Jalopeura               URHO-KLUBI      Leijona ja Eugen Schauman

Choose your language, please:        

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

HISTORIAOSASTO

VIIKATEMIES SUTAISI TYHJÄÄ


Klubimme sähköpostilaatikkoon tupsahti tuossa muutama päivä sitten mielenkiintoinen ja samalla liikuttava maili eli sähköpostikirje klubimme pitkäaikaiselta jäseneltä Pekalta. Viesti kertoi talvisodan viimeisestä päivästä itäisen rintaman Vuokselan alueesta ja Pekan ukista seuraavasti:

"Hutilaukaus! Viikatemies sutaisi tyhjää äidinisän kohdalla, Vuokselassa 13.3.1940. kymmenen minuuttia ennen rauhantuloa. Vaari oli ollut juoksuhaudassa kun Venäläiset aloittivat hieman ennen rauhan tuloa kiivaan tykistökeskityksen, jossa kuoli ja haavoittui paljon suomalaisia. Liitteenä olevan kuvan sirpale oli iskeytynyt juoksuhaudan seinämään ihan pään viereen mutta vaari selvisi naarmuitta. Tämä on se kranaatinsirpale josta oli puhetta ja sen tarina lyhykäisyydessään. Voit laittaa tämän tarinan historiapalstalle jos haluat. PS. Ai se viikatemies, hän joutui odottelemaan vaaria tuon jälkeen vielä, 67 vuotta ja 4,5 kuukautta."

Pekan vaarin sotamuisto
Kuva: Pekan vaarin sotamuisto vuodelta 1940, kranaatinsirpale (Kuva Pekka Leinonen, kuva suurenee klikkaamalla)

Itse asiassa 13.3.1940 aamulla klo 9 tienoilla Pekan isoisän komppania oli saanut tiedon rauhan solmimisesta sekä käskyn siirtyä asemiin suojaamaan omien joukkojen vetäytymistä demarkaatiolinjalle. 8. divisioonan tehtäväksi oli määrätty pääaseman (jota myöhemmin ryhdyttiin kutsumaan nimellä Mannerheim-linja) pitäminen noin 30 kilometriä leveällä alueella Vuokselanniemen ja Sakkolan aseman välillä.


Kuva: Neuvostoliiton 7. armeijan joukkoja etenemässä Karjalan Kannaksella joulukuun 1939 alussa

Divisioonan vastuualue oli jaettu kahteen lohkoon. Oikeanpuoleisen Vuokselan lohkon puolustamisesta vastasi Jalkaväkirykmentti 26 (joskin yksi sen pataljoonista oli Kannaksen armeijan reserviksi). Vasemmanpuoleista Kiviniemen lohkoa puolusti Jalkaväkirykmentti 24. Divisioonan kolmas rykmentti (JR 23) oli määrätty armeijakunnan reserviksi ja se oli ryhmittyneenä 10-20 kilometriä pääaseman taakse. Divisioonan kevyt osasto (KevOs 8) oli myös Kannaksen armeijan reservinä Oravakydössä noin 20 kilometriä rintamalinjasta.

Kuva: Entisen Vuokselan kunnan sijaintikartta Karjalassa, joka vuonna 1944 luovutettiin Neuvostoliitolle.

Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan taisteluiden olisi pitänyt tauota edellisenä päivänä 12. maaliskuuta tehdyn Moskovan välirauhan perusteella 13. maaliskuuta klo 11.00. Itse asiassa rauhansopimus allekirjoitettiin Moskovan Kremlissä vasta 13.3. klo 01.00 Suomen aikaa. Esimerkiksi Saijan-Kolsanharjun suunnalla suomalaiset lopettivat ampumisen rauhansopimuksen mukaan klo 11.00, samoin kaikilla rintama-alueilla. Eturintamalle annetun määräyksen mukaan yhdentoista jälkeen sai ampua vain siinä tapauksessa, että vihollinen hyökkää tai avaa ensin tulen.

Vihollisen hyökkäysinto laantui vasta myöhemmin. Esimerkiksi Pekan vaarin tapauksessa massiivinen tykistökeskitys aloitettiin klo 10.50 ja rautaa tuli ilmassa niin tiuhaan, että hyvä kun sinne sekaan sopi. Venäläisten tulitus jatkui paikoittain pitkäänkin sovitun tulenlopetuksen yli. Saija-Kolsanharju -lohkolla venäläiset lopettivat ampumisen vasta kello 14.00.

Elämä juoksuhaudoissa
(1939, Alunperin kansansävelmä, sanat tehnyt Usko Kemppi)
Kuuntele ja koe laulu tästä klikkaamalla

Taistoihin tiemme kun toi,
missä luotien laulu vain soi,
emme tienneet kun läksimme silloin,
kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on
meille käskynä vain kohtalon,
ja kenties matkamme määrä
sodan melskeeseen kadota on.

Päivä kun yöks’ vaihtui jo,
tuli levoksi pien’ tuokio,
ovat unehen vaipuneet kaikki,
missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua taas muistelen,
näen poskellas viel’ kyynelen,
vaikka taiston kentälle jäisin,
sinun kuvasi on viimeinen.

Moskovan rauhassa oli koko Vuoksela luovutettava Neuvostoliitolle. Sodan aikana oli Vuokselan väestö evakuoitu Vilppulaan. Pika-asutussuunnitelmien mukaiset sijoituskunnat olivat Perniö, Kisko, Muurla ja Suomusjärvi. Asuntotilanteen helpottamiseksi vuokselalaiset siirtyivät kuitenkin lähinnä Vilppulan ympäristökuntiin, Ruovedelle, Mänttään, Juupajoelle ja Kuorevedelle.

 

Ajattelun aihetta antoi perustajajäsen UJ

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty