Arvoisat kansalaiset!

Kära hamburgare!

 

Tyhmät maalaispojat

Maalaisia, erityisesti savolaisia , on totuttu oikeutetusti pitämään tyhminä.  Olen itsekin monesti tyhmyydestäni joutunut kärsimään, savolainen maalaispoika kun olen.  Lapsena kuulin kotikylälläni juttuja suorastaan legendaarisen tyhmästä, eräällä lähikylällä asuneesta maalaispojasta, joka ei läpäissyt edes silloista kiertokoulua.

Toista sataa vuotta sitten silloisia torppareita pidettiin vieläkin tyhmempinä kuin nykyisiä maalaisia.  Suurtilallisia ei tietenkään ole koskaan pidetty tyhminä, sillä onhan selvää, että rahalla saa ostaa älyä ja sivistystä.  Jonkinlainen kouluvelvollisuus oli jo 1800-luvulla olemassa ja torpparien lapsetkin kävivät kiertokoulun.  Silloin katsottiin, ettei torpparien lapsille kannata yrittää kovin monia asioita opettaa, vaan muutaman perusasian tietäminen riittää raskaissa maatöissä.  Niinpä kylältä kylälle kiertävän opettajan ei yleensä tarvinnut yhdessä kylässä kauan viipyä.

Ainakin meillä päin kiertokoulun opettajilla oli ollut tapana kysyä joka tunnilla samat kysymykset, joihin lapset vähitellen olivat oppineet antamaan saman, varman vastauksen.

Kysymyksiäkään ei ollut kovin monta, joista olen huonon muistini takia osan valitettavasti unohtanut.  Matematiikan alalta oli muistaakseni peräti kaksi kysymystä: "Montako sormea on oikeassa kädessä?  Montako varvasta on vasemmassa jalassa?"  Näihin kumpaankin kysymykseen lapset oppivat nopeasti vastaamaan kuorossa: "Viisi."  Biologian ongelmana kysyttiin: ”Onko hauki kala?” ja siihen lapset oppivat vastaamaan reippaasti: ”Kyllä.” Uskonto ja yhteiskuntaoppi kuitattiin yhdellä kysymyksellä: "Mikä puolue on aina voittava?"  Tähän kysymykseen piti vastata: "Se, joka kannattaa kuningasta."

Kotipitäjässäni asui tällöin tämä legendaarisen tyhmä torpparinpoika, Juho.  Juhokin joutui aikanaan kiertokouluun.  Muiden kysymysten vastaukset hänkin oppi nopeasti, mutta kysymys aina voitollisesta kuninkaasta oli Juholle ylivoimainen.  Jostain Juho oli näet kuullut, ettei Suomessa edes ollut kuningasta kannatettavaksi ja emämaata Venäjää hallitsi tsaari.  Niinpä Juho vastasi aina jääräpäisesti tähän uskonnon ja yhteiskuntaopin kysymykseen: "Maalaisliitto."  Minulle on jäänyt hämäräksi, mistä Juho oli noin kummallisen vastauksen saanut päähänsä tuohon maailmanaikaan.  Juho ei saanut kiertokoulun päästötodistusta.

Kiertokoulussa ilmenneestä tyhmyydestään huolimatta Juho-pojasta tuli mieheksi vartuttuaan metsätyönjohtaja.  Nykyisinhän vastaavia ammattimiehiä sanottaisiin varmaankin vähintään metsäinsinööreiksi tai maatalouskosmetologeiksi.  Aikanaan Juho meni naimisiin ja sai kolme lasta.  Kahdesta pojasta nuorempi jäi tyhmyyttään sodassa luodin eteen, haavoittui vaikeasti ja kuoli suhteellisen nuorena.  Lapsista tyttö lienee selvinnyt maailmassa kohtalaisen hyvin, koska en muista kuulleeni hänestä mitään erityistä.

Juhon vanhimman pojan kohtalo oli kaikkein vaikein.  Hän sai eläessään kokea pilkkaa ja arvostelua luultavasti enemmän kuin kukaan suomalainen on koskaan osakseen saanut.  Poika oli kieltämättä jääräpäinen, jopa siinä määrin, että hän isänsä tapaan uskalsi suurin piirtein yksin vastustaa yleistä mielipidettä ja vei koko kansakuntansa sovinnon tielle itäisen suurvallan kanssa.  Reippaalla mielellä ja hurtilla huumorilla hän kuitenkin sieti arvostelua ja eli kohtalaisen vanhaksi.  Tämäkin poika on kuollut jo parikymmentä vuotta sitten, ja viime vuosisadan loppuvuosina hänen haudallaan paljastettiin jokin kynnöspellon näköinen muistomerkki.

UAT

<-PALUU PAGINA-PÄÄSIVULLE