Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!


 Pelottava tehtävä

Toissa vuonna demarit onnistuivat viemään useiksi kuukausiksi median huomion puolueensa puheenjohtajavalinnalla. Demarit myös onnistuivat valitsemaan itselleen edustavannäköisen puheenjohtajan, jonka kasvot kestävät kulutusta median valokeilassa. Jutta Urpilaisella on toki myös paljon asiaosaamista, jota hän jakoi auliisti puheenjohtajakisan tuoksinassa.

Jutta Urpilainen pani puheenjohtajakilpailussa itsensä totaalisesti likoon. Hän tyhjensi pajatsonsa ja puheenjohtajakisan jälkeen häneltä ei ole kuultukaan ainuttakaan varsinaista yhteiskunnallista kannanottoa ennen kuin aivan viime päivinä. Äskettäin Urpilainen nimittäin toi esille, että pääomatuloja olisi verotettava samaan tapaan kuin ansiotulojakin, progressiivisesti, jolloin valtion verotulot kasvaisivat viisisataa miljoonaa euroa vuodessa. Urpilainen onnistui tekemään tämän yhteiskunnallisesti erittäin merkittävän kannanottonsa herättämättä median huomiota.

Viime syyskuun alussa Urpilainen oli YLE:n A-talkin lähetyksessä. Tuossa lähetyksessä mukana ollut Ben Zyskowicz sai ihan rauhassa väittää, ettei pääomatulojen verotuksen kiristämisellä voisi olla merkitystä valtiontaloudelle, sillä kyse on niin pienistä summista. Jos Urpilainen olisi tuolloin lyönyt pöytään nyt löytämänsä pääomatulojen verotusta koskevat tiedot, jotka muuten ovat oikeita, hän olisi paljastanut porvarillisen valheen, saanut aikaan väittelyn ja sen myötä median huomion.

On valitettavaa, että puoleen puheenjohtajakisa vei Urpilaisen voimat niin perusteellisesti, että hän tarvitsee useiden kuukausien ajan yksinkertaisen laskutoimituksen tekemiseen. Onneksi eduskuntavaaleihin on vielä sen verran aikaa, että hän ehtii tehdä vielä yhden tai kenties kaksikin yhteiskunnallista kannanottoa ennen vaaleja.

Keskustan puheenjohtajavalinnassa on toinen tahti. Kesäkuussa valittava uusi puheenjohtaja ei voi jäädä vuodeksi lepuuttamaan aivojaan, vaan hänen on tartuttava heti toimeen, kenties pääministerinäkin, mutta joka tapauksessa puoluejohtajana jokseenkin suoraan eduskuntavaalityöhön. Ei ole ihme, että homma pelottaa, kun vielä otetaan huomioon, että varsinkin pääministerinä uusi puheenjohtaja joutuisi hyvin tarkkaan julkisuuden syyniin, jollaisen Matti Vanhanen ja erityisesti hänen edeltäjänsä Anneli Jäätteenmäki ovat joutuneet kokemaan.

Tänään puheenjohtajapeliin ilmoittautunutta Paavo Väyrystä lukuun ottamatta emme ole vielä saaneet kuulla muuta kuin kieltäytymisiä: Anu Vehviläinen, Kimmo Tiilikainen ja Paula Lehtomäki ovat ilmoittaneet, etteivät pyri puheenjohtajaksi. Näitä nuoremman polven poliitikkoja ilmeisesti pelottaa, mitä luurankoja media heidän kaapeistaan löytäisi. Tietääkseni heillä itsekullakin saattaa olla kotonaan kaappi, jota julkisuuden valokeila ei ole vielä läpivalaissut.

Väyrynen on sen verran kokenut politiikan kehäkettu, ettei hän enää osaa kokea pelkoa, ei edes kisassa häviämisestä. Toivottavasti Paavo esimerkillään rohkaisee muitakin. En tunne henkilökohtaisesti kuntaministeri Mari Kiviniemeä, joten enpä kirjoita hänestä mitään.

Keskustan puheenjohtajakisaan voisi yllättäen ilmoittautua parikin ehdokasta, jotka ovat osoittautuneet  arvopohjaltaan ihan oikeasti keskustalaisiksi. Toivottavasti Antti Rantakangas tai Anneli Jäätteenmäki tai peräti molemmat lähtevät kilpailemaan puheenjohtajuudesta. Rantakankaan kaapeista löytyy korkeintaan taloudellisia luurankoja, jotka ovat näinä aikoina vähämerkityksellisiä. Anneli Jäättteenmäen luurangot tutkittiin peräti oikeusistuimessa ja todettiin virallisesti harmittomiksi. Kummallakaan ei ole puheenjohtajavaalissa mitään pelättävää.

UAT

Kirjoittaja ilmoittaa kieltäytyvänsä Keskustan puheenjohtajaehdokkuudesta.

 

<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE