Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Loistavasti markkinoitu

Viime viikolla tasavaltamme hallitus toi julkisuuteen energiapoliittiset ratkaisunsa. Tehdyt linjaukset ovat Vanhasen pääministerikauden tärkeimpiä ja niiden vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen, ainakin sadan tuhannen vuoden päähän.

En halua ottaa mitenkään kantaa Vanhasen hallituksen ministeri Mauri Pekkarisen esityksestä tekemiin linjauksiin sinänsä. Päätökset ovat hyviä tai huonoja riippuen siitä, miltä kannalta ja kuka niitä tarkastelee. Vanha sanonta, että kauneus on katsojan silmissä, on soviteltavissa tähänkin tarkasteluun.

Koska mielipiteitten esittäminen ei kuulu velvollisuuksiini ainakaan jokaisessa paginassani, tarkastelen tässä noita energiapoliittisia linjauksia täysin objektiivisesti puhtaan faktatiedon pohjalta ja keskityn erityisesti siihen, miten hallituksen ratkaisut markkinoitiin eduskunnalle ja ennen kaikkea meille äänestäjille. Lyhyesi sanottuna ne markkinoitiin aivan loistavasti.

Peräkkäisinä päivinä tiedotettiin ensin hallituksen linjauksista uusiutuvan energiantuotannon lisäämiseksi ja seuraavana päivänä linjauksesta sallia kahden uuden ydinvoimalan rakentaminen. Koska äänestäjät jokseenkin sataprosenttisesti kannattavat uusiutuvan energiantuotannon lisäämistä, ajoituksella lisättiin myötätuulta myös hankalammin hyväksyttävälle ydinvoimaratkaisulle.

Hallitus halusi viestittää, että lisäydinvoiman rakentaminen helpottaa uusiutuvan energiantuotannon rakentamista. Tosiasiassa uusiutuvan energiantuotannon lisäämiseen velvoittavat kansainväliset sopimuksemme eikä ydinvoimaratkaisulla ole siihen vaikutusta. Tällä kertaa ei myöskään käy kuten edellisen kerran kävi tuolle risupaketiksi mainitulle uusiutuvan lisäämiselle.

Edellisen kerran ydinvoiman lisärakentamislupaa annettaessa suunniteltu uusiutuvan energiantuotannon lisääminen jäi pääosin toteuttamatta ja tasapuolisuuden vuoksi myös ydinvoimalan rakentaminen on edelleen pahasti kesken. Nyt risupaketti tulee pääosin toteutumaan, koska kansainväliset sopimuksemme sitä edellyttävät. Vaarana on tietysti, että ydinvoiman lisärakentaminen jää toteuttamatta, sillä kenties järki voittaa energiayhtiöissä eikä taloudellisesti kannattamattomia ydinvoimalahankkeita enää aloiteta.

Hallitus on oikeassa siinä, että uusiutuvan energiantuotannon ja ydinvoiman lisärakentamisen välillä on kytkentä, jonka hallitus kuitenkin markkinoi ihailtavan taitavasti nurinpäin. Ydinvoiman lisääminen vähentää uusiutuvan energiantuotannon tarvetta ja siten ehkäisee lisärakentamista. Jos keskeneräisen lisäksi nyt suunnitellut kaksi lisäydinvoimalaa tosiaan rakennettaisiin, se nostaisi Suomen ydinvoimasähkön tuotantotehon noin viiteen gigawattiin. Koska ydinvoima on kovin pääomavaltaista, voimaloita kannattaa käyttää vain jatkuvasti ja täydellä teholla. Niinpä kesäaikaan tuotettavalle tuuli- tai aurinkosähkölle ei olisi mitään järkevää käyttöä.

Tuulivoimalla tuotetaan nykyisin karkeasti prosentti maapallon sähköstä ja aurinkosähkön osuus on promillen suuruusluokkaa. Tuulisähkö on viime vuosikymmeninä kaksinkertaistunut keskimäärin neljässä vuodessa ja aurinkosähkö kahdessa vuodessa. Mikään ei anna aihetta olettaa niiden suhteellisen kasvun hidastuvan, koska hinnat ovat jatkuvassa laskussa. Niinpä aurinkosähköntuotanto ylittää maapallon nykyisen sähkönkulutuksen kahdessakymmenessä vuodessa ja tuulisähkökin vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa.

Ydinvoimaloiden kannattavuus edellyttäisi vähintään kolmenkymmenen vuoden sähköntuotantoa ja rakentaminen vie kymmenkunta vuotta. Suomi on sen verran pieni maa, ettei Suomen hallitus ankarasta ponnistelustaan huolimatta pysty estämään maapallonlaajuista, väistämätöntä, uusiutuvan sähköntuotannon voittokulkua. Jos Suomeen rakennetaan lisäydinvoimaa, ydinjätekustannukset koituvat veronmaksajien maksettaviksi, koska ydinvoimalayhtiöt eivät pysty myymään sähköään jätteenkäsittelyrahastojen kartuttamiseksi.

UAT

Kirjoittaja ihailee suunnattomasti Mauri Pekkarisen taitoa nähdä ja esittää musta valkoisena

 

<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE