Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Viisasten juoma

Aikoinaan valtionyhtiöitä perustettiin kekkosvetoisen aluepolitiikan tuloksena.  Kun eduskunta antoi hallitukselle valtuuksia yksityistää näitä valtionyhtiöitä kesäkuussa 2001, se arvioi, että viisasten juomaksi mainittu viina oli presidentti Kekkoselle kaikkein tärkein asia maailmassa ja päätti siksi - kunnioituksesta Kekkosta kohtaan - säilyttää viinateollisuuden valtioenemmistöisenä.  Kansanedustajat eivät näköjään tienneet, että Kekkonen käytti viinaa niin kuin muitakin asioita: vallankäytön apuvälineenä.

Presidentti Kekkosella kerrotaan olleen hyvä viinapää ja siitä oli paljon apua vaikeiden idänsuhteiden hoidossa.  Neuvostoliiton vierailuilla isännät tarjosivat erityisesti iltaneuvotteluissa runsaasti prosenttipitoista juotavaa.  Presidentti Kekkonen juopotteli reippaasti, mutta säilyi silti pystyssä ja hauskana seuramiehenä.  Monestikin hän joi useimmilta isänniltään niin sanotusti jalat alta.  Isännät eivät huomanneet, että Urkki joi jotensakin huolimattomasti.  Hän saattoi vaivihkaa kaataa viinaa vaikkapa kukkaruukkuihin tai lasi kädessä vessassa käydessään viemäriin ja hän näytti juovan paljon enemmän kuin todellisuudessa joikaan.

Kerran 1970-luvulla tapahtui kuitenkin kummia.  Neuvostoliittolaiset isännät ehdottivat Moskovassa vierailulla olleelle Urkille ties kuinka monetta kertaa, että Neuvostoliitto ottaisi huolehtiakseen Pohjois-Suomen puolustamisen.  Neuvostoliitto halusi kohteliaasti tuoda joukkonsa Suomeen Oulun korkeudelta pohjoiseen päin ja ainoastaan Etelä-Suomea tarvitsisi suomalaisten puolustaa itse.

Tuolla kerralla Urkki sammui alkuillasta, aivan ensimmäisenä.  Isännät koettivat herätellä Urkkia, mutta tämä pysyi tajuttomana.  Isännät jatkoivat juopotteluaan jonkin aikaa, mutta alkoivat riitaantua keskenään, kun vieras ei enää ollut kuuntelemassa eikä isäntien tarvinnut olla vieraskoreita. Lopulta isännät eivät enää viitsineet jatkaa iltaa ilman hauskinta seuramiestä. 

Iltatilaisuuden paikka oli venäläiseen tapaan suunniteltu huolellisesti.  Majoitustiloihin oli lyhyt matka.  Niinpä korkea-arvoiset isännät jaksoivat ilman apuvoimia kantaa Urkin huoneeseensa nukkumaan eikä tieto valtiovieraan sammumisesta vuotanut lehdistölle.  He peittelivät Urkin vuoteeseensa ja jättivät vielä himmeän yölampun palamaan siltä varalta, että Urkki herää kohmeloisena.  Näin Urkki ei ehkä törmäilisi niin pahasti päin seiniä kuin pimeässä.

Kun isännät olivat poistuneet Urkin huoneesta ja askelten ääni loitontunut ja lakannut kuulumasta, niin tapahtui jotain outoa.  Urkki nousi ylös vuoteesta ja alkoi himmeän yölampun valossa äänettömästi kirjoittaa muistiinpanoja kaikesta siitä, mitä hän oli sammuneena ollessaan kuullut ja nähnyt.

Urkki kirjoitti muistiinpanoja ja mietti asioita tuntikausia.  Lopulta hän keksi ratkaisun.  Isäntien puheista oli pääteltävissä, että eri aselajien johtajilla oli ristiriitoja.  Ilmavoimat, merivoimat ja maavoivat pitivät kaikki omaa aselajiaan tärkeimpänä.  Pohjois-Suomen puolustuksen ottaminen Neuvostoliiton haltuun olisi vahvistanut maavoimien ja myös ilmavoimien asemaa, sillä Pohjois-Suomeen aiottiin sijoittaa lentotukikohtia.  Merivoimien johtajat eivät olleet kovin innostuneita asiasta.

Tätä eri aselajien arvovaltataistelua Urkki päätti käyttää hyväkseen.  Hän aikoi esittää, että Pohjois-Suomen haltuunoton sijasta Neuvostoliiton sukellusvenelaivaston valmiutta erityisesi Pohjanlahdella tehostettaisiin.  Hän antaisi järjestää neuvostosukellusveneille muonituksen ja huollon Pohjanlahden rannikolla.  Seuraavana aamupäivänä Urkki esitti ratkaisuehdotuksensa pääsihteeri Brezneville ja aikansa harkittuaan neuvostojohto hyväksyi sen. Urkki oli arvioinut oikein merivoimien johtajan korkean arvostuksen.  Pohjois-Suomi säästyi neuvostomiehitykseltä, mutta Pohjanlahden satamissa huollettiin ja muonitettiin Neuvostoliiton sukellusveneitä vielä 1980-luvullakin.

Kekkosvitsejä on olemassa vain kolme, muut ovat tositapauksia.  Edellä kertomani tarina on yksi näistä kolmesta vitsistä.  Juttu paljastuu vitsiksi, koska presidentti Kekkosella kylläkin oli lakitieteen tohtorin tutkinto, mutta näyttelemisen alalta hänellä ei ollut minkäänlaista ammattitutkintoa, joten hän ei osannut lainkaan näytellä.  Toinen vahvistus sille, että tämä tarina on vitsi, saatiin presidentti Koivistolta.  Koivisto nimittäin totesi hyvin jämäkästi 1980-luvulla, että ns. sukellusvenehavainnot Itämeren rannoilla ovat vain ruotsalaisten mielikuvituksen tuotetta. Koiviston kantaa ei horjuttanut mitenkään, että kerran Neuvostoliiton sukellusvene ajoi karille syvällä Ruotsin aluevesillä, Karlskronassa.

UAT