Jalopeura               URHO-KLUBI     Leijona ja Eugen Schauman

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

HISTORIAOSASTO

Suomen itsenäisyyspäivä

No niin, vietämme tätä juttua jälleen kerran editoitaessa Suomen 97. itsenäisyyspäivää. Tänään, kuten aikaisempinakin vuosina, esitetään Edvin Laineen ohjaama ja Väinö Linnan kirjoittama (1954) Tuntematon Sotilas -elokuva vuodelta 1955 (se aito ja oikea) kanavalla YLE 1 klo 14.00, takaisin alkuperäisellä paikallaan. Ja ilman muuta sen katselu kuuluu must-toimiin ainakin kaikille klubilaisille! Aiemmin ja vielä nytkin sitä esitettiin itsenäisyyspäivänä myös elokuvateattereissa.


Tuolloin 1917, eli 97 vuotta sitten, oli sangen uskaliasta julistaa itsenäisyys niinä epävarmoina aikoina, Venäjän vallankumouksen myllerryksessä. Hatunnosto sille! Nykyisin itsenäisyyspäivää vietetäänkin sitten juhlallisessa hengessä ja kiitollisuudella muistaen isänmaamme puolesta toimineita ja taistelleita.

Ja olipa tuo itsenäisyyspäivien vietto kerran keskeytyäkin, nimittäin vuonna 1939, kun talvisota oli juuri alkanut eikä hallituksemme muun kansan tavoin ollut juurikaan juhlamielellä ja presidentinlinnakin oli pommitusten pelossa suljettuna. Mutta koska itäinen iso ystävämme levitti propagandaa, että Suomen hallitus olisi paennut ja että Terijoelle olisi perustettu oikea Otto Wille Kuusisen hallitus, juhlat pidettiin sittenkin yhtenä osoituksena huhun perättömyydestä. Tuona vuonna juhlat pidettiin presidentin linnan sijasta hotelli Kämpissä.

Itsenäisyys on tuhansilla hengillä maksettua!
Kuva: Sankarihautojen loputonta rivistöä Lieksan hautausmaalla (Photo © Juha Räty).
(Tämäkin, kuten muutkin tämän artikkelin kuvat, suurenee hiirellä klikkaamalla)

 Presidentinlinnassa juhlittiin seuraavan kerran vasta vuonna 1946, jonka jälkeen katkolla ovat olleet vuodet 1952 (Paasikivi sairastui), 1972 (linna oli remontissa), 1974 (Sylvi Kekkonen kuoli), 1981 (Urho Kekkonen oli vakavasti sairas) ja 2013 (linna oli remontissa).  Ajankohtaisia asioita itsenäisyyspäivästä ja juhlan yksityiskohtia löydät sivustomme Ajankohtaista-palstan artikkelista täältä. Klikkaappa ihan huviksesi, niin tietomääräsi ja älyllinen kapasiteettisi kasvaa.

Suomenlippu liehuu varmasti suurin piirtein joka salossa aina itsenäisyyspäivisin. Moni sodan jälkeiset ajat ja kansallisen yhtenäisyyden tunteen muistava on kuitenkin heittänyt meille tänne toimitukseen kysymyksen siitä, olemmeko me oikeastaan enää itsenäisiä täällä EU-Euroopassa. Niin, vastaus tuohon kysymykseen ei ole aivan helppo... Muuten, valtiolipussamme, joka on tuossa alla, ristin sakaroiden muodostamassa neliössä on Suomen vaakuna. Valtiolippu voi olla joko suorakulmainen tai kolmikielekkeinen. 



Lipun lisäksi muita itsenäisyyden tunnusmerkkejä ovat  kansallislaulu ja vaakuna. Suomen kansallislaulun eli Maamme-laulun on säveltänyt Fredrik Pacius Johan Ludvig Runebergin runoon Maamme. Käännöksen on tehnyt Paavo Cajander.

Alla vasemmalla kuvassa luonnos Maamme-laulun ensiesityksestä vuodelta 1848 toukokuussa  ylioppilaiden Floran päivän juhlissa Helsingissä Kumtähden kentällä. Oikeanpuoleisena alla ovat Maamme-laulun sanat, jotka jokainen Urholandian asukas toki osaa vaikka ulkoa! Muuten mielenkiintoista on, että Maamme-laulua ei ole laissa säädetty Suomen kansallislauluksi. Muut kansalliset symbolit, kuten em. Suomen lippu ja ohjeet sen käytöstä ovat tarkasti laissa määriteltyjä! (Tätä pieni toimittajamme ihmettelee!)

Ylioppineet lauleskelemassa saksalaisia juomalauluja

Ikiaikainen "Maamme"

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa!
Soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen.
Maa kallis isien.

Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa;
viel' lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.

Muuten, tässä vertailun vuoksi uusi Maamme-laulu (Juhani Lindholmin uusi suomennos, katso lisää täältä):

"Oi maamme, maamme synnyinmaa,
 soi sana kaunoinen.
Ei taivaan alla kukkulaa,
ei laaksoa, ei rantaakaan,
niin armasta kuin pohjoinen
maa on tää isien."

Kuulostiko oudolta? No, niin minustakin! Ja on olemassa kuppikuntia, jotka vaativat koko Maamme-laulun vaihtamista lakivoimaisesti Sibeliuksen Finlandiaan. Komeahan se Finlandia toki on, mutta ei se ole Maamme-laulun paikalle sopivampi (toimituksen mielipide).

Suomen vaakunassa sitä vastoin on leijona, voiman ja rohkeuden vertauskuva. Sekin, siis se leijona, komeilee mm. tämän sivun yläkulmissa!

Komia Suomi-Leijona

 Joulukuun kuudentena päivänä v. 1917 Suomen eduskunta hyväksyi äänin 100 vastaan 88 senaatin 4. joulukuuta 1917 antaman esityksen itsenäiseksi julistautumisesta ja irrottautumiseksi Venäjästä. Vastaan äänesti Sosialidemokraattinen puolue oikeistoon kuuluvien puolueiden kannattaessa. Ennen Venäjän lokakuun vallankumousta kesällä 1917, eduskunnan julistautuessa korkeimmaksi valtiomahdiksi Suomen suuriruhtinaan vallan saaneen Venäjän väliaikaisen hallituksen yli, oli osa porvaripuolueiden edustajia vastustanut valtalakia sosialidemokraattien kannattaessa sitä. Lisää tuosta dramaattisesta tapahtumasta täältä.

Joulukuun 6. päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vasta vuodesta 1919 lähtien. Nykyisin voimassa oleva laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä on vuodelta 1937. Sen mukaan päivä on palkallinen vapaapäivä, tai missä se ei ole mahdollista, on maksettava korotettua palkkaa kuten sunnuntaityöstä.

Sodissa kaatuneita kannattaa kunnioittaa sankarihaudoilla vierailemalla. Monesti haudalle asetetaankin kynttilä ja kunnan reserviläiset järjestävät sankarihautausmaalle kunniavartion.
1939 -1944 kaatuneille - klikkaa, niin näet kuvan isompana!
Kuva: Kunniavartio Lieksan hautausmaalla sankarivainajien muistomerkin luona (Photo © Juha Räty)

Toki moni kanssakulkijamme vierailee myös poisnukkuneiden läheistensä haudoilla vieden kynttilän hautaa koristamaan. Monesti itsenäisyyspäivänä hautuumailla on liki yhtä kaunis valomeri kuin joulunakin.

Hautoja kynttilöiden valossa
Kuva: Kynttiläloistoa hautausmaalla (Photo © Juha Räty)

Toivottavasti kaikki sytyttävät perinteiset kaksi sinivalkoista kynttilää illalla klo 18.00 ikkunalle muistoksi jääkärien vaarallisesta hankkeesta isänmaan vapauttamiseksi. Kahdella kynttilällä ilmaistiin aikoinaan turvallinen etappitalo, kun jääkäreiksi värväytyvät loikkasivat Ruotsin kautta Saksaan. Jos kynttilöitä oli vain yksi tai ei yhtään, taloon ei ollut turvallista saapua. Kätevä salamerkkikieli! Niille kynttilöille on toki kerrottu olevan muitakin merkityksiä, Pohjanmaalla toinen edustaa nykyisin kotia ja toinen isänmaata. Maallisimmat toteavat vain, että ikkunoissa oli aikoinaan kaksi ruutua vierekkäin, joten kaksi oli kynttilääkin.

Kaksi sinivalkoista itsenäisyyspäiväkynttilää

Illan hämärtyessä sinivalkoinen valo loistaa kynttilästä!

Kuva: Kaksi sinivalkoista kynttilää ikkunalla symboloivat kotia
 ja isänmaata ja kunnioittavat sankarivainajiemme muistoa.

(Photo © Juha Räty)

Kuva: Sinivalkoisuutta ulkona itsenäisyyspäivänä 2009
(Photo © Juha Räty)

Itse asiassa tämä perinne juontaa juurensa aikaan ennen itsenäisyyttä, jolloin ikkunalle laitettiin kynttilät ensin kuninkaan, myöhemmin tsaarin syntymäpäivänä. Suomalaisen kulttuurin ja identiteetin vahvistuessa 1800-luvun loppupuolella kynttilät alettiin sytyttää kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin syntymäpäivänä. Suomen saavutettua itsenäisyytensä vuonna 1917 oli luonnollista siirtää kynttiläperinne itsenäisyyspäiväksi. 

Juhlalla on myös aina kääntöpuolensakin: 1990-luvun alulla syntyi uusi perinne muutaman vuoden ajaksi osittain laman ja työttömyyden takia. Nuoret järjestivät presidentinlinnan ulkopuolella mielenosoituksen luonteisen kuokkavierasjuhlan. Jotkut mielenosoittajat yrittivät jopa tunkeutua linnanjuhliin tai häiritsivät muin tavoin juhliin menijöiden ajoneuvoja. Esimerkiksi  herran vuonna 2003 kansanedustaja Lauri Oinosen käyttämää taksia estettiin ajamasta Presidentinlinnalle ja Suomen Sisun joukolta anastettu Suomen lippu poltettiin. Tilaisuudesta luovuttiin, koska tapahtuman järjestäjät eivät pitäneet sitä enää poliittisesti mielekkäänä protestina. Eikä itsenäisyyspäivä tällaisille protesteille olekaan oikea aika!

Edesmennyt helsinkiläinen sosiaalineuvos Veikko Hursti (Veikko Stefanus Hursti s. 25. marraskuuta 1924, k. 10. toukokuuta 2005, Helsinki) järjesti vuosien ajan itsenäisyyspäivänä lahjoitusten avulla vähävaraisille lounaan ja vaateapua. Veikko Hurstin kuoltua hänen poikansa Heikki Hursti on jatkanut tätä arvokasta perinnettä Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyöyhdistyksen nimissä ja paikkana siis tuo jo ylempänä mainittu Hakaniemen tori Helsingissä.

Yksi ensimmäisistä henkilöistä, joka ajoi Suomen itsenäistymistä, oli nimeltään Leopold (Leo) Henrik Stanislaus Mechelin. Hän oli suomalainen professori, valtiomies, autonomian puolustaja, oikeustaistelun johtaja ja liberaali uudistaja, jonka johtama hallitus (1905–08) antoi Suomessa ensimmäisenä maailmassa koko kansalle ääni- ja vaalioikeuden sekä sananvapauden, kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden, vuoden 1906 perustuslaissa.

Précis du droit public du Grand Duché de Finlande
Kuva: Kirja Suomen itsehallinto ja perustuslait, L Mechelin.
Kuvasta klikkaamalla voit lukea koko teoksen.
(Photo © Juha Räty, kunniamme päivät -museo, Oulu)

Tämä L. Mechelin levitti laajasti käsitystä Suomesta Venäjästä erillisenä perustuslaillisena valtiona mm. teoksessaan Précis du droit public du Grand Duché de Finlande vuodelta 1886, jonka suomenkielinen laitos vuodelta 1903 on yllä olevassa kuvassa. 

Nimittäin tuolloin1880 –luvulla venäläisille yleensä ja keisari Aleksanteri III:lle erityisesti paljastui suomalaisten valtio-opin todellinen luonne. Juuri oma raha, tulli- ja postilaitos olivat kaikkein näkyvimpiä oman erillisen valtion symboleja;( postimanifesti 1890). Mechelinin mielestä Suomi oli nimittäin valtio, ei provinssi; kaksipuolinen sopimus solmittu Porvoon valtiopäivillä 1809. ( K.F. Ordin 1889 ”Pokorenie Finljandii" ; J.R. Danielson ”Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan”)

Hän myös johti menestyksekkäästi passiivista vastarintaa suuriruhtinaan antamien lakien torjumiseksi. Mielenkiintoista sinällään, että tämän kirjan suomenkielisestä laitoksesta ei tuntunut kukaan koskaan kuulleenkaan!?, ennen kuin erikoistutkijamme Markku H. toimitti sellaisen tutkijoidemme käsiin (kuva yllä, toim. huom.)!

Sivu 1, olokkeepa hyvä!

Sivut 2 ja 3, olokkeepa hyvä!

Sivut 4 ja 5, olokkeepa hyvä!

Kuva: Leo Mechelinin kirjan "tulenarka" alkulause, jälkikirjoitus ja kirjan alku. Klikkaamalla kuvakkeita (eli tumppunauloja) pääset lukemaan sivut tarkemmin! (Photot © Juha Räty, kunniamme päivät -museo, Oulu)

Tämä kirja on sinällään erittäin mielenkiintoista luettavaa. Tuossa yllä olevissa kuvissa on ko. laitoksen alkulause, jälkikirjoitus ja kirjan alku. Ne kannattaakin lukea tarkasti! Tässä alla on kirjan sisäkansi:


Kuva: Leo Mechelinin kirjan sisäkansi. Klikkaamalla kuvaketta
 (eli tumppunaulaa) pääset lukemaan sivua tarkemmin!
(Photo © Juha Räty, kunniamme päivät -museo, Oulu)

Lisäksi tämä samainen Mechelin on perustanut Suomen kivi- ööö eikun kumijalan, koska Nokia on hänen perustamansa yritys! 1898 Helsingissä perustettu Suomen Gummitehdas Osakeyhtiö oli joutunut 1900-luvun alussa tilanteeseen, jossa sen oli löydettävä pikaisesti keinoja tuotantokustannustensa alentamiseksi. Johdon katseet kääntyivät maaseudulle, missä työvoima oli halvempaa. Ensimmäinen ajatus oli siirtää tuotanto Poriin, mutta se ei sopinut yhtiölle. Paluumatkalla Porista yhtiön edustajat, teknillinen johtaja Antero ja tohtori Pentzin pysähtyivät ihailemaan Nokiaa. Vastavalmistunut sähkövoimala ja rautatieyhteys Tampereelle ja Poriin sekä edulliset työvoimakustannukset saivat yhtiön johdon siirtämään tuotantolaitokset vuonna 1904 Nokialle.

Itse asiassa Leo Mechelin perusti läheisen ystävänsä  Fredrik Idestamin kanssa  Nokia Ab:n ja siirsi koko toiminnan Nokialle. Nokialle rakennettiin uusi puuhiomo. Idestamin hiomot ja Mechelinin hankkima Nokian kartano ja siihen kuuluva osuus Nokian koskesta siirtyivät uudelle yhtiölle. 

Idestam erosi virastaan vuorihallituksessa ja siinä ohessa rahapajan johtajan tehtävästä ja omistautui kokonaan johtamaan Nokia Ab:ta. Mechelin oli hänelle tärkeä tuki pääomien ja rahoituksen hankkijana.

Palaamme tarkemmin tähän Mechelin-veikkoon tässä linkissä!


Ensimmäisen maailmansodan raskaat tappiot ja sen aiheuttamat murheet saivat Venäjällä aikaan levottomuutta, joka johti kahteen vallankumoukseen, maaliskuussa ja lokakuussa. Venäjän vallankumousten aiheuttama sekasorto mahdollisti omalta osaltaan Suomen irtaantumisen Venäjästä.

Maaliskuun vallankumouksen jälkeen Suomessa aloitettiin pohdinta siitä, kenelle valta Suomessa oikein kuuluu. Porvarilliset puolueet halusivat ratkaista kiistan omalla tavallaan eli neuvottelemalla veli Venäläisen porvarillisen väliaikaisen hallituksen kanssa. Sosiaalidemokraatit sitä vastoin halusivat ratkaista valtakiistan Suomen yksipuolisella päätöksellä. Eduskuntamme hyväksyi kuitenkin heinäkuussa valtalain, jonka mukaan tsaarin valtaoikeudet siirrettiin Suomen eduskunnalle. Venäjän väliaikainen hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt asiain tällaista laitaa, vaan otti ja hajotti koko eduskunnan. Korkein valta jäi siis edelleen Venäjän väliaikaiselle hallitukselle, hmm.

Lokakuun vallankumous (joka siis oli uuden ajanlaskun mukaan 7.11.) kohotti itänaapurissamme valtaan Leninin johtamat bolsevikit. Bolsevikkien nousu valtaan käänsi suomalaisten suhtautumisen Venäjään. Nyt sosiaalidemokraatitkin olivat valmiita neuvottelemaan bolsevikkien kanssa, kun taas porvarilliset puolueet eivät halunneet olla mistään hinnasta heidän kanssaan tekemisissä. Lopulta marraskuun 15. päivänä Suomen eduskunta hyväksyi uuden valtalain, jonka mukaan kaikki valta Suomessa kuului eduskunnalle, ilman minkäänlaisia rajoituksia. Eduskunnan päätös lopetti siis kiistan korkeimman vallan käyttäjästä ja irrotti Suomen Venäjän hallinnasta.

Itselleen ottamansa vallan perusteella eduskunta nimitti Per Evind Svinhufvudin hallituksen. Hallitusta kutsutaan historiassa itsenäisyyssenaatiksi, ja sen antamaa julistusta voit kuunnella äskeistä linkkiä klikkaamalla. Senaatin tärkein tehtävä oli Suomen itsenäisyyden turvaaminen. Itsenäisyyssenaatti antoi maan hallitukselle joulukuun 4. päivänä esityksen maamme hallitusmuodoksi. Esityksen mukaan Suomi oli täysin riippumaton tasavalta. Samana päivänä julkaistiin senaatin julistus Suomen kansalaisille. 6.12. 1917 eduskunta sai käsiteltäväkseen sekä porvareiden että sosiaalidemokraattien aloitteet itsenäistymisestä.
Äänestyksessä eduskunta hyväksyi porvarillisten ryhmien aloitteen äänin 100-88 ja julisti Suomen itsenäiseksi valtioksi.  Tämä johti valtakuntamme pieneksi aikaa melkoiseen sekasortoon valtiomuodon suhteen! Armaasta isänmaastamme ei tullut suinkaan heti presidentin johdolla toimiva tasavalta, niin kuin moni nykyisin luulee!

NO KATSOTAANPAS TUOTA ALKUAIKOJEN TILANNETTA TARKEMMIN! Suomen itsenäisyydenhän lasketaan alkaneeksi vuodesta 1917 eli tarkkaan ottaen 31.12.1917 Venäjän bolshevikkihallitus eli kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden ja ensimmäisenä presidenttinämme sanotaan olleen Kaarlo Juho Ståhlbergin, mutta mistä vuodesta lähtien hän hallitsikaan maatamme? Vuoden 1919 heinäkuusta saakka! Mikä oli siis hallitsijatilanteemme noina kahtena puuttuvana vuonna?

Suomen Itsenäisyyden tunnustusta seuraava päivä oli jo vuonna 1918, ja Svinhufvudin ponnistelujen tuloksena 4.1.1918 Suomen itsenäisyyden tunnustivat ulkomaista Ruotsi ja Ranska. Saksan tunnustus tuli myös nopeasti eli 6.1.1918. Kun Suomen valtionpäämiehen valinta olisi tullut ajankohtaiseksi, alkoikin ns. vapaussota, jonka aikana Suomella ei ollut varsinaista valtionpäämiestä lainkaan! Senaatin puheenjohtaja Svinhufvudin oli piileskeltävä henkensä pitimiksi, ja lopulta hän onnistui pujahtamaan Viron ja Saksan kautta Vaasaan, joka oli silloin ns. valkoisen Suomen pääkaupunki. Sotaponnistuksia johti marsalkka Mannerheim, eikä pidetty tarpeellisena miettiä sitä, kumpi heistä oli itse asiassa valtiolaivamme johdossa. Brest-Litovskin rauhansopimuksen 3.2.1918 jälkeen virallinen Suomi irtosi lopullisesti Venäjästä ja ns. punaisen Suomen johtoon valittiin ammattiyhdistysten, sosiaalidemokraattien ja punakaartin tukema kansanvaltuuskunta. Tämän kansanvaltuuskunnan puheenjohtajalle  Kullervo Mannerille annettiin täydet diktaattorin valtuudet 10.4.1918, joita hän ei kuitenkaan koskaan ennättänyt käyttää. 

Kullervo Manner, diktaattori
Kuva: Kullervo Manner, lähde: Neuvostoarkistot PD-USSR.

Niin tai näin, hän oli siis itsenäisen Suomen ensimmäinen nimitetty hallitsija, vaikkakin hänen valitsijansa eivät virallisesti edustaneet koko kansakuntaa.

Sodan loputtua eduskuntamme päätti valita 18.5.1918 Svinhufvudin Suomen ensimmäiseksi viralliseksi valtionpäämieheksi (toinen hallitsija) eli valtionhoitajaksi. Suomessa oli tuohon aikaan kaksi leiriä; toinen kannatti Ruotsin mallin mukaista monarkkivaltaa (kuningasvaltaa) ja toinen tasavaltaa. Monarkkiuden kannalla olivat mm. suurin osa Vanha- ja Nuorsuomalaisesta puolueesta sekä Ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajia. Tasavaltaa parempana pitivät mm. em. puolueiden vähemmistöt sekä Maalaisliitto. Koska monarkisteilla oli 1918 eduskunnassamme yksinkertainen enemmistö, Suomesta tehtiin kuningaskunta eli monarkia, mutta opposition voimavarat riittivät juuri ja juuri siirtämään esityksen yli vaalien. Valtakuntamme johtoon valittiinkin 9.10.1918 kuningas , Hessenin ruhtinaskunnan prinssi Friedrich Karl (oikea nimi oli Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel). (Itsenäisen Suomen kolmas hallitsija) Kuva hänestä alla.

Urholandian 1. kuningas Väinö I

Häntä ennätettiin Suomessa kutsua jo "tuttavallisesti" nimellä Väinö ja myös nimellä Väinö I (jota käytti mm. pakinoitsija Olli eli Väinö Nuorteva), jonka ensimmäinen tehtävä olikin opetella puhumaan ja kirjoittamaan suomea. Hänen viralliseksi arvonimekseen suunniteltiin melko mahtipontisesti seuraavaa: 
"Kaarle I, Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua, Lapinmaan suuriruhtinas, Kalevan ja Pohjolan isäntä"
.
Lisäksi Akseli Gallén-Kallela palkattiin suunnittelutehtäviin, joiden päätavoitteena olivat uljaat hoviunivormut. Uudelle kuninkaallemme ehdittiin suunnitella myös komea kruunu (Eric O.W. Ehrström).

 Kuva kruunusta alla: Kansallisarkisto

Väinö I:n kruunu

 Suomen eduskunnassa kansanedustajat halusivat edistää yhteistä hyvää myöntämällä kilvan toisilleen kreivien ja vapaaherrojen arvonimiä (nykyisin kansan yhteistä hyvää hoidetaan korottamalla kilvan kansanedustajien palkkoja ja palkkioita).

Ilman Saksan luhistumista ensimmäisessä maailmansodassa marraskuussa 1918 Suomesta olisi tullut pidemmäksikin aikaa kuningaskunta. Nyt kuitenkin Friedrich Karl joutui luopumaan Suomen kuninkuudesta 14.12.1918, Paasikivi luopui hallituksestaan ja Svinhufvud valtionhoitajan vakanssistaan. Koska Mannerheim oli koko ajan ollut vastarannan kiiskenä Saksan kuninkuusruljanssissa, hänestä voitiin tehdä uusi valtionhoitaja (itsenäisen Suomen neljäs hallitsija). Niin tehtiinkin 12.12.1918. Alla olevassa kuvassa (kuva alkuperäinen Kunniamme Päivät -museosta, ei korjailtu versio, joka on näytillä Helsingin kaupunginmuseossa) hän toimii uudessa tehtävässään työpöytänsä ääressä Eteläesplanadi 6:ssa eli nykyisessä Smolnassa.

Valtionhoitaja Mannerheim
Kuva: Mannerheim työhuoneessaan Smolnassa toimiessaan valtionhoitajana

 Lisäksi Suomen entinen senaatti eli uudella nimellä valtioneuvosto muodostettiin keskustapuolueen jäsenistä, joka yhdessä Mannerheimin nimityksen kanssa antoi ulkovalloille viimeisen silauksen Suomen valtiomuotomuutoksen uskottavuuteen. Niinpä loputkin tärkeät länsimaat tunnustivat vuoden 1919 aikana Suomen itsenäisyyden. Maaliskuun 1919 eduskuntavaalien tuloksen ratkeamisen jälkeen uusi eduskunta hyväksyikin äänin 173 -23 tasavaltalaisen hallitusmuodon, jonka Mannerheim asiaa pohdittuaan vahvisti. Uusi eduskunta toimi 25.7.1919 uuden hallitusmuodon pohjalta, ja valitsi varsinaiseksi ensimmäiseksi tasavallan presidentiksemme K.J.Ståhlbergin (itsenäisen Suomen viides hallitsija).

Koska nyt Te olette ehkä hiukan hämillänne ja sekaisin (?), laitan tähän täydellisen listan vuosilukuineen itsenäisyytemme ajan hallitsijoista, silpuplee:

ITSENÄISYYTEMME AJAN HALLITSIJAT
Valtakausi Hallitsija Hallintomuoto
6.12.1917- 10.4.1918 Ei hallitsijaa Ei hallintomuotoa
10.4.1918 - 18.5.1918 Kullervo Manner Diktaattori
18.5.1918 - 9.10.1918  P.E.Svinhufvud Valtionhoitaja
9.10.1918 - 14.12.1918  Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel Kuningas
12.12.1918 - 25.7.1919  C.G.E.Mannerheim Valtionhoitaja
25.7.1919 - 1.3.1925 J.K.Ståhlberg Presidentti
1.3.1925 - 1.3.1931  L.K.Relander Presidentti
1.3.1931 - 1.3.1937  P.E.Svinhufvud Presidentti
1.3.1937 - 27.11.1940  K.Kallio Presidentti
18.12.1940 - 15.2.1943   R.Ryti Presidentti
15.2.1943 - 4.8.1944  R.Ryti Presidentti
4.8.1944 - 11.3.1946  C.G.E.Mannerheim Presidentti
9.3.1946 -15.2.1950 J.K.Paasikivi Presidentti
15.2.1950 -1.3.1956 J.K.Paasikivi Presidentti
1.3.1956 - 1.3.1962 U.K.Kekkonen Presidentti
1.3.1962 - 1968  U.K.Kekkonen Presidentti
1968 -1974  U.K.Kekkonen Presidentti
1974 - 1978 U.K.Kekkonen Presidentti
1978 -27.10.1981 U.K.Kekkonen Presidentti
27.1.1982 - 15.2.1988  M.Koivisto Presidentti
15.2.1988 -1.3.1994 M.Koivisto Presidentti
1.3.1994 - 1.3.2000 M.Ahtisaari Presidentti
1.3.2000 - 29.1.2006 T.Halonen Presidentti
29.1.2006 - 1.3.2012 T.Halonen Presidentti
1.3.2012 - S. Niinistö Presidentti

Taulukko by J.Räty 2014

Ja sitten sananen itsenäisyyspäivämme ruokapuolesta.
Moni juhlii itsenäisyyspäiväämme hiukan arkiruokaa paremmalla ruualla, hyvä niin. Mutta historiastamme löytyy myös joitakin "perinneruokia", joita myös voisi käyttää itsenäisyyspäiväményynä. Yksi niistä on Marskin Seljanka ja toinen Vorschmack. Historia kertoo, että Marski olisi tarjonnut lempiruokaansa Vorschmackia ensin hotelli Kämpille, mutta Kämppi ei olisi kiinnostunut tästä harvojen herkusta. Niinpä marsalkkamme meni ja tarjosi sitä ravintola Savoylle. Ja johan tärppäsi! Savoyssa tätä herkkua voi nauttia vielä nykyisinkin!

Marskin Vorschmack - klikkaa, niin näet tarkemmin!
Kuva: Tiettävästi Vorschmackin toi Suomeen 1900-luvun
 alussa Marsalkka Mannerheim, joka ihastui tämän
 silli-lihamuhennoksen hienoon makuun
  upseerikerholla Varsovassa.
(Photo © Juha Räty)

No niin, tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy osa tätä Marskin kuuluisaa ateriaa, sen Vorschmack-osuus. Etualan lautasella on tarkoin Marskin reseptin mukaan valmistettua Vorschmackia (tuota ruskeaa, jauhelihan näköistä, mutta ei makuista), voita (niin, kuuluu ateriaan), oikean reseptin mukaan tehtyjä suolakurkkuja, huolella valmistettuja punajuuria, keitettyä kuoriperunaa (uuniperunakin käy) ja aitoa smetanaa! Komeus huuhdellaan alas, kuinkas muuten, mm. Marskin ryypyllä (pieni lasi oikealla). (Selvyyden vuoksi mainittakoon, että kuva on otettu allekirjoittaneen valmistamasta Vorschmack-ateriasta! Pääruoka tarjoiltiin tämän "alkupalan" jälkeen.)

 Ennen jälkiruokakahveja suun saa makeaksi Suomi-juhlakonvehdilla (Marskin ryypyn oikealla puolella), jonka tuotolla tuetaan harvenevien sotaveteraaniemme asiaa. Tunnelman takaa itsenäisyyden kunniaksi sytytetty kynttilä Presidentti Risto Rytin ja marsalkka Mannerheimin yhteiskuvan ääressä. Kynttilän takana näkyy Karjalaisten Aseveljien Liiton viiri. Kuten huomaattekin, Mannerheim, vaikka olikin hyvän ruuan ystävä, harrasti kuitenkin melko yksinkertaisia ruokia; tarvikkeiden tuli toki olla ensiluokkaisia ja huolella valittuja.

Mitäs tuo kuulu Vorschmack oikein sitten on? Jauhelihakastiketta se ei ulkonäöllisistä yhteensattumistaan huolimatta ole. Vorschmackin erikoisuus piileekin omalaatuisessa tumman lihan ja sillin yhdistelmässä. Silli onkin tämän erikoisen ruoan kaikkein tärkein mauste. Yrttejä tai suolaa ei tarvita lainkaan, Islannin rasvasilli maustaa koko ruuan oikein (mutta vain, jos sitä käytetään juuri oikea määrä). Mausteeksi kuitenkin lorautetaan tilkka konjakkia! Sillin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä muuten sen voimakas maku saattaa tulla liian paljon määrääväksi!.

Mannerheimin omassa reseptissä Vorschmackiin käytetään ¾ lampaanlihaa ja ¼ naudanlihaa.  Rasvaakin lihassa toki pitää olla, muuten lopputuloksesta tulee liian kuiva.
Ensiksi lihat paahdetaan, sitten ne jauhetaan sipulin, valkosipulin sekä rasvasillin kanssa. Tämä "jauhettu massa" saa hautua tosi pienellä tulella liki kaksi vuorokautta. Ja a'vot, tulos on herkullinen! Da Da!

Yllä olevassa kuvassa näkyvä Marskin ryyppy kaadetaan oikeaoppisesti aivan piripintaan! Niin se olikin vielä minuuttia ennen kuvan ottamista (toim. huom.). Moni onkin allekirjoittaneelta kysynyt, mistä moinen tapa Marskin ryypyn suhteen. No, tässäpä, elikkäs seuraavassa kappaleessa, tietoa moisesta.

Niin, Marskihan palveli aikoinaan myös Venäjän armeijassa. Tuolla aavoilla aroilla sotilaan (siis upseerin Pietarissa) ateriaan kuului aina ryyppy, ja lasi kaadettiin piripintaan, jottei mitta olisi jäänyt vajaaksi. Mannerheim kun oli palvellut ratsuväenkoulussa ja chevalierkaartissa, jossa osa palkasta maksettiin luontaisesti viinana! Viinaa tuli päiväpalkaksi kolme ryyppyä, kaksi illalla ja yksi aamulla. Koska ne siis olivat osa palkkaa, kaikki upseerit halusivat ne totta kai piripintaisina. Niinpä Marski edellytti päämajassaankin, että lasi oli kaadettava täyteen ja että juodessa ei saanut läikäyttää juomaa!

Alunperinhän tämä Vorschmack oli nimen omaan eturuoka eikä pääruoka, kuten se monissa lähteissä tunnutaan sotkettavan. 

Itsenäisyyden leivos!

Raaskiiko nuita syyväkkää?

Kuva: Suomen sinivalkolippu leivoksena (Photo © Juha Räty)

Kuva: Sinivalkoisuutta kotitekoisin lipuin 2009
(Photo © Juha Räty)

 Ja kun ähkyltä selvitään jälkiruuaksi nautitaan yksi Suomi-leivos kahvien kera. Konjakki kuuluu kylläkin tähän alkujaan mukaan, joten siitä vaan maun mukaan. Leivoksen tehtävän täyttää tällä kertaa Suomen 90-vuotisen taipaleen kunniaksi itsenäisyyspäivää korostava makea valkosuklaakuorrutteinen Suomen lippu -leivos. Ja mustaherukkapensaan lehdistä tehty Marskin tervetuliaismalja ystävien kesken!

 

Ajattelun aihetta antoi perustajajäsen UJ

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty