Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Nimi ei ole enne

Minun on tunnustettava, että olen viettänyt lapsuuteni savolaisten parissa.  Savolaisilla on ihmisistä kaikenlaisia kummallisia käsityksiä, jotka nyt jo kauan Pohjanmaalla asuneena koen hyvin vieraiksi.

Yksi kummallinen, savolainen, käsitys on ajatus, että ihmisen nimellä on jotain merkitystä.  Tähän käsitykseen on luonnollisentapaisena selityksenä savolaisten nimien pysyvyys.  Pohjanmaallahan menneinä vuosisatoina ihmisten sukunimi muuttui asuinpaikan mukaan.  Ihmiset ja heidän nimensä tulivat ja menivät, mutta asuinpaikat pysyivät, joten tämä ajattelutapa oli sangen terve.  Savolaiset puolestaan ovat olleet niin kieroja, että ovat säilyttäneet sukunimensä asuinpaikan vaihtumisesta riippumatta ainakin niin kauan kuin kirkonkirjoja on pidetty, mahdollisesti kauemminkin.

Lapsuusmaisemissani samannimisten ihmisten uskottiin olevan sukulaisia ja jotenkin samantapaisia.  Asuinpaikkojen nimet toki säilyivät ja ihmisistä yleensä puhuttiin talonnimen perusteella. Puhuttiin esimerkiksi Välilän Eskosta.  Vain virallisissa yhteyksissä käytettiin sukunimeä.  Tuo Välilän Esko saattoi siis olla viralliselta nimeltään vaikkapa Heiskasen Esko.

Kun taloon muutti uudet asukkaat, kiinnitettiin aluksi huomiota asukkaitten sukunimeen.  Pohdittiin esimerkiksi, minkä nimisiä ne Notkolan uudet asukkaat ovatkaan.  Kun sukuniemi tiedettiin, uudet asukkaat leimattiin sen mukaan.  Jos uudet asukkaat olivat Jääskeläisiä, heidät tiedettiin tavattoman ahkeriksi ja rehdeiksi ihmisiksi.  Jos he olivat Huttusia, heidät tiedettiin mukaviksi ja mutkattomiksi ihmisiksi.  Jos taas uudet asukkaat olivatkin Kekkosia, heidät tiedettiin oitis äärimmäisen jääräpäisiksi ja kieroiksi ihmisiksi.  Jos asukkaat sitten myöhemmin osoittautuivat toisenlaiseksi kuin heidän sukunimensä antama leima, niin tuo leimaaminenkin saattoi unohtua, koska sukunimeä ei yleensä käytetty ja ihmisistä tyydyttiin puhumaan talon nimen perusteella.

Joskus sukunimen antama leima oli kuitenkin niin vahva, että se seurasi kantajaansa läpi elämän.  Omaan sukunimeeni, Tapio (metsän Jumala), liittyi niin paljon kielteistä leimaa, että kouluvuosina halusin monta kertaa vaihtaa nimeni.  Kun sitten aikuisena muutin tänne Pohjanmaalle, fiksujen ihmisten joukkoon, nimeeni ei enää kiinnitettykään huomiota.  Oli suuri helpotus päästä eroon sukunimen kielteisestä leimasta.

Sukunimi periytyi Savossa isältä pojalle niin kuin mikä tahansa muukin geeni.  On tietysti selvää, ettei yhdellä geenillä ole mitään merkitystä ihmisen elämässä.  Nykyään ymmärretään muutenkin, ettei perimällä ole vaikutusta ihmisen kohtaloon.  Ihminen muokkautuu ympäristönsä vaatimusten mukaiseksi ja merkitystä on ainoastaan ympäristötekijöillä.  Jossain määrin merkittävää on toki astrologiakin.  Ihmisen kohtaloon vaikuttaa syntymähetkellä vallinneet taivaankappaleiden asennot ja niiden mukaiset sähkömagneettiset kentät ja tähän tutkimukseen kiinnitetäänkin nykyään kiitettävästi huomiota.  Usko horoskooppeihin on oikeutetusti vahva ja kasvaa koko ajan.

Etunimeen liittyy pieni ennemahdollisuus.  Kun vanhemmat antavat lapselleen nimen, he liittävät nimeen usein jotain toiveita tai enteitä.  Tämä etunimeen liittyvä toive saattaa vaikuttaa vanhempien tapaan kasvattaa lastaan ja se on silloin yksi osa lapselle merkityksellisistä ympäristötekijöistä.  Tästä syystä etunimellä saattaa olla jotain enteellistä merkitystä.  Oma etunimeni, Alpo, tulee albino-sanasta ja tarkoittanee jotain kirkasta, valkoista tai puhdasta.  Toivoisin toki, että etunimeni olisi enne, mutta tiedän kyllä, ettei sekään sitä ole.  Vanhempani tuskin olivat tietoisia, mistä Alpo-nimi juontaa juurensa.

UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE