Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Lehmän ja ihmisen ero

Sain viime viikolla tilaisuuden osallistua suureen kansainväliseen tiedemieskonferenssiin.  Konferenssi ja siihen liittyvä tarjoilu olivat kovin antoisat, joten kaikkia yksityiskohtia tapahtumista en täsmällisesti muista, mutta yritän kertoa parhaan kykyni mukaan päällimmäisiksi mieleeni jääneitä asioita 

Tämä tiedemieskonferenssi pidettiin Kuopion kaupunginteatterissa.  Suuri sali oli lähes täynnä arvovaltaista, kansainvälistä tiedemiesjoukkoa.  Moderniin tapaan konferenssi oli monialainen ja poikkitieteellinen.  Kuopiolaiseen tapaan konferenssipuheet simultaanitulkattiin mm. savoksi, joten pystyin vaivattomasti seuraamaan puheita.  Kokoontumisen aiheena oli ratkaista yksi maailmankaikkeuden perusongelmista: onko ihmisen ja lehmän välillä jokin olennainen ero, ja jos on, niin mikä tuo kyseinen ero oikein on.

Konferenssin aluksi alakohtaiset työryhmät pohtivat ihmisen ja lehmän eron olemusta.  Työryhmätyöskentelyn jälkeen ryhmät esittivät aikaansaannoksensa koko osanottajajoukolle ja tarkoituksena oli, että ryhmien esityksistä valittaisiin paras ja uskottavin jatkotyöskentelyn pohjaksi ja tulevan ihmisen ja lehmän välistä eroa käsittelevän postulaatin rungoksi.

Fyysikkoryhmä esitti aikaansaannoksensa ensin.  Ryhmän kantana oli, ettei ihmisellä ja lehmällä ole mitään merkityksellistä eroa. Molemmissa on hiukan yli puolet painosta protoneja ja vajaa puolet neutroneja sekä höysteenä ripaus elektroneja. 

Kemistiryhmän tulos oli edellisen kaltainen.  Ihmisellä ja lehmällä ei ole olennaista eroa, koska molemmat koostuvat samantapaisista orgaanisista hiilivedyistä ja vedestä.  Myös alkuainetasolla lehmän ja ihmisen koostumus on likimain samanlainen.

Fysiologien ryhmä näki lehmällä ja ihmisellä pieniä vivahde-eroja, muttei pitänyt niitä erityisen merkityksellisinä.  Ihmisellä ja lehmällä on jokseenkin samanlainen rakenne.  Molemmilla on pää ja keskikehoon liittyneenä neljä raajaa, joskin hiuksenhienoja erojakin on löydettävissä esim. kehon osien keskinäisissä mittasuhteissa.

Insinööritieteitä edustavan ryhmän tuotoksen esitteli suomalainen prosessitekniikan professori ja tutkija, jonka nimikin jäi mieleeni: Ferdinand Rikkiviisas.  Rikkiviisas esitteli hyvin havainnollisesti muista poikkeavan näkemyksensä:  ”Ihmisellä ja lehmällä on hyvin olennainen ero.  Kun tarkastellaan lehmää prosessina, voidaan todeta, että lehmä on hyötyprosessi, joka alkutuotteena syö ruohoa ja tuottaa lopputuotteena maitoa.  Ihminen sen sijaan on hyödytön prosessi, joka syö mitä sattuu ja tuottaa pelkkää paskaa.”  Rikkiviisas jatkoi vielä pilke silmäkulmassaan:  ”Vieläpä molemmista päistä!”  Näkemyksensä tueksi Rikkiviisas esitti vaikuttavan multimediaesityksen kyseisten prosessien simuloinnista ja sali puhkesi myrskyisiin suosionosoituksiin.  Nyt näytti siltä, että ihmisen ja lehmän välisen eron postulaatti alkoi hahmottua.

Kesken kaiken teatterin esiintymislavalle pääsi livahtamaan kymmenkunta vuotta vanha savolaispoika, joka ehti hihkaista, että ihimine on erehtyväenen ja lehemä on märehtiväenen, ennen kuin turvamiehet toimittivat hänet pois.

Kuten aluksi kerroin, konferenssi oli monialainen eikä taiteitakaan oltu unohdettu.  Taiteilijoiden ryhmän tuotoksen esitti espanjalainen taiteilija Dalvator Sali, mutta en enää muista, oliko kyseessä valokuvaaja vai taidemaalari.  Taiteilijoiden mielestä on turhaakin turhempaa edes pohtia, onko lehmällä ja ihmisellä todellista eroa.  Olennaista on, että lehmät ja ihmiset näyttävät hiukan erilaisilta ja taiteilija pystyy teoksissaan tuomaan esille tuon puhtaasti näkemyksellisen eron.

Asian käsittely jatkui suuressa salissa ja puheenvuoroja pidettiin paljon.  Lopulta ei kuitenkaan päästy edes äänestämään jatkokäsittelyyn otettavasta ehdotuksesta, koska osanottajien näkemykset olivat kovin erilaisia ja monitahoisia, mikä ongelman laajuus huomioiden olikin toisaalta hyvin odotettua.  Ainoana lopputuloksena konferenssi totesi, että kysymys ihmisen ja lehmän välisen eron olemassaolosta on puhtaasti makuasia ja että taiteilijoiden ja savolaisen pikkupojan tavat lähestyä tätä ongelmaa ovat erityisen mielenkiintoisia.

UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE