Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Rehellisyyden puuska

 

Erehtymiset ja epäonnistumiset kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Jos niitä ei olisi, eivät onnistumisetkaan tuntuisi juuri miltään. Suomessa on kuitenkin ollut muutaman vuosikymmenen yksi ammattikunta, joka ei ole epäonnistunut eikä erehtynyt koskaan. Poliitikot ovat nähneet epäonnistumisia ja erehtymisiä paljonkin toistensa tekemisissä, mutta eivät lainkaan omissa tekemisissään.

Yksi lapsuusmuistoistani politiikan seuraajan ammatissani on vuoden 1968 presidentinvaalit. Vaalikeskustelun tuoksinassa muistan toimittajan radiohaastattelussa kysyneen klubimme ensimmäiseltä jäseneltä, Sir Urholta, jostain menneestä tapahtumasta, jota en tarkemmin muista. Urkki sanoi oitis, että hän oli tuossa asiassa erehtynyt. Urkin harvinaislaatuinen rehellisyys teki Oskarin kokoiseen poikaan suuren vaikutuksen. Sen koommin en muistakaan poliitikon myöntäneen erehdystään ennen äskettäin alkanutta rehellisyyden renessanssia.

Tänä vuonna poliitikoistamme on tullut inhimillisiä ja he ovat myöntäneet erehdyksiään. Pitkän linjan demarivaikuttaja Erkki Tuomioja sanoi mm. Kalevassa julkaistussa haastattelussa, että demarien pitää myöntää olleensa itse tekemässä suomalaisten tuloeroja kasvattavia ja siten yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta lisääviä huonoja päätöksiä.

Timo Soini sai tammi-helmikuun vaihteessa suuren mediahuomion Soinin mallilleen, ilmastopoliittiselle vaihtoehdolle. Malli paljastui pian vuoden takaiseksi Metalliliiton kannanotoksi, jonka oli laatinut Metalliliiton viestintäpäällikkönä toiminut Matti Putkonen. Putkonen on myöhemmin loikannut demarien riveistä perussuomalaisiin.

Timo Soini oli joutumassa ahtaalle, kun ihmeteltiin hänen kuluttaneen perussuomalaisten ilmastomallin tekemiseen aikaa puolitoista vuotta, vaikka malli oli jokseenkin sanatarkasti jo tehty aiemmin Metalliliitossa. Soini pääsi pälkähästä toteamalla, että mallin lanseeraaminen Soinin mallin nimellä oli erehdys. Moinen rehellisyys mykisti toimittajat, eikä Soini joutunut sen enempää tilille valehtelustaan.

Poliittisen puppugeneraattorin pyörittämisen supermies, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen, yllätti kertomalla, että valtion luopuminen kaivosteollisuudesta 1990-luvulla oli virhe. Nyt Pekkarinen vieläpä väittää haluavansa ottaa virheestä opikseen ja ehdottaa, että valtiosta voisi tulla jopa enemmistöomistaja jossakin merkittävässä kaivosyhtiössä.

Pian käytävien eduskuntavaalien edellä jotkut puolueet ja ehdokkaat saattavat innostuessaan mennä rehellisyydessä mauttomuuksiin ja liiallisuuksiin asti. On vaarana, että jatkuva omien virheitten ja erheitten myöntäminen kääntyy vastenmieliseksi. Meille äänestäjille voi olla hyvin masentavaa, jos saamme realistisen kuvan poliitikoistamme.

 

UAT

 

Kirjoittaja ei ole aiemmin uskonut pääsevänsä moittimaan suomalaispoliitikkoja liiasta rehellisyydestä.

 

 

 

 

<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE