Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Rähmälleen heittäytymisen maailmanennätys

Suomalaispoliitikoille on ollut kovin mieluista mielistellä maailman mahtavia. Niinpä meillä on monta palkintosijaa kansainvälisessä rähmälleen heittäytymisen ranking-listalla.

Edesmennyt presidentti Urho Kekkonen oli suorastaan legendaarinen rähmälleen heittäytyjä. Jotkut tämän päivän tutkijat väittävät hänen olleen Neuvostoliiton salaisen poliisin, KGP:n, agentti. Neuvostoliitto painosti 1970-luvulla pääsihteeri Leonid Breznevin ja asevarustelun johtotehtävissä toimineen Dmitri Ustinovin johdolla Suomea antamaan Pohjois-Suomen puolustamisen neuvostoliittolaisten tehtäväksi. Kekkonen ei sentään hyväksynyt Pohjois-Suomen miehitystä, mutta hän antoi luvan huoltaa ja muonittaa vähin äänin neuvostoliittolaisia sukellusveneitä Suomen aluevesillä, varsinkin Pohjanlahdella.

Kekkosen rähmälleen heittäytymisen taito jäi kuitenkin pahasti vajaaksi, koska hän myöntyessään sukellusveneiden huoltoon aluevesillämme samaan aikaan vei vastoin neuvostojohdon tahtoa Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen piiriin. Kekkosen seuraaja, presidentti Mauno Koivisto, onnistui jo paremmin rähmälleen heittäytymisessä. Hän väitti sukellusvenehavaintoja Ruotsin aluevesillä ruotsalaisten mielikuvituksen tuotteeksi, vaikka yksi neuvostosukellusvene oli sinne pahasti haaksirikkoutunutkin. Koivisto myös toppuutteli Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksiä sopimattomina ja naapurisupervaltaa loukkaavina sekä päätti jättää huomiotta ns. Tiitisen listan, jonka tutkiminen ja julkaiseminen olisi voinut saattaa rähmälleen heittäytyjiä huonoon valoon.

Eduskunnan nykyinen puhemies, Paavo Lipponen, on pystynyt kehittämään rähmälleen heittäytymisen taitonsa lähes täydelliseksi. Jo v. 1972 ollessaan demarien kansainvälisten asioiden sihteerinä, Lipponen kertoi, että demarien suhtautuminen EEC-vapaakauppasopimukseen riippuu täysin Neuvostoliiton mielipiteestä asiaan. Lipponen kertoi noudattavansa ilomielin Neuvostoliiton tahtoa ja vieläpä kertoi tämän avoimesti toisen supervallan, Yhdysvaltain, suurlähetystön lähetystösihteeri Ironsille.

Naapurisupervaltamme, Neuvostoliiton, romahdettua Lipposen oli hankittava rähmälleen heittäytymiselleen uusi kohde ja hän oli pohjustanut sitä avoimuudellaan jo 1970-luvulla. Viime eduskuntavaalien edellä silloinen pääministeri Lipponen matkusti varta vasten Yhdysvaltoihin osoittaakseen nöyryyttään maapallon ainoalle jäljellä olevalle supervallalle. Hän ylisti presidentti Bushin johtajuutta ja ilmaisi tukensa Yhdysvaltain sotilaallisille toimille Irakissa, mitä ne sitten tulisivat olemaankaan. Jo aiemmin Lipponen oli lupaillut Yhdysvaltain ilmavoimille Suomen ilmatilan käyttöoikeutta terrorismin vastaista sotaa varten; pyytämättä ja yllätyksenä, sillä Yhdysvallat ei sellaista ollut koskaan hoksannut kysyäkään. Lipponen osoitti harvinaista ennakointikykyä ja heittäytyi rähmälleen asioissa, jotka Yhdysvaltain johdolle eivät olleet juolahtaneet mieleenkään.

Nykyiset presidenttiehdokkaammekin näyttävät kaikki osallistuvan rähmälleen heittäytymiskisaan. He vaikenevat visusti ns. Tiitisen listasta, jonka käsittely antaisi mahdollisuuden keskittyä presidentinvaalien olennaisimpaan asiaan, ulkopolitiikkaan lähimenneisyytemme valossa. Kisa rähmälleen heittäytymisen maailmanennätyksestä kovenee.

Yhdysvaltain asema maailman ainoana supervaltana horjuu. Omalla maaperällä tapahtuneet luonnonkatastrofit ovat osoittaneet puutteita supervallan kriisinsietokyvyssä. Ns. terrorismin vastaisen sodan lopputuloksestakaan ei ole täyttä varmuutta. Olen kuullut huhuja, että Lipposen leirissä on hermostuttu pelosta, että rähmälleen heittäytymisen ennätyksellisyys kyseenalaistetaan. Niinpä Lipponen on kuulemma kaavaillut varmuuden vuoksi heittäytymistä rähmälleen myös Al-Qaida –verkoston edessä.

UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE