Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Rauhantekijä sotilaallisia ansioita hankkimassa

Presidentti Martti Ahtisaari on kasvavalla pontevuudella kehotellut Suomen päättäjiä viemään maamme sotilasliitto Naton jäseneksi. Ahtisaaren perusteluista olen ymmärtänyt lähinnä sen, että meidänkin pitää liittyä Natoon, kun monet muutkin valtiot siihen kuuluvat. Ahtisaari kehottaa valtiojohtoamme hölmöilemään, koska muut ovat hölmöilleet jo ennen meitä. Vanha kansanviisaus tulkitsee tilannetta siihen tapaan, että tyhmyys on tarttuvaa tai joukossa tyhmyys tiivistyy.

Tänään (15.1.2011) Kalevassa valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka kirjoitti samasta aiheesta ja paheksui presidentti Tarja Halosen kielteistä Nato-kantaa. Pitkään Natoon liittymisestä intoillut Tarkka oli löytänyt uusiakin perusteita Nato-jäsenyydelle. Hän kirjoitti, miten Suomi Natoon kuulumattomana sai vasta viikon myöhässä  sotapropagandaa Georgian sodasta.

Poikkeuksellisesti olen Tarkan kanssa kerrankin yhtä mieltä eräästä asiasta: Tasavallan presidentin ei tule ensisijaisesti seurata yleistä mielipidettä, vaan paremminkin kulkea aikaansa edellä ja vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisessa klubimme ensimmäinen jäsen, Sir Urho, oli ylivoimaisen esimerkillinen. Kun Tarkka vetoaa presidentti Kekkosen toimiin perustellessaan Suomen liittymistä sotilasliittoon, on kuitenkin kyse lähinnä rauhanpoliitikkovainajan kunnian lokaamisesta.

Martti Ahtisaari on ainoa suomalainen, joka on saanut Nobelin rauhanpalkinnon. Rauhanpalkinto mielletään rauhantyöstä saavutetuksi ja sellaisessa Ahtisaari on kiistatta ansioitunut. Ilmeisesti Ahtisaari haluaa tasapainottaa imagoaan ja tulla nyt esille sotilasliiton laajentajana eli hankkia sotilaallisia ansioita rauhantyömeriittiensä rinnalle.

Valitettavasti meiltä puuttuvat aikaansa edellä olevat johtajat. Sir Urho aikoinaan pohti perusteellisesti Suomen puolustusvoimien lakkauttamista ensimmäisenä valtiona maailmassa, edelläkävijän esimerkkinä muille. Aloite jäi häneltä kuitenkin tekemättä, koska hän realistisesti arvioi, ettei olisi silloisissa oloissa saanut riittävää kannatusta muilta poliitikoilta. Nyt ajat ovat toiset ja Suomen yksipuolinen aseistariisunta voisi toteutuakin, jos korkealla tasolla riittäisi rohkeutta aloitteellisuuteen. Onhan jo osoitettu, ettei edes maapallon ainoa supervalta pysty luomaan itselleen turvallisuutta asevoimin.

Suomen nykyinen valtiojohto tyytyy kuitenkin seuraamaan muita, ei ainoastaan Suomen kansalaismielipidettä vaan myös naapureiden toimia. ETYK-konferenssin koollekutsumiseen verrattavaa rohkeutta nykyjohtajiltamme ei löydy. Sir Urhon käynnistämä ETYK-prosessi oli todella rohkea ja vaikuttava toimi. Juuri ETYK-prosessin kolmanteen koriin liittyvät ihmisoikeuskysymykset hajottivat Neuvostoliiton ja purkivat Euroopasta rautaesiripun, mikä on huippusaavutus pienen valtion päämiehelle.

Ahtisaaren motiivit Suomen Natoon liittymisen ajamisessa ovat erittäin viisaita. Venäjä ei ole kiitellyt Ahtisaaren toimia Kosovon itsenäisyyden edistämisessä eikä erityisesti kehunut Nobel-komiteaa, kun Ahtisaari valittiin rauhanpalkinnon saajaksi. Suomen Nato-jäsenyys ei Venäjää erityisemmin miellytä, joten sen ajaminen on Ahtisaarelle sopiva vastapiikki Venäjää kohtaan. Nato-jäsenyyden tuottamana hyötynä saisimme myös elämäämme lisää jännitystä, kun todennäköisyys joutua kansainvälisen terrorismin kohteeksi kasvaisi.

Ahtisaari on pystynyt toimimaan onnistuneesti rauhantehtävissä, koska Suomen asema liittoutumattomana ja aiemmin suorastaan puolueettomana maana on antanut suomalaistoimijoille hyvän kaikupohjan rauhantyössä. Jos Suomesta tulisi Naton jäsen, Ahtisaari saisi varmistettua, että hän jäisi ainoaksi suomalaiseksi Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Nato-maa Suomen edustajille ei olisi nykyisenkaltaista kysyntää kansainvälisten konfliktien sovittelussa.

 

UAT

 

Kirjoittajalla ei maailmanrauhan edistämisen lisäksi muita hommia olekaan.

 

 

 

 

 

 

 

<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE