Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Onnellisuusgeeni

Jumala loi ihmisen kuudentena päivänä, nykyisen kalenterin mukaan lauantaina.  Luojallemme oli tulossa lepopäivä ja ehkäpä saunakin oli jo lämpenemässä, joten Luoja oli hyvällä ja kenties vähän ilkikurisellakin tuulella.  Niinpä hän loi ihmisestä hitusen konstikkaan olennon.

Luoja antoi ihmiselle luontaisen kyvyn kateuteen ja ahneuteen.  Samalla hän antoi ihmiselle halun tavoitella onnea.  Lauantaitunnelmissa Luoja teki kuitenkin jekun.  Vaikka ihmiselle tuli luontaiset taipumukset oman edun tavoitteluun, Luoja määritteli kuitenkin ihmisen onnellisuusgeenin siten, ettei ihminen voi saavuttaa onnea omia tai edes oman perheen etuja ajamalla.  Ihminen voi saavuttaa onnellisuuden vain ponnistelemalla toisten hyväksi, yleiseksi hyödyksi.

Onnellisuusgeeni toimii edelleen.  Ilmiö näkyy erityisen hyvin vanhoissa ihmisissä.  Tuntemani vanhukset, jotka ovat koko ikänsä puurtaneet omaksi ja perheensä hyväksi, ovat usein katkeroituneet.  Riippumatta siitä, kuinka paljon nämä ihmiset ovat onnistuneet kokoamaan itselleen omaisuutta eli maallista hyvää, he näkevät tai ovat näkevinään ympärillään ihmisiä, jotka ovat onnistuneet tuossa pyrkimyksessä vielä paremmin.  Tästä syystä omia etuja tavoitelleet ihmiset ovat vanhoina katkeria ja tuntevat epäonnistuneensa elämässä.

Olen tavannut myös sellaisia lahjakkaita ja kyvykkäitä vanhoja ihmisiä, jotka ovat uhranneet elämänsä yleisen edun ajamiseen, vaikkapa kehitysmaiden ihmisten, luonnonsuojelun tai rauhankasvatuksen hyväksi ja ovat jättäneet omien etujensa ajamisen sangen vähälle huomiolle.  Tällaiset ihmiset ovat poikkeuksellisen onnellisia ja tasapainoisia vanhuuden päivinään.

Ihmisen luontaiset taipumukset kateuteen, ahneuteen ja oman edun tavoitteluun johtavat monia ihmisiä harhaan onnentavoittelussa.  Kovin moni erehtyy ja luulee saavuttavansa onnentilan, kunhan vain saa tarpeeksi toteuttaa näitä luonnollisia taipumuksiaan.  Muutamat kuitenkin onnistuvat näkemään tai arvaamaan onnellisuuden lähteen tai ovat vain harjaantuneet niin epäitsekkäiksi, että saavuttavat onnellisuuden yleisen edun puolesta taistellessaan, vaikka eivät ehkä itse edes huomaa onnea tavoittelevansa.

Onnellisuutta voi käyttää mittarina myös arvioitaessa sitä, ahertaako ihminen oman etunsa takia vai yleiseksi hyödyksi.  Jos joku tuntemasi ihminen on kovin onnellinen ja tasapainoinen riippumatta taloudellisesta tai yhteiskunnallisesta asemastaan, voit olla varma siitä, ettei hän ole omien etujen saalistaja, vaan hänen kannustimensa on yleinen etu.  Jos taas huomaat jonkun katkeroituneeksi, tiedät että katkeroitumiseen on johtanut omien etujen tavoittelu.  Toki kovat koettelemukset voivat tehdä ihmisen murheelliseksi tai ainakin tilapäisesti masentuneeksi, vaikka hänen onnentavoittelunsa olisikin oikeilla perusteilla, mutta pysyvään katkeruuteen yhteisten etujen puolustaja ei vähällä ajaudu.

On erittäin mielenkiintoista tarkastella ammattipoliitikkoja onnellisuusgeenin valossa.  Poliitikoilla on poikkeuksellisen paljon mahdollisuuksia toimia yleisen edun hyväksi, mutta siitä huolimatta kaikki poliitikot eivät ole täysin onnellisia.  Pyrkimys vaikuttamaan poliitikkona ei ole välttämättä tae yleisen edun ajamisesta.  Olet ehkä joskus huomannut jonkun puoluejohtajan tai ministerin olevan pahantuulinen tai herkkä omasta kunniastaan ja ärsyyntyvän häneen kohdistuvasta arvostelusta tai käyttäytyvän ärtyisästi ja hyökkäävästi aatteellisia vastustajiaan kohtaan.  Onnen vajaus paljastaa, että asianomainen toimii omien etujensa perusteella, jolloin onnellisuusgeeni estää häntä saavuttamasta tasapainoista onnellisuutta.

Maailma olisi paljon huonompi paikka, jos Luojamme ei olisi viritellyt ihmisen onnellisuusgeeniä lauantaitunnelmissa.  Onnellisuusgeeni on tehnyt ainakin joistakin ihmisistä yhteisten etujen puolustajia.  Ollaan kiitollisia Luojallemme tuosta lauantaijekusta, joka toimii edelleen.

UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE