Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!


 Nainen, joka vihaa naisia

Kirjoitin syyskuussa Stieg Larssonin trilogiasta, jonka ensimmäisen osan nimi on: Miehet jotka vihaavat naisia. Larssonin romaani on tietysti puhdas fiktio, mutta ihan elävästä elämästä löytyy pienestä suomalaiskaupungista nainen, joka vihaa naisia.

Mainittu nainen toimii kaupungissa opetustoimenjohtajana. Hän on ilmeisesti omaa johtamistaitoaan analysoidessaan tullut siihen tulokseen, ettei nainen sovi johtajaksi. Niinpä hän on vuosien saatossa asetellut kapuloita rattaisiin kaikille johtotehtäviin pyrkiville naisille.

Joitakin vuosia sitten mainitun pikkukaupungin suurelle lukiolle haettiin rehtoria edellisen rehtorin jäädessä eläkkeelle. Hakijaksi ilmaantui heti alusta lähtien omasta kaupungista kerrassaan mainio, hyvin kouluttautunut ja kokenut naispuolinen opettaja, joka itse asiassa työskenteli samassa lukiossa vanhemman lehtorin virassa ja tunsi henkilöstön ja talon tavat entuudestaan.

Mainittu oivallinen naispuolinen hakija ei kelvannut rehtoriksi kyseisen opetustoimenjohtajan mielestä siksi, että oli sattunut ihan vahingossa syntymään naiseksi. Niinpä opetustoimenjohtaja haki rehtoria muualta ja sai opetuslautakunnan vakuuttuneeksi, että muualta saadaan parempi rehtori kuin kotikaupungista. Lukion rehtorin tehtäviä kävi kokeilemassa peräti kaksi muilta paikkakunnilta tulevaa rehtoria, joista kumpikaan ei pienen kaupungin suuressa lukiossa viihtynyt kuin muutaman kuukauden ajan.

Seuraavaksi opetustoimen johtaja keksi houkutella hakijaksi paikkakunnalla asuneen eläkeikää lähestyvän kansakoulunopettajan, jonka opetuslautakunta valitsikin rehtoriksi. Kansakoulunopettaja ei kuitenkaan lopulta tohtinut ottaa vastaan suuren lukion rehtorin tehtävää.

Tällä tarinalla on onnellinen loppu, sillä useiden vuosien jahkaamisen jälkeen lukio sai lopulta hyvän rehtorin omasta opettajakunnastaan. Kokemusta miehellä ei ollut aivan samassa määrin kuin virkaa useamman kerran hakeneella naiskollegalla, mutta persoonallisuutensa puolesta mies sopii rehtorin tehtävään ja kelpasi opetuslautakunnan enemmistölle ja sukupuolensa takia kelpasi myös opetustoimenjohtajalle.

Äskettäin samassa kaupungissa haettiin rehtoria yläkoululle. Jälleen rehtorin virkaan pyrki ylivoimaisena hakijana kaupungin opettajakuntaan kuuluva naisopettaja. Opetustoimenjohtaja onnistui houkuttelemaan hakijaksi kolmekymppisen ulkopaikkakuntalaisen miehen, joka ei eräiden tietojen mukaan ollut koskaan saanut edes vakinaista opettajan virkaa. Opetustoimenjohtaja sai suuren osan opetuslautakunnasta vakuuttuneeksi nuoren hakijan erinomaisuudesta.

Tälläkin tarinalla on onnellinen loppu. Opetuslautakunta päätti äärimmäisen niukalla enemmistöllä vastoin opetustoimenjohtajan tahtoa valita yläkoulun rehtoriksi pätevän ja kokeneen naispuolisen hakijan. Onnellista on myös, ettei opetustoimenjohtaja leimautunut naisten vihaajaksi. Selitykseksi hänen toimilleen voidaan nimittäin esittää, että uusi naisrehtori on julkidemari. Hänen edeltäjänään rehtorinvirassa taas toimii julkikokoomuslainen mies. Näin opetustoimenjohtajan toimet voidaan leimata myös ihanteellisilla puoluepoliittisilla pyrkimyksillä eikä todellinen peruste, naisviha, ole vieläkään paljastunut kaikille asiaa seuranneille.

UAT

Veikko Huovisen tapaan kirjoittaja on sitä mieltä, että naiset ovat hyviä ihmisiä, hyvät naiset varsinkin.

 

<-RETURN TO PAGINA MAIN PAGE

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE