heistä ja heidän vanhemmistaan ja isovanhemmistaan ovat nimenomaan edelläkävijöitä, nörttejä, jotka ovat ensimmäisten joukossa ottaneet käyttöön kulloisenkin ajankohdan uusinta tekniikkaa.

Ennakkoluulottomaan suhtautumiseen uusiin asioihin liittyy luontevasti perinteen kunnioitus. Luottamusta tulevaisuuteen voi parhaiten vahvistaa perehtymällä menneitten polvien työhön ja heidän tapaansa selviytyä oman aikansa haasteista.

 

vieno.vaisto@kotinet.com

 

Kirjoittajan mielestä ei ole olemassa mitään edistyksellisempää kuin perinteiden kunnioitus.

 

 

 

<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE