Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Elektronillakin on sielu

Elektroni on luonnontieteen valossa pistemäinen alkeishiukkanen, jolla on pieni massa ja sähkövaraus.  Nykyään on luonnontieteen parissa tarkasteltu paljon ihmismielen tietoisuuden ja materian rakenneosien, alkeishiukkasten välistä suhdetta.

Mekanistinen käsitys elektronista alkeishiukkasena on jo vanhentunut.  Luonnontiede näkee toisinaan elektronin paremminkin aaltoliikkeenä kuin hiukkasena.  Elektronilla on kaksinainen olemus, toisaalta se on hiukkanen ja toisaalta aalto.  Kyse on samantapaisesta asiasta kuin itämaisen filosofian käsitys hyvästä ja pahasta.  Ne ovat erottamattomasti toisiinsa kietoutuneita, mutta silti täysin erilaisia ja erillisiä.

Heisenbergin epämääräisyysperiaatteen mukaisesti alkeishiukkasen paikkaa ja nopeutta ei voida mitata samanaikaisesti täysin tarkasti, vaikka käytössä olisi äärimmäisen tarkat mittalaitteet.  Tämän epämääräisyysperiaatteen mukaisesti jää aina pieni virhevara arvioitaessa vaikkapa elektronin sijaintia ja sen liikkumista.  Jos paikka halutaan mitata täysin tarkasti, ei voidakaan sanoa mitään siitä, mihin suuntaan ja millä vauhdilla elektroni on menossa.  Jos taas nopeus mitataan ehdottoman tarkasti, ei enää tiedetä lainkaan, missä elektroni on.

Olen omissa, laajoissa tutkimuksissani, tullut siihen tulokseen, että epämääräisyysperiaate on suora seuraus elektronin ja muidenkin alkeishiukkasten kyvystä ajatella.  Elektronillakin on sielu tai ainakin tietoisuus ja kyky ajatella.  Elektroni miettii asioitaan ja tuon epämääräisyysperiaatteen määräämissä ahtaissa rajoissa oman arvomaailmansa pohjalta miettii, missä milloinkin olisi ja mihin menisi eikä halua paljastaa salaisuuksiaan.

Vaikka epämääräisyysperiaate jättää elektronille sangen pienen harkintavallan omissa toimissaan, muuttuu tilanne täysin, kun ajatellaan alkeishiukkasten valtavaa määrää.  Kun kaikilla elektroneilla on tuo ajattelukyky ja toimivalta epämääräisyysperiaatteen rajoissa, on materiaalikappaleille kaikkien alkeishiukkastensa yhteenlasketun ajattelukyvyn ja toimivallan ansiosta mahdollisuus tapahtua jokseenkin mitä tahansa.  Tämän takia sangen kummallisiakin yhteensattumia ja tapauksia voi ilmetä, kuten kaikki olemme varmasti havainneet.

Ihmisenkin ajattelun ja tietoisuuden voidaan katsoa rakentuvan yhteistyökykyisten yksittäisten elektronien ja muiden alkeishiukkasten ajattelukyvystä.  Kun tarkastellaan ihmisen kokoa, materiaalin määrää, joudutaan toisaalta väistämättä ihmettelemään.  Koska vaikkapa suurella vuorella on rakenteessaan paljon enemmän alkeishiukkasia kuin ihmisellä, niin vuoren ajattelukyvyn ja tietoisuuden pitäisi olla paljon suurempi kuin ihmisellä.  Ehkäpä tämä onkin totta ja vuoret ovat älykkäitä, suuria sieluja.

Ihmisen ajattelukyky on niin rajoittunut, että ihminen toiminnallaan uhkaa koko maapallon elämää: ympäristöä pilaamalla ja aseistautumalla.  Luonto näyttää sittenkin viisaammalta.  Kun lisääntyvä ihmismäärä aiheuttaa ongelmia koko maapallolle, muun luonnon tietoisuus näyttää pysäyttävän kehityksen.  Ihmisen lisääntymiskyky on ollut viime aikoina hiipumassa, mikä on merkki luonnon suojautumisesta ihmistä vastaan.  Lapsettomuus on yhä useamman ihmisen ja parisuhteen ongelma.  Luonnon alkeishiukkasmäärä on suurempi kuin ihmisten ja siten luonto on ihmistä viisaampi.  Luontokaan ei kuitenkaan pysty valikoimaan ja kohdistamaan lapsettomuutta vastuuttomiin ihmisiin, vaan lapsettomuus voi kohdata ketä tahansa.

UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE