Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Vaalitulosanalyysi etukäteen

Olen jo muutaman kerran tehnyt vaalitulosanalyysejä ennen vaaleja. Minulle on tuhahdeltu niitten takia siksi, että helppoahan tulosanalyysejä on tehdä, kun on ensin käyttänyt aikakonetta ja käynyt katsomassa tulokset ja tulosten kommentit.

Niinpä tällä kertaa kirjoitan ensi sunnuntaina pidettävien eduskuntavaalien tulosanalyysin käyttämättä lainkaan aikakonetta. Vaikka epäilyksiä saattaa herätä, vakuutan, etten ole käyttänyt aikakonetta ja toivon, että tarvittaessa aikakoneen käyttöä valvova klubimme hallitus voi vahvistaa vakuutukseni.

Suurimmaksi puolueeksi vaaleissa nousivat demarit. Tätä kirjoitettaessa mikään vaaligallup ei tällaista tulosta ennakoinut. Demarien vaalivoiton syynä oli pohjimmiltaan, että perinteinen sosialidemokraattinen ajattelu yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta sopii hyvin monien suomalaisten elämänkatsomukseen.

Sosialidemokraattinen ja ylipäätään vasemmistolainen ajattelu ei suinkaan ole siinä määrin vähentynyt, kuin puolueitten vaalimenestyksestä aiemmin olisi voinut päätellä. Paavo Lipposen puheenjohtajakautena sosiaalidemokraattinen ajattelu oli tyystin kadonnut demaripuolueen johdosta, mutta se säilyi kannattajakunnassa. Kun demarit harjoittivat oikeistolaista politiikkaa eikä puolue näyttänyt mitenkään erottuvan Kokoomuksesta, työväenaatetta kannattavat äänestäjät jäivät suurin joukoin kotiin vaalipäivinä.

Näissä vaaleissa aidosti työväenaatteen sisäistäneistä ihmisistä meni äänestämään suurempi osa kuin monissa edellisissä vaaleissa. Niinpä demarit nousivat suurimmaksi puolueeksi ja Vasemmistoliittokin menestyi kohtuullisen hyvin. Kokoomus ja Keskusta taistelivat tasaväkisesti toiseksi suurimman puolueen asemasta.

Toisena selittävänä tekijänä demarien ykköspaikkaan oli Portugalin huhtikuu, ei niinkään Olavi Virran laulamana vaan Portugalin tuoreet talousvaikeudet ja sen muille euromaille tekemä avunpyyntö. Juuri vaalien edellä tullut avunpyyntö tuki demareita, jotka ovat vaatineet rahoituslaitoksia osaltaan kantamaan vastuutaan. Demarit ovat vastustaneet nykyisin ainoaksi mahdollisuudeksi väitettyä käytäntöä, jossa pankkien ja rahoituslaitosten on kaikissa olosuhteissa saatava voittonsa ja tarvittaessa riskit ja tappiot sosialisoidaan eli katetaan veronmaksajien varoista.

Kolmantena selityksenä demarien menestykselle oli puolueen puheenjohtaja, Jutta Urpilainen, jonka ote vaalikeskustelun edetessä parani. Asiavirheet ja tilannetajun puute vähenivät. Osaltaan demareiden asemia vahvisti pääministeri Mari Kiviniemen ylimielinen käytös ja Jyrki Kataisen liiallinen rehellisyys, joka paljasti Kokoomuksen olevan sitä mitä se onkin, hyväosaisten ja etuoikeutettujen suomalaisten etujen puolustaja.

Perussuomalaiset saavuttivat neljänneksi suurimman puolueen aseman, mutta jäivät kauas kolmen suurimman puolueen tuloksista. Gallupeja pienempi vaalivoitto oli seurausta siitä, että gallup-kannatus nousi liian korkeaksi liian varhain, jonka myötä puheenjohtaja Timo Soini joutui ottamaan kantaa myös oikeisiin asiakysymyksiin eikä vain heittelemään älykkäitä oivalluksia ja vitsejä vaaliohjelmien yleisön viihdykkeeksi.

Yleisenä vaalituloksena oli, että eduskunnassa säilyi puolueiden jako kolmeen kokoluokkaan: Demarit, Keskusta ja Kokoomus pysyivät suurina. Perussuomalaiset nousi keskisuureksi puolueeksi ja hieman edelle Vihreitä ja Vasemmistoliittoa. Kristillisdemokraatit ja Ruotsalainen kansanpuolue säilyivät eduskunnan pienpuolueina.

 

UAT

 

Kirjoittaja on jo äänestänyt, mutta hän ei pyrkinyt äänestämällä vaikuttamaan tämän vaalitulosanalyysinsä toteutumiseen.

 

 

 

 

<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE