Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Onko mikään viisaampi kuin ihminen, paitsi intiaani

Olen monta kertaa ihaillut muinaisten intiaanien viisautta.  Intiaanien käsityksen mukaan oli mahdoton ajatus, että ihminen voisi omistaa maata.  Maa oli intiaaneille pyhä, jumalainen Äiti Maa.  Luonnon kunnioitus yleensäkin oli intiaaneilla esimerkillistä.  He eivät voineet harrastaa ryöstökalastusta, -metsästystä tai maaperää köyhdyttävää ryöstöviljelyä.  Intiaanit toimivat kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti paljon ennen kuin eurooppalaiset olivat keksineet koko käsitettä.

Intiaanit kunnioittivat luontoa.  Omaisuutta he eivät pitäneet suuressakaan arvossa.  Maaperän kunnioituksen yhtenä perusteena oli maan pyhyys sen takia, että maan povessa lepäävät esi-isien luut eikä maan pintaakaan saanut siten tarpeettomasti kuoputtaa.  Maan kunnioitus liittyi menneitten sukupolvien ja heidän työnsä kunnioittamiseen.  Menneitten sukupolvien viisaat ajatukset intiaanit tallensivat lähinnä muistinvaraisesti ja kertoivat lapsilleen perimätietona.

Olen ihmetellyt, miten vähän me eurooppalaiset annamme arvoa menneitten sukupolvien työlle.  Kuolema on meille vaikea asia, jonka haluamme torjua ja unohtaa.  Meillä olisi kuitenkin paljon muinaisia intiaaneja paremmat edellytykset muistaa ja kunnioittaa menneitä sukupolvia.  Menneet sukupolvet ovat jo vuosisatoja jättäneet jälkeensä paitsi suullista perimätietoa myös kirjoitettua tietoa, rakennuksia ja rakennelmia sekä kuva- ja muita taideteoksia.  Viimeisimmiltä sukupolvilta on jäänyt jälkeen myös valokuvia.  Voimme perehtyä omien esivanhempiemme elämään säilyneiden kirjeitten ja kirjoitusten perusteella.  Jos juuri omat esivanhempamme eivät ole juuri kirjallista materiaalia jälkeensä jättäneet, niin jotkut heidän aikalaisensa ovat jättäneet kirjoituksia jälkipolville sitäkin enemmän.

Voisimme siten ihan hyvin saada yhteyden tuonpuoleiseen.  Meillä on säilyneen perimätiedon ja aineiston perusteella hyvät edellytykset pohtia, miten omat isovanhempamme tai menneitten sukupolvien merkkihenkilöt olisivat suhtautuneet asioihin, jotka meitä tänä päivänä askarruttavat.  Meillä on paljon historiallista tietoa, jota voimme käyttää hyväksemme.  Näin voisimme ottaa käyttöön menneitten polvien kokemukset ja viisauden.

Minä harrastan usein seurustelua tuonpuoleisen kanssa.  Kun minulle tulee ongelmatilanne, mietin, miten oma, tuonpuoleiseen siirtynyt isäni tai muut edesmenneet sukulaiseni olisivat ratkaisseet tuon ongelman.  Useimmiten luulen tietäväni, miten isäni olisi ratkaissut asian.  Aina en suinkaan toimi samoin kuin mielessäni päättelen isäni tai jonkun sukuni merkkihenkilön tavaksi toimia.  En yritä jäljitellä menneitten sukupolvien ajattelua orjallisesti, mutta saan menneiltä sukupolvilta toisen mielipiteen omien aikalaisteni näkemysten rinnalle.

Nykyään ihmisillä on kiire.  Olen ajatellut, ettei kiirehtiminen läheskään aina jouduta asioiden hoitamista.  Kiireessä tulee vain hosutuksi ja tehdyksi turhaa työtä. Monesti asioiden hoitamista voitaisiin tehostaa kaikkein parhaiten pysähtymällä rauhassa miettimään, mikä on viisasta.  Onko mikään viisaampi kuin ihminen, paitsi intiaani.  Minulle on jäänyt sellainen mielikuva, ettei muinaisilla intiaaneilla ollut koskaan kiirettä.

UAT