Jalopeura               URHO-KLUBI      Leijona ja Eugen Schauman

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

HISTORIAOSASTO

Lautamiehen pakina "Minä olin diktaattori"

Seuraava pakina ei ole kovin yleinen luettava netissäkään, joten lukekaa ja nauttikaa 28-vuotiaan Lautamiehen kenties jyrkähköstä tyylistä.

Nimimerkki Lautamies kirjoitti seuraavan pakinan Ylioppilaslehdessä nro 21, sivulla 410, herran vuonna 1928:

Minä olin diktaattori

Minua sanottiin Pohjolan Mussoliiniksi.
Minäpä hallitsin rautaisella kädellä.
Vapaahetkinäni, joita oli vähän, minä leikin, paitsi lapsieni, kuolajärveläisten minulle lähettämän ja lahjoittaman karhunpenikan kanssa, jolle olin antanut nimeksi Suomi.
Suomi oli myöskin sen lentokoneen nimi, jonka olin luutnantti Sarkon johdolla lähettänyt etelänapaa etsimään.
Hallitustoimeni olivat hyviä. Ensimmäisenä päivänä valtaantuloni jälkeen olin antanut bulletiinin, jolla määräsin ryssänkirkon, myöskin Uspenskin katedraaliksi nimitellyn, revittäväksi alas kolmessa vuorossa, yötä päivää. Innokas rakennusmestari oli pannut jonkun dynamiittipötkyn liikaa, koska pari viereistä taloakin tuli alas kirkon mukana.
Tilalle rakennutin uuden, komean suomalaisen oppikoulun, johon itse määräsin opettajat: Simojoen pastorin opettamaan uskontoa, Lauri Hakulisen hyvää suomen kieltä ja eestiä, oikean Kailan maantiedettä ja lentotaitoa teoriassa, Aaro Antti Antinpojan elikkä Pakaslahden historiaa ja taktiikkaa, Ohto-pojan johdatusta filosofiseen ajatteluun, Hakolan Sakarin ruotsinkielen alkeita, Einiön ensiapua tapaturmissa, ystäväni ja taatun apulaisen Lauri Ahon nykyis- ja entisaikojen kirjallisuutta, herra Martin kansan- ym. runoutta, ja monia muita yhtä hyviä miehiä.
Tähän kouluun panin omat ja ystävieni pojat ja tytöt.
Poistin yhteiskunnalliset epäkohdat ja eheytin suomalaisen kansan. En IL:n avulla vaan IL:stä huolimatta.
Panin Sihvon sopimaan Laukolan majureiden kanssa ja päinvastoin.
Tein muitakin mahdottomalta näyttäviä tekoja.
Niinpä asetin maalaisliittolaisen hallituksen, jossa ei ollut Procopéta. Siksipä hallitus uskalsikin ehdottaa minulle, että kouluhallituksen ruotsinkielinen osasto kokonaan lakkautettaisiin.
Valtakunnan kielelliset olot järjestin tunnustusta ansaitsevalla tavalla. Kun otin pois ruotsinkielisiltä heidän etuoikeutensa ja vakuutin heille oikeuden omakieliseen sivistykseen ja hallintoon asuma-alueillaan, sain Kansainliitolta tunnustukseksi oikeamielisyydestäni suurristin ja jälkimaailmalta lisänimen "oikeudentekijä".
Suomalaistin virkakunnan myöskin ulkoasiain hallinnon alalla ja erotin Nykoppin.
Länsi-Pohjan suomalaisille ryhtyi Ruotsi antamaan suomenkielistä opetusta ja suomalaiset virkamiehet. Se tapahtui minun toivomuksestani.
Norjalta ostin Ruijan. Lähetin Turjan sinne maaherraksi.
Rakensin Suomen sillan.
Tein valtioliiton Karjalan tasavallan kanssa ja henkilökohtaisen ystävyydenliiton Gyllingin kanssa.
Suomalaistin Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön ja Suomi-Seuran.
Siirsin Hufvudstatsbladetin kirjapainon ja toimituksen Sipooseen ja ajoin seemiläiset pois Heikinkadulta.
Määräsin perhekielen suomeksi niissäkin perheissä, joissa rouva oli ruotsalainen ja herra suomalainen.
Ostin Hentuselta Totuuden Torven ja annoin sen vapaamielisille ylioppilaille äänenkannattajaksi.
Tein lukuisasti muitakin hyviä töitä.
Mahdoton kävi minulle mahdolliseksi.
Niinpä suomalaistin Helsingin yliopiston käden käänteessä. Turvasin samalla ruotsalaisille oikeuden omakieliseen yliopisto-opetukseen väestösuhteiden mukaan, ja kun ruotsalaiset saattoivat asian Kansainliittoon, lähetti se minulle uuden suurristin ja aikalaiseni antoivat minulle lisänimen "teoissa väkevä".
Ylioppilaat opiskelivat suomen kielellä Helsingin yliopistossa, kuuntelivat suomenkielisiä luennoita ja lukivat suomenkielisiä oppikirjoja (Hernbergin "Yleissiviilioikeus"-nimisen oppikirjan julistin pannaan ja annoin Anton Kotosen toimeksi polttaa kaikki saatavissa olevat kappaleet julkisesti valtioneuvoston torilla).
Poistin ryssän kuvat yliopistosta ja ryssän muistot koko maasta. Erotin kaikki ryssää hännystelevät virkamiehet, olivatpa he maan itsenäistymisen jälkeen tulleet kuinka vitivalkoisiksi ja suojeluskunta-aatteen elähdyttämiksi tahansa. Niitä lähti isoja jos pieniäkin virkamiehiä.
Yliopiston suomalaistaminen sai aikaan ihmeitä. Hengenviljelys alkoi edistyä, tieteiden harjoitus vilkastui. Nobelin palkintoja piti suomalaisille antaa tuon tuostakin. Yliopisto, joka oli ollut etuoikeutetun ruotsalaisen yläluokan käsissä, muodostui suomalaisen kansan palvelukseen valmistuvien opinahjoksi. Varmemmaksi vakuudeksi siitä, että yliopistoa todella johdetaan oikealla isänmaallisella ja kansanvaltaisella tavalla, panin Yrjö Ruudun yliopiston rehtoriksi.
Edistin kauppaa ja teollisuutta, maanviljelystä, merenkulkua ja kaikkia elinkeinoja, kuten olin lukenut historiasta hyvien hallitsijain ennenkin tehneen.
Ja kun sain kaikki hyvään kuntoon, ihmisiin mielisuosion ja hyvän tahdon, luovuin kansalaisten ihmeeksi ja murheeksi diktaattorin virasta ja lähdin perheineni Lotinanpellon lähistöltä ostamalleni maatilalle, jossa viljelin tulppaaneja hamaan kuolemaani saakka.

UJ

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty