(Tämä pakina julkaistiin Jokilaaksojen seutumajakan
Woimansiirrin-numerossa 22.6.2011)
Oman aikansa nörtit
Nörtillä tarkoitetaan usein
tietokoneista innostunutta nuorisoa. Käsitettä voidaan ajatella
laajemminkin, jolloin se voisi tarkoittaa ylipäätään uusimmasta
tekniikasta kiinnostuneita. Nörttejä on siten elänyt jo ennen meitä.
Elin lapsuuteni pienessä ja
syrjäisessä maalaiskylässä. Isäni oli kiinnostunut koneista. Hän oli
hankkinut kylän ensimmäisen traktorin, Valmet kaksikymppisen jo ennen
minun syntymääni. Ilmeisesti minäkin olin jo ihan pikkutyttönä kovasti
kiinnostunut tuosta traktorista. Ensimmäiset valokuvat minusta on otettu
istuessani isoveljen sylissä tuon Pikku-Valmetin kuskin istuimella.
Meille hankittiin jo toinen
traktori ollessani alle kouluikäinen ja samalla vaihdossa valitettavasti
meni tuo Valmet kaksikymppinen. Kellään naapurillamme ei vielä
silloinkaan ollut traktoria, vaan naapurimme luottivat enemmän hevosen
voimaan kuin hevosvoimiin. Vanhempani ja kaikki naapurimme olivat
pienviljelijöitä ja traktori tuntui varmaan tarpeettoman järeältä ja
ainakin liian kalliilta hankinnalta pienille peltotilkuille.
Muistan ajaneeni traktorilla
heinäpellolla ensimmäiset kerrat heti, kun minulle oli kertynyt painoa
sen verran, että se riitti traktorin kytkimen alas painamiseen, jolloin
vaihteen päälle laittaminen tuli mahdolliseksi. Istuimelta en kytkimelle
ulottunut, joten minun piti seisoa kuskin istuimen vieressä, jolloin
sain koko painollani painettua kytkimen pohjaan. Traktorin ajaminen
kuului myös sisarusteni mielipuuhiin.
Isälläni oli varsin terve
suhtautuminen niin sanottuihin herroihin. Hänen mielestään
pankinjohtajakin on renki, joka saa leipänsä siitä, että köyhät maksavat
korkoa lainaamilleen rahoille. Tuolla asenteella isä sai lainaa
traktorin ostoonkin. Muistan, että aikaa myöten naapurimme tilasivat
meiltä traktorin töihin omille pelloilleen ja niin sille löytyi enemmän
käyttöä kuin pelkästään omilla pienillä peltolänteillä.
Jos isäni olisi elänyt
myöhemmin sopivana ajankohtana, hän olisi luultavasti ensimmäisten
joukossa hankkinut kotitietokoneen ja löytänyt sille hyödyllistä
käyttöä. Oma poikani on tietokoneajan nuori ja luultavasti perinyt
taipumuksensa nörttiyteen. Hän on tehnyt lapsuutensa
tietokoneharrastuksesta itselleen ammatin.
Parin viikon päästä väki
kokoontuu Oulaisiin valtakunnallisille Weteraanikonepäiville. Uskoakseni
päiville tulevat eivät ole menneisyyteen jämähtäneitä, vaan useimmat
heistä ja heidän vanhemmistaan ja isovanhemmistaan ovat nimenomaan
edelläkävijöitä, nörttejä, jotka ovat ensimmäisten joukossa ottaneet
käyttöön kulloisenkin ajankohdan uusinta tekniikkaa.
Ennakkoluulottomaan
suhtautumiseen uusiin asioihin liittyy luontevasti perinteen kunnioitus.
Luottamusta tulevaisuuteen voi parhaiten vahvistaa perehtymällä
menneitten polvien työhön ja heidän tapaansa selviytyä oman aikansa
haasteista.
vieno.vaisto@kotinet.com
Kirjoittajan mielestä ei ole
olemassa mitään edistyksellisempää kuin perinteiden kunnioitus.
<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE
<-PALUU
PAGINA-PÄÄSIVULLE
|