Jalopeura               HISTORIAOSASTO     Leijona ja Eugen Schauman

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

Mikkelinpäivän vietto Suomessa

 

Yksi syksyn suuria kirkollisia juhlapäiviä oli aikaisemmin Mikkelinpäivä, Pyhän arkkienkeli Mikaelin päivä, joka oli alun perin aina tasan tarkkaan 29. syyskuuta. Kuitenkin vuodesta 1772 lähtien sitä on vietetty sunnuntaina joko 29. syyskuuta, tai jos 29. päivä osuu arkipäiväksi, niin sitten sitä seuranneena sunnuntaina.

 Nykyisin Mikkelinpäivä on Luterilaisen kirkon ainoa enkeleille pyhitetty päivä, itse asiassa kaikkien enkeleiden yhteinen muistopäivä. Seurakunnissa vietetään tällöin runsaasti perhemessuja, sillä lasten ja enkelien yhteys on Raamatun mukaan läheinen. Lasten usko enkeleihin on tutkimusten mukaan vahvaa. Suojelusenkeleillä onkin viime aikojen maailmantapahtumien pyörteissä ollut runsaasti kysyntää. 

Arkkienkeli Mikael

Kuva: Arkkienkeli Mikael surmaa paholaisen Rafaelin maalauksessa

Enkeli Mikael mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran Danielin kirjassa, jossa Gabriel on todellinen taivaallisten joukkojen johtaja taistellen rohkeasti paholaisen joukkoja vastaan. Myös Johanneksen ilmestyskirjassa Mikael on pääasiallinen paholaisen joukkojen vastustaja. Mikaelin palvonta sai alkunsa idän kirkossa, sillä Mikaelia ei juurikaan tunnettu läntisessä kirkossa ennen ristiretkiä. Juuri ristiretket levittivät Pyhän Mikaelin nimeä lännessä, josta esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Pariisin latinalaisen korttelin pääkatu tai Normandiassa sijaitseva kuuluisa luostari le Mont Saint-Michel.

Pyhä Mikael kuvataan yleensä haarniskassa, kädessään miekka tai keihäs, jolla hän surmaa lohikäärmettä muistuttavan olennon, joka puolestaan symboloi pahaa. Perinteisessä virolaisessa kalenterissa tällä pyhimyksellä on oma juhlapäivänsä, 29. syyskuuta juhlittava Mihklipäev, josta on peräisin myös syyskuun vanha virolainen nimi 'mihklikuu'. Aikoinaan Virossa syyskuussa syntyneille poikalapsille annettiin yleisesti nimeksi Mihkel.

Arkkienkeli Mikaelin merkityksestä kertovat hänelle Suomessa omistetut kymmenen keskiaikaista kirkkoa ja yksi kaupunki. Sana Mikkeli kun on kansanomainen väännös arkkienkeli Mikaelista, jolle oli omistettu (yhtenä kymmenestä siis) mm. 1300-luvulla rakennettu Savilahden seurakunnan harmaakivinen kirkko. Tämän samaisen kirkon mukaan alettiin koko pitäjää 1600-luvulla kutsua Mikkeliksi ja kaupunkioikeudet Mikkeli sai lopulta vuonna 1838.

 Enkeli Mikaelin muistopäivä muodosti siis kesän ja syksyn tärkeän rajan. Mikkelinpäivään loppui sadonkorjuu. Viimeistään silloin piti "nauriiden olla kuopassa, akkojen tuvassa", mikä merkitsi, että naiset siirtyivät sisäpuuhiin. Lehmät eivät enää olleet laitumella, vaan seisoivat navetassa Mikkelin aatosta lähtien. Paimenille Mikkelinpäivä oli tärkeä, koska silloin he pääsivät kirkkoon oltuaan pitkän kesän paimenessa.

Mikkelinaikaiset markkinat ja juhlat olivat suosittuja entisaikaan arki-Mikkeliä seuraavana viikonloppuna. Muita itäisiä tapoja Mikkelinpäivän vietossa oli pässin uhraaminen. Pässi valittiin jo keväällä ja jätettiin kerimättä. Se teurastettiin ja syötiin mikonpäivänä. Länsi-Suomessa tapa oli harvinainen. Pohjanmaalla kylän nuoret keräsivät rahaa ja ostivat lampaan, Mikkelin-pässin, joka teurastettiin ja syötiin Mikkelinpäivän jälkeisenä maanantaina.

Kun kuningas Maunu Eerikinpoika poisti orjuuden Suomi-Ruotsin kuningaskunnasta herran vuonna 1335, palvelusväen vuosisopimukset yleistyivät. Sopivin aika sopimusten uusimiselle oli satokauden lopussa ja sadonkorjuuhan loppui juuri Mikkelinpäivään. Sopimusten päättymispäiväksi vakiintui täten Mikkelinpäivä. Sen jälkeen heillä oli vapaa viikko, runtuviikko, jota mahdollisesti seurasi muutto uuteen palveluspaikkaan. Vuoden 1664 asetus määrää, että palvelusväen on saatava vapaata "seitsemän yötä palvelusvuosien välillä, ei enempää". Vasta vuonna 1816 tämä viikko siirrettiin Mikkelinpäivästä marraskuun ensimmäiseen ja silloin vapaa muuttui kaksiviikkoiseksi. Vähävaraiset ovat suosineet Mikkelinpäivää hääpäivänä.

Vuoden muiden juhlapäivien tavoin Mikkelinpäiväänkin liitettiin erilaisia uskomuksia ja taikoja. Talonpoikaisyhteiskunnassa oli luonnollista ennustaa syyssäitä Mikkelinpäivän sään mukaan. Jos Mikkelinpäivänä oli kylmää, kevät tuli varhain. Omituinen uskomus oli vallalla Englannissa. Paholaisen uskottiin mikonpäivänä noituvan mustikat myrkyllisiksi. Jos joku kuoli kummaan mahavaivaan, oltiin varmoja, että hän oli syönyt noiduttuja mustikoita ja saanut myrkytyksen.

Lisää Mikkelinpäivän entisajan merkityksestä voit lukea kansanperinnetoimituksemme sivuilta (klikkaa pois vaan)

Ajattelun aihetta antoi perustajajäsen UJ

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty