MIETINTÄMYSSY     

Arvoisat kansalaiset!

Min kär enfaldig stackare!

UTTI eli Urho-Klubin Tekniikan TutkimusInstituutti esittelee teille upo-uuden turhakkeen, olkaapa hyvä:

Näillä sivuilla Sinulla, rakas lukija, on mahdollisuus törmätä tekniikan viimeisimpiin saavutuksiin. Tieteen eturintamassa uurtavat tutkijamme perehdyttävät Sinut tieteellisen tutkimuksen syvimpiin saloihin aivan näiden huippukeksintöjen viimeisintä yksityiskohtaa myöten.

Esittelemme tällä kertaa Urho-klubin jäsenille ja muille kiinnostuneille:

 HUIPPUMODERNI TASKURADIO

Tämä uusin tekniikan ihmeemme on todella pienikokoinen; se mahtuu pienimpäänkin taskuun. Sitä on kätevä käyttää paikassa kuin paikassa ja se pohjautuu luotettavaan ja monin kerroin eri tilanteissa testattuun elektroniikkaan.

Saadaksemme muodostettua teille kokonaiskuvan laitteesta ja sen käänteentekevistä ominaisuuksista, laitamme tähän tärkeimmät tekniset ominaisuudet listattuna:

  • Free Energy System - ei tarvita paristoja tai akkuja

  • Chrystal Receiver -toimintaperiaate

  • Bermeabiliteettiviritys

  • Piezoelektrinen, huippuherkkä kuuloke

  • Sisältää Germanium-ilmaisimen

  • Extremely Few Components -teknologia

Ihmelaitteella voit kuunnella radiolähetyksiä ympäri maailmaa, joten se on todellinen World-Receiver. Suomenkielisiäkin ohjelmia voit seurata niinkin kaukaa kuin Moskovasta tai jopa Vatikaanista saakka lähetettynä. Tähän ei tavallinen taskuradio kykene!

Onnellisella perheellä on radiovastaanotin!

Kuva: Philipsin radiomainoksen perhe vuodelta 1958 (kuva: Juha Räty)

Pieniä puutteitakin ko. vempaimesta valitettavasti löytyy; antenni on pitkähkö (muutamia kymmeniä metrejä, aina 150 m asti), mutta sellainenhan kulkee toki aina jokaisen taskunpohjalla ongelmitta kivasti rullalle käärittynä kuuntelutarvetta odottamassa.

Riiustelukin sujuu kuin tanssi, kun sinulla on uusi Supervastaanotin

Kuva: Philips 584A Supervastaanotin vuodelta 1958. Artikkelimme vastaanottimen koko on murto-osa tästä! (klikkaa, niin kuva suurenee, kuva: Juha Räty, Kunniamme Päivät -museo)

Ja laitetaanpa tähän vielä mainos vuodelta 1925 Suomen Kuvalehdestä. Siinä mainostetaan "vastaanottolamppuja". Siis mitä? Jos ette arvanneet, tuo termi tarkoitti elektroniputkia!


Kuva: Philips-vastaanottolamppuja, mallia Suomen Kuvalehti 44 1925.
Mitähän tarkoitettaneen sanonnalla "Philips - suomalainen osakeyhtiö"?
 (klikkaa, niin kuva suurenee, kuva: Juha Räty, Kunniamme Päivät -museo)

Ja nyt sitten lopultakin, paljastamme uuden ihmelaitteemme salaisen kytkennän, tädää! Oletteko valmiita? Ovatko kaikki paikoillaan? Onko vatsa tarpeeksi kuralla? Vai liikaa? No niin, kytkentäkaavio, olkaapa hyvä:

Taskuradion supersalaiset piirustukset!
Kuva: Ihmevastaanottimemme kytkentäkaavio, Lähde Taitokirja 1959
 (klikkaa, niin kuva suurenee, kuva: Juha Räty, Kunniamme Päivät -museo)

No heh, kysymyksessä ei todellakaan ole mikään tekniikan uutuus, vaikka mainosiskulauseista niinkin joku voisi päätellä! Kysehän on tietenkin AM-lähetysten vastaanottoon tarkoitetusta "ikivanhasta" kidevastaanottimesta, "kidekoneesta", jota käytettäessä ei todellakaan paristoja tarvittu. Joka poika ja tyttö saattoi koota sellaisen kotona ja volá - paikallisasemien ja vähän kaukaisempienkin vastaanottoon tarkoitettu vempain oli valmis. Kuvassa oleva "kide" oli alkujaan tosiaankin irtokide, joka korvattiin komponenttikaupan yleistyttyä germanium-diodilla, käypä siihen nykyaikainen piidiodikin, nippa nappa. Laitteet olivat kovassa suosiossa n. vuosina 1910 -1960.

Valitettavasti vain meillä edistyksellisessä Suomessa AM-lähetystoiminta loppui kun 31.5.1993 Lahden AM-pitkäaaltolähetykset mahtikäskyllä lopetettiin. Lahden komeat 150-metriset lähetysmastot olivat halkoneet maisemaa aina 22.4.1928 alkaen. Tuolloin alussa lähetysteho oli 25 kilowattia ja vuotta myöhemmin 1929 jo 40 kW aseman ollessa Euroopan suuritehoisimman. Suomen kakkonen oli Helsinki murto-osalla eli 1,5 kW:n teholla. Lahden aseman tehosta kertoi jotain sekin, että pelkkä seinällä roikkunut paistinpannu riitti vastaanottimeksi. Mutta ei se siihen jäänyt; Lahden aseman teho kasvoi edelleen. Jo vuonna 1935 siirryttiin 150 kW:n tehoon ja 1953 jälkeen lähetyksen hoiti kaksi 100 kW:n lähetintä.

Näissä lähetyksissä käytetyt pitkät aallot (PA, LW) etenevät ongelmitta satoja kilometrejä jopa näkyvän horisontin taakse. Syynä tähän on ko. aaltojen erikoinen tapa edetä. Ratkaiseva tekijä antennisignaalin välivaimennukselle on nimittäin maaperän sähkönjohtokyky. Mitä parempi johtokyky alustalla, sen paremmin lähetys etenee - valtameren yli aallot etenevät paremmin kuin suomalaisen graniittiperuskallion päällä. Aseman tai vastaanottimen sijainnin korkeudella ei ole ratkaisevaa merkitystä eivätkä pintasääilmiötkään pahemmin radiotoimintaan vaikuta. Lahden pitkäaaltoaseman sijainti korkean soraharjun päällä ei ollut kovin järkevää (kuivan soran johtokyky heikko), mutta aseman ja antennien sijaintiin vaikuttivat myös monet muut asiat. Paikka oli maantieteellisesti hyvä ja liikenneyhteydet, sähkö ja muu infrastruktuuri olivat saatavilla.

 Muuten, jos tämänkertainen laite ei siis ollut tekniikan uutuus, ei se missään nimessä ollut myöskään mikään turhake! Monien nuorten elektroniikan ja radiotekniikan harrastus on voinut käynnistyä tällaisen laitteen näpertelystä ja olipa kidekone viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä useille suomalaisille se ainoa radio ja henkireikä maailmalle.

 Erikoistutkija UJ kiittää historiantutkija Mattia hyvästä "turhake"ideasta!

<-Paluu MIETINTÄMYSSYN pääsivulle                                                                                                                            Sivusto © Juha Räty