Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Lasten suusta

Huomasin jälkikäteen, että edellisessä pakinassa mainitsemani typerä hiustenhoitotuotteen mainos on saanut kiitosta ja kunniakirjoja. Eipä ole maailmassa oikeudenmukaisuutta.

Vanhan sanonnan mukaan lasten ja imeväisten suusta kuulee totuuden.  Tämän sain taas kerran todeta jutellessani äskettäin kaikessa rauhassa peruskouluikäisen lapseni kanssa.  Muistelin aikaa 1990-luvun alkupuolella, jolloin maamme oli syvässä lamassa.  Kerroin lapselleni, että perheemme ihan vain lama-ajattelua kiusatakseen osti uuden auton syvimmän taantuman aikaan.  Muistelin vielä lainakoron olleen tuolloin hirmuisen korkean, kahdeksantoista prosentin tietämillä.

Peruskoululaiseni oli heti tilanteen tasalla.  Hän käski minua lopettamaan höpöttämisen ja valisti, että laskusuhdanteelle on tyypillistä, että hinnat ja palkat nousevat hitaasti, inflaatio on pieni ja korot ovat alhaalla.  Hänelle oli mahdotonta ajatella, että 1990-luvun alussa oli lama, jos kerran korot olivat niin korkealla kuin kerroin.

Peruskoululaiseni oli tietoinen suhdannevaihtelun ominaispiirteistä ja niinpä minun oli pakko paljastaa hänelle totuus kymmenen vuoden takaisesta "lamasta". Kerroin hänelle, että Suomessa oli lamaa ennen jo vuosikymmenien ajan rakennettu klubimme ensimmäisen jäsenen johdolla hyvinvointivaltiota, jossa yhteiskunnallista eriarvoisuutta oli pyritty voimakkaasti rajoittamaan.  Sosiaaliturva oli hyvä ja tuloerot varsin kohtuulliset.  Tämä liiallinen tasa-arvoisuus tietysti ärsytti yhteiskuntamme hyväosaisia, joiden rikastumista valtiovallan toimet hidastivat.

Niinpä 1980-luvun lopulla aloitettiin hyvinvointivaltion purkaminen.  Ensin tehtiin ns. suuri verouudistus, jolla verotusta kevennettiin yleisesti ja kaikkein eniten suurituloisilta. Valtiontalous ajautui tämän seurauksena luonnollisestikin vaikeuksiin, joten kohta ryhdyttiin leikkaamaan valtion menoja, sosiaalisia tulonsiirtoja ja peruspalveluja. Veronkevennysten vaikutukset mitattiin näin ulos kaikilta muilta paitsi kaikkein suurituloisimmilta.  Kun tämäkään tuloerojen kasvattaminen ei hyväosaisille riittänyt, niin päädyttiin rahamarkkinoiden holtittomaan vapauttamiseen.

Rahamarkkinoitten vapauttamisella aikaansaatiin pankkikriisi, jonka maksumieheksi tarvittiin valtiovalta.  Näin pankkikriisin varjolla saatiin siirretyksi ainakin viisikymmentä miljardia markkaa yhteisiä varoja sangen harvalukuisiin taskuihin. Valtiontalous vaikeutui edelleen ja yhteiskunnan palvelujen huonontamiselle saatiin lisäperusteita.  Kymmeniä vuosia rakennetun oikeudenmukaisen hyvinvointivaltion purkaminen oli saatu hyvälle alulle. Tämä tarkoitushakuinen projekti naamioitiin laman aiheuttamaksi väistämättömäksi kehityskuluksi.  Lamaa tarvittiin selittämään tahallista yhteiskunnallista eriarvoistamista.

Peruskoululaiseni oivalsi suunnilleen sekunnissa, ettei 1990-luvun "lama" ollut oikea lama, vaan keinotekoinen ja tahallinen talouselämään aiheutettu häiriö.  Hämmästyttävää on, etteivät talousoppineet ole oivaltaneet samaa asiaa viidessätoista vuodessa tai eivät ainakaan ole uskaltaneet tuoda oivallustaan julkisuuteen.

UAT