Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Voihan Tiitinen

Suojelupoliisin entinen päällikkö, Seppo Tiitinen, on saanut nimensä pysyvästi historiankirjoihin. Hänen nimellään tunnetaan ns. Tiitisen lista, jolla Yhdysvallat halusi aikoinaan varoittaa silloista presidenttiämme Mauno Koivistoa suomalaisista henkilöistä, jotka ovat tehneet yhteistyötä Ministerium für Staatssicherheit –organisaation kanssa. Tuo organisaatio tunnetaan paremmin lyhenteellä Stasi, joka oli Deutsche Demokratische Republicin (DDR) eli Itä-Saksan valtiollinen poliisi.

Stasin toimintaan kuului Itä-Saksan omien kansalaisten asioiden urkkimisen ohella ulkomaanvakoilu, vastavakoilu ja radiotiedustelu ja se teki tiivistä yhteistyötä silloisen supervallan, Neuvostoliiton, salaisen poliisin KGB:n kanssa. Stasi oli väkilukuun (Itä-Saksan asukasluku oli n. 16 miljoonaa) suhteutettuna ylivoimaisesti suurin salainen poliisi. Sillä oli lähes satatuhatta päätoimista työntekijää ja arviolta kolmisensataatuhatta epävirallista kontaktihenkilöä.

Yhdysvallat toimitti v. 1990 Suojelupoliisin päällikkönä toimineen Seppo Tiitisen välityksellä mainitun listan presidentti Koiviston tietoon. Luettelo nimitettiin Tiitisen listaksi, vaikka Seppo Tiitinen oli vain tiedon välittäjä eikä mitenkään vaikuttanut listan syntymiseen eikä myöskään sen toimittamiseen Suomeen.

Kun ajatellaan Stasin laajaa verkostoa, n. 300 000 kontaktihenkilöä, on suorastaan hämmästyttävää, että suomalaisia kontaktihenkilöitä on listattu vain suunnilleen kahdeksantoista. Listasta ei sitä paitsi ollut mitään hyötyä, koska siinä esiintyi vain Itä-Saksalle välitetyn materiaalin suurtoimittajien koodinimiä kuten "Steffen", "Franke", ”Mantel”, ”Andreas” ja "Pohlmann". Luettelon täydellisestä harmittomuudesta huolimatta presidentti Koivisto päätti pitää listan visusti salassa. Sattumalta hämmästyttävän paljon pitkäaikaisen pääministeri Kalevi Sorsan valtiovierailuihin liittyvää aineistoa on kytketty koodinimeen Pohlmann.

Stasin arkistot tuhoutuivat itsestään Itä-Saksan luhistuessa v. 1989 ihan niin kuin valtio itsekin. Yhdysvallat onnistui hankkimaan toisesta Itä-Euroopan maasta kopion Stasin arkistoissa säilytetystä ns. Rosenholz-aineistosta (suomeksi ruusupuu), joka kytkee koodinimet todellisiin ihmisten nimiin. Suomeen tuo aineisto suomalaisia koskevalta osalta saatiin kymmenkunta vuotta Tiitisen listaa myöhemmin.

Vielä mielenkiintoisemmaksi aineisto tulee myöhempien vaiheiden myötä. Vakoilusta epäilty ja täysin syyttömäksi todettu Alpo Rusi teki viranomaisille kantelun, että Suojelupoliisimme on laiminlyönyt tehtävänsä, koska se ei ole tutkinut ns. Tiitisen listalla olevien henkilöiden mahdollisia väärinkäytöksiä. Lopputuloksena kantelusta oli Suojelupoliisin toteamus, ettei ns. Tiitisen listaa ole olemassakaan.

Vanha viisaus siitä, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, toteutui jälleen. Presidentti Koivisto totesi 1980-luvulla julkisesti, että sukellusvenehavainnot Ruotsin aluevesillä olivat pelkästään ruotsalaisten vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Koiviston vakuuttuneisuutta ei mitenkään häirinnyt, että samaisella 1980-luvulla neuvostoliittolainen sukellusvene oli kerran haaksirikkoutunut syvällä Ruotsin aluevesillä, Karlskronassa. Tiitisen listan tapauksessa Koivisto joutui myöhemmin toteamaan päättäneensä salata sellaisen listan, jota ei ole olemassakaan.

Tiitisen listalla, joka on olemassa vain mielikuvituksessa, on siis kahdeksantoista koodinimeä, joiden vastaavuus oikeisiin henkilönimiin löytyy Rosenholz-aineistosta. Aineiston julkaisemin kuulemma vahingoittaisi siinä esiintyvien henkilöiden mainetta (tai jälkimainetta, koska osa listan henkilöistä on jo ehkä siirtynyt ajan rajan taakse). Suomessa on päätetty tehdä kotimainen muunnelma kristillisestä sijaiskärsijä-periaatteesta. Kristinuskon mukaan Jeesus kärsi muiden ihmisten syntien tähden. Tiitisen listaa käsitellään kääntäen muunneltuna. Kun listaa ei julkaista, niin koko kansakuntamme joutuu suhtautumaan häpeillen menneisyyteensä, jotta muutaman ihmisen maine varjeltuisi. Nuo harvat listalla olevat ihmiset ovat yhteiskunnan hyväosaisia ja saavat edelleen porskuttaa menemään maineen ja vallan aallonharjalla, elleivät ole jo poistuneet kunnioitettuina yhteiskuntamme tukipylväinä keskuudestamme.

Tiitisen lista ja Rosenholz-aineisto ovat saaneet ihan turhan paljon huomiota. Erityisen huomiota herättävää on juuri nyt ollut presidenttiehdokkaittemme täydellinen vaikeneminen koko asiasta, vaikka lähimenneisyyden ulkopolitiikasta keskusteleminen sopisi varsin hyvin presidentinvaalien teemaksi. Olen saanut varsin luotettavalta taholta tiedon, että aineisto on vain Stasin muistio yleisistä saksalaisista lempinimistä ja suomalaisista ja suomenruotsalaisista suku- ja etunimistä sekä Suomen luontoon ja kansalliseen perinteeseen liittyvistä sanoista. Aineistossa on ihan turhaan luultu olevan todellisten henkilöitten nimiä, kun etunimeksi ja sukunimeksi sopivat sanat on liitetty huvin vuoksi pareittain yhteen.

Esimerkiksi lempinimelle Pohlmann on löydetty suomalainen vastaavuus Paavo, koska vanhoissa Ruotsin vallan aikaisissa kirkonkirjoissammekin Paavon tilalla usein esiintyy nimi Påhl. Rinnalle on tuon Pohlmannin l-kirjaimen mukaan keksitty tavallinen suomalainen sukunimi Lipponen. Aineistossa esiintyy lisäksi esimerkiksi yleisiä miesten etunimiä kuten Kalevi, Lasse, Ilkka, Jaakko ja Ulf. Hauskoja kommelluksiakin on sattunut. Saksalaisten tarkoituksena oli merkitä muistiin kansalliseepoksemme nimi Kalevala, mutta kirjoitusvirheen takia tuo sana sai muodon Kalela. Kansallislintumme Sorsa on kuitenkin osattu kirjoittaa täysin oikein.

Tiitisen listan ja Rosenholz-aineiston julkaisemiselle ja tutkimiselle ei ole minkäänlaisia perusteita. Vaikka aineisto olisikin totta, sen tutkiminen hyödyttäisi vain viittä miljoonaa ihmistä, mutta voisi vahingoittaa jopa kahdeksaatoista ihmistä.

UAT