Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Presidentinvaalimokat kautta aikojen

Ihan aluksi minun on kerrottava, että edellinen pakinani viisasten juomasta perustui aiemmin mainitsemiin Iisveden Kekkosten sukutarinoihin, joita olin kuitenkin täydentänyt jälkikäteen. Tällä kertaa taas perustan pakinani puhtaisiin faktoihin enkä vähimmässäkään määrin tarinoi. Olen saanut tähän pakinaani virikkeitä Karo Hämäläisen Kekkostutkimuksista, joiden lukemista suosittelen kaikille klubimme nettisivujen lukijoille.

Tämänvuotisissa presidentinvaaleissa tehtiin harvinaisen paljon mokia tai paremmin sanottuna onnetonta tunarointia. Nämä mokat sijoittuvat korkealle kaikkien aikojen moka-rankingissa.

Historiasta tunnemme pari presidentinvaalimokaa jo klubimme ensimmäisen jäsenen valintojen ajoilta vuosilta 1956 ja 1962. Urho Kekkosen hyvä ystävä Kustaa Vilkuna oli liialliseen rehellisyyteen taipuvainen. Vaalimainoksissa käytettiin kuvaa Urkin syntymäkodista, pielaveteläisestä Lepikontorpasta. Kustaa Vilkuna tiesi Urkin vanhempien muuttaneen Lepikon savupirttiin heinäkuussa v. 1900 ja Urkki syntyi pari kuukautta myöhemmin. Vaikka Urkin isän, Juho Kekkosen, remonttipäiväkirja ei olekaan säilynyt, niin Vilkuna piti varmana, ettei Juho ollut ehtinyt muurata uutta tulisijaa ja savupiippua ennen esikoispojan syntymää.

Lepikon torpasta hoksattiin ottaa valokuvia vasta sitten, kun Urkista oli tullut pääministeri. Näissä valokuvissa torpassa oli savupiippu. Kustaa Vilkuna oli niin rehellinen, että hän piti välttämättömänä tunnustaa äänestäjille, että Urkki oli syntynyt savupirtissä.  Rehellisyydestä tosin pelättiin olevan seurauksena Urkin vastustamista varten perustetussa Sensaatiouutisia-lehdessä väitteitä, että Urkki olisi jo vauvana kärsinyt savupirtin asukkaille tyypillisestä häkämyrkytyksestä ja hänen aivonsa siten vahingoittuneet.

Kustaa Vilkuna tunnetaan monista muista ansioistaan, mutta harvemmin tulee esille hänen erinomainen perehtyneisyytensä kuvankäsittelyohjelmiin. Vilkuna poisti Lepikon torppaa esittävästä valokuvasta savupiipun. Hän käytti silloista asetoni-hammasharja-teknologiaan perustuvaa kuvankäsittelyohjelmaa ja paljasti niin suurelle yleisölle Urkin häpeällisen vaatimattoman lapsuuskodin olemuksen. Tästä vaalimokasta huolimatta Urkki valittiin presidentiksi.

Kun Urkki valittiin toistamiseen presidentiksi v. 1962, tapahtui silloinkin paha vaalimoka. Urkin ystävä, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hrustshov, halusi metsästää ja kalastaa Urkin kanssa syksyllä 1961.  Koska Urkki oli matkustellut paljon ja Tamminiemessä siten oli yöpakkasia Sylvin ja Urkin suhteissa, Nikita muotoili kutsunsa metsästysretkelle tavallista vaativampaan sävyyn. Ilman erityisen vaativansävyistä kutsua Sylvi-rouva ei olisi päästänyt Urkkia matkustamaan Neuvostoliittoon varsinkin, kun Urkki oli kutsun saapuessakin matkalla: Yhdysvalloissa presidentti Kennedyn kutsumana.

Nikitan ystävällinen mutta vaativansävyinen kutsu metsästysretkelle tulkittiin Suomessa täysin väärin ja se käsitettiin merkiksi Suomen ja Neuvostoliiton suhteitten tulehtumisesta. Niinpä tulevat presidentinvaalit menivät täysin pieleen, kun Urkin vahvin vastaehdokas, oikeuskansleri Olavi Honka, luopui ehdokkuudestaan peläten muuten vaikeuttavansa suhteita itäiseen supervaltaan.

Martti Ahtisaaren eteneminen päivänpolitiikan ulkopuolelta demarien presidenttiehdokkaaksi ja presidentinvaalien voittoon v. 1994 oli aivan loistava suoritus. Ainoa näissä vaaleissa esiintynyt moka tulee valitun presidentin koko nimestä: Martti Oiva Kalevi Ahtisaari.

Tämänvuotisissa presidentinvaaleissa ei mokista ollut puutetta. Sauli Niinistö halusi tehdä presidentinvaaleista kokonaisuudessaan pelkän vitsin ja kampanjoi oikeiston ehdokkaana tunnuksella ”työväen presidentti”.

Tarja Halonen oli niin vahva ennakkosuosikki istuvana koko kansan presidenttinä, että hän katsoi aiheelliseksi tunaroida oikein olan takaa, jotta vaaleissa säilyisi jännitys. Halonen pyrki todistelemaan heti aluksi ensimmäistä kierrosta seuranneessa television vaalikeskustelussa Niinistön kanssa, että hän on kelvoton johtajaksi. Halonen sanoutui irti vaalipäällikkönsä Markku Jääskeläisen puheista ja osoitti, ettei hän pysty viisaasti valitsemaan tai kunnolla kontrolloimaan edes yhtä alaistaan.

Toisessa televisiokeskustelussa Niinistö väitti, että Suomen näkyvyys ja vaikutusvalta Euroopassa on huonontunut viime vuosina. Halonen tarttui oitis tilaisuuteen ja kertoi, että pääministeri Lipponen oli toki näkyvämpi ja vaikutusvaltaisempi kuin pääministeri Vanhanen. Näin Halonen yritti painostaa kaikki Vanhasen kannattajat äänestämään toisella kierroksella Niinistöä.

Lopputuloksena oli, että Niinistö tunaroi kuitenkin Halosta paremmin ja Halonen joutui jäämään Mäntyniemeen vielä kuudeksi vuodeksi. Niinistön Nato-asenteet olivat yleisen kansalaismielipiteen vastaiset, mikä lienee ollut Niinistön leirin vaalimokista kaikkein pahin.

UAT