Jalopeura               URHO-KLUBI      Leijona ja Eugen Schauman

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

HISTORIAOSASTO
- MITAT JA YKSIKÖT ENNEN VANHAAN -

Maa-alojen ja pituuden mittaukset
- Kortteli, parmas ja äyrityisenmaa -

Wanhojen aikaan mittaaminen ei ollut kovinkaan yksinkertaista eikä tasapuolista; mitta riippui monesti siitä kuka tai kenelle mitattiin. Käytössä oli mm. eri mitat porvarien kaupankäyntiin ja verottajalle, toki niin, että kruunu siinä mittarevohkassa hyvin pärjäsi. Monien tuolloisten mittojen perusteina olivat ihmisen perusmitat, kuten kyynärä, jalka tai vaikkapa vaaksa. Ne tosin riippuivat aina hieman mittaajastaan ja reilu kaupankäynti oli vaikeaa. Esimerkiksi ihminen oli yhden sylen pituinen, toisin sanoen kuusi jalkaa tai kolme kyynärää (tai 12 korttelia), myös 18 kämmenen leveyttä, 72 peukalon leveyttä tai 90 sormen leveyttä. Käytössä ei siis ollut mitään desimaalisia järjestelmiä ja mittojakin oli ihan tunguksi asti hallita.

Niinpä ikiaikaisia paikallisia mittajärjestelmiä, varsinkin maamittauksessa, kruunu yritti yhtenäistää 1600-luvulla moneen kertaan. Tarkoituksena oli kehittää verotusta ja maanmittausta varten yhtenäinen ja koko Ruotsi-Suomen valtakunnassa käypä yhteismitallinen järjestelmä.

Mittajärjestelmistä annettiin määräyksiä vuosina 1604, 1638, 1665, 1723, 1733, 1736, 1739 ja 1756. Asetusten lukuisuus ja se, että niissä yleensä vahvistettiin vain entiset määräykset, osoittavat, että vanhat paikalliset mittajärjestelmät pitivät sitkeästi pintansa yhtenäistämissäädöksiä vastaan. Erityisesti maanmittauksessa oli tärkeää, että käytettiin yhtenäisiä mittoja ja mittakaavoja: näin tehtiin karttojen kytkentä toisiinsa mahdolliseksi ja niiden vertaaminen helpommaksi. Yksinomaan maanmittareita koskivat ohjeet vuosilta 1687 ja 1688, jolloin edellisenä vuonna kartoissa tuli soveltaa Scala Holmensis mittakaavaavaa, mikä merkitsi yleensä mittasuhdetta 1:4000, ja seuraavana vuonna kaikissa muissa paitsi Baltian provinsseissa tuli mittakaavaksi Scala Stockholmensis. Maanmittareiden keskeistä asemaa yhtenäisen mittajärjestelmän luomisessa osoittaa, että tämä ammattikunta sai vuonna 1736 oikeuden justeerata eli tarkastaa toimialueellaan eri mitat ja lyödä niihin kruununleima. Kruunauksen toimittaminen muuten hiljaisina talvikuukausina merkitsi maanmittareille sievoisia sivutuloja.

Maanmittareiden käyttämät perusmitat olivat pituusmittoja, joista saatiin neliöimällä pinta-alamittoja. Ruotsalaisen mittajärjestelmän perusmitta oli kyynärä (aln). Sen raudasta tehty malli, Riholmen kyynärä, oli kiinnitetty Tukholman Raatihuoneen oveen, josta siis saatiin perusmitta muualle valtakuntaan. Kyynärä mittayksikkönä vahvistettiin vuosina 1665 ja vielä 1775.

Kyynärä jakautui kahteen jalkaan (fot) tai neljään kortteliin (qvart). Kortteli puolestaan jakautui kuuteen tuumaan tai viiteen desimaaliin.

Pitempiä matkoja mitattiin Ruotsin peninkulmalla, jonka pituus oli 18 000 kyynärää tai 36 000 jalkaa (1739).

Tynnyrinala oli alun perin kylvömitta, sellainen ala, joka kylvettiin tynnyrillä viljaa. Maanmittauksen tarpeisiin sille oli kuitenkin annettava tarkempi määritelmä. Tynnyrinala määriteltiin vuonna 1633 13 263 neliökyynäräksi, mutta vuoden 1688 ohjeissa tynnyrinalaksi vakiintui 56 000 neliöjalkaa eli 14 000 neliökyynärää. Tynnyri viljamittana jakautui siten, että se sisälsi kaksi pannia (span) ja panni neljä neljännestä (fjärding). Neljännekseen meni neljä kappaa (kappe), eli kappa tilavuusmittana tai neliömittana oli 1/32 osaa tynnyrinalasta.

Kappa oli 1 ¾ kannua ja neljännes 6 kannua. Tynnyriin meni siis 56 kannua. Kannun kylvöalaksi määriteltiin 1000 neliökyynärää.

Nämä olivat tärkeimmät maanmittareiden käyttämät pituus- ja neliömitat. Kun kartoittajien oli paitsi mitattava niityt niin myös arvioitava niiden tuotto käytettiin tähän heinämittoja. Vanhastaan mittayksiköitä olivat olleet kesäkuorma (lass) ja talvikuorma (vinterlass). Maasta riippuen maanmittarit arvioivat, että yleensä tynnyrialalta saatiin neljä kesäkuormaa. Parmas (höparm) sisälsi kaksi kesäkuormaa. Kun parmaksen suuruudesta ei päästy yksimielisyyteen se määriteltiin kuutioina: vuonna 1688 Tukholman parmaksen suuruus oli 3x3x3 kyynärää suuri kuutio. Myöhemmin vuonna 1723 parmasta tarkennettiin siten, että sen pohja-ala oli kaikilta sivuilta 4 ¾ kyynärää ja korkeus 3 ¾ kyynärää. Tähän mittaan heinä tampattiin tiukkaan, ja saatiin siten suhteellisen vakio mitta parmakselle.

Heinämittana käytettiin lisäksi aamia (åhm), joka oli ¼ kuormaa. Kapplass sisälsi kaksi aamia.

Puita mitattiin sylillä (famn). Syli oli neljä kyynärää pitkä ja kolme kyynärää korkea pino puita. Pituusmittana syli oli kolme kyynärää.

Yhteismitallisuuden saavuttamiseksi kamarikollegio valmistutti kaikkiin provinsseihin ja lääneihin mittojen mallikappaleet, joiden mukaan maanmittarit justeerasivat mitat.

Seuraavassa 400 vuotta sitten yleisesti käytössä olleita yksiköitä:

Ruotsi Suomi Nykyaikainen vastaavuus
aln kyynärä 59.4 cm
famn syli 1.78 m
fot jalka 29.7 cm
kappe kappa vetoisuuden mittana 4.58 litraa
kappe kapanala 1/32 osa tynnyrinalasta = 1.54 aaria
kapplass   4 aamia (heinää)
qvart kortteli 6 tuumaa = 14.8 cm
lass kesäkuorma tynnyrinalalta saatiin keskim. 4 kesäkuormaa heiniä
linje linja 1/12 tuumaa = 2.06 mm (tai 1/10 desimaalituumaa = 2.97 mm)
mil peninkulma 10680 m
parm parmas 2 kesäkuormaa
penningland penninginmaa 490 7/10 (neliö)kyynärää
stång tanko kylän tankomitta, 5-9 kyynärää = 3 - 5.4 metriä
tum tuuma 2.5 cm
tunneland tynnyrinala 0.494 ha
tunna tynnyri juokseva aine, esim. terva: 125.6 litraa
tunne tynnyri viljamittana: n. 165 litraa
vinterlass talvikuorma (hieman isompi kuin kesäkuorma)
åhm aami vetomittana 157 litraa; heinämittana ¼ kuormaa
öresland äyrinmaa 11 777 (neliö)kyynärää (vuonna 1633)
örtuguland äyrityisenmaa 3 926 (neliö)kyynärää

Ajattelun aihetta antoi perustajajäsen UJ, käyttäen lähteenä mm. "Tuuma, tiu, tynnyri - suomalainen mittasanakirja" -teosta

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty