URHO-KLUBI   

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

HISTORIAOSASTO

 

Suomalaisuuden isä Johan Wilhelm Snellman

No mutta J.W.
 Kuva:  Snellman "seteliluukissaan". (Lähde: Tampereen museoiden kuva-arkisto)

Urholandiassa vietettiin 12.5.2006 suomalaisuuden isän, Johan Wilhelm Snellmanin syntymän 200-vuotisjuhlapäivää. Ja jos joku teistä kielenvartijoista on huolissaan hänen nimensä oikeinkirjoituksesta, totean , että hänen etunimensä kirjoitetaan useissa nykyisissä lähteissä todellakin yksinkertaisella V:llä (Vilhelm), mutta alkujaan se lienee kuitenkin kirjoitettu W:llä eli Wilhelm. Pitäydymme ryhtimme mukaisesti mieluummin alkuperäisessä kuin väännellyssä versiossa, öhöm.

 Tämä urhojen urho, senaattori, professori, filosofi ja Suomen kansallinen hereille potkija syntyi Tukholmassa (sitä ei voida laskea hänelle synniksi) toukokuun 12. päivänä 1806 ja kuoli Kirkkonummella heinäkuun 4. päivänä 1881. Hänet on haudattu Helsinkiin. Tämän Suomen kieltä julkisuudessa puolustaneen kansallissankarin isä oli merikapteeni Kristian Henrik Snellman ja äiti Maria Magdalena Roering. Hänen vaimonsa oli vuodesta 1845 Johanna Lovisa  Wennberg kuolinvuoteensa 1857 asti.  J.W. asui lapsena puolessa tusinassa eri paikassa, mm. Oulussa (tämä taas voidaan lukea hänelle kunniaksi), jossa on mm. hänen nimeään kantava puisto muistuttamassa suurmiehemme uljaista uroteoista. 

Alla muuten hiukkasen harvemmin nähty kuva Snellmannista, uskokaa tai älkää. Eipä siinä J.W. muistuta juurikaan kuvaansa entisessä Urholandian vuoden 1963 tai vuoden1976 uudemmassa satasessa (siis setelissä, siinä violetissa).

J.W Snellman pönäkkänä mutta ei punakkana

J.W.Snellman, 1806-1881
C. P. Mazérin öljymaalaus 1837

Seuraavasta linkistä (F. H. B. LAGUS: MUISTELMIA JA KUVAELMIA KIELITAISTELUN AJOILTA: ERÄS KÄYNTI J. W. SNELLMANIN KODISSA) pääset lukemaan mielenkiintoisen tarinan vierailusta kansallissankarimme luona. Mutta palataanpa takaisin asiaan eli Snellmaniin itseensä:

 Urholandian rahvasta varten hän perusti suomenkielisen Maamiehen ystävän, joka tällöin oli itse asiassa ainoa maassa ilmestyvä suomenkielinen lehti. Pian sankarimme kuitenkin luopui sen toimittamisesta ja keskittyi ruotsinkielisen, sivistyneistölle tarkoitetun Saiman julkaisemiseen. Saima oli Snellmanille tärkeä, koska hän katsoi pystyvänsä vaikuttamaan sen kautta paremmin suomalaisuuden asiaan kuin rahvaalle tarkoitetun Maamiehen Ystävän kautta. Saiman yhteyteen taitettiin usein liite, joka vuodesta 1845 alkaen oli nimeltään Kallavesi.

 Tässä yllä mainitussa Saima-lehdessä J.W. esitteli suomalaisuusohjelmansa, koska maamme sivistyneistö oli herätettävä. Sen takia hän yritti osoittaa, miten takapajuinen maamme oli. Snellmanin mielessä kansallisella sivistyksellä oli keskeinen sija. Jotta edistystä voisi tapahtua, oli luotava kansalliskirjallisuus. Mutta koska oma kirjallisuus voi perustua vain kansakunnan omaan kieleen, oli ryhdyttävä kehittämään suomenkieltä, joka oli tehtävä koko kansan sivistyksen yhteiseksi kieleksi!

 Saimassa Snellman esitteli myös muita tärkeitä asioita. Niinpä koululaitos, naissivistys, teollisuuskysymykset, elinkeinovapaus ja maanomistusolot saivat huomiota runsain mitoin. Ajankohdan viranomaisille Snellmanin porinat olivat kuitenkin kuin nyrkki naamariin, yllätys yllätys! Parin vuoden ajan hän ehti herätellä lukijoitaan, ennen kuin Saima 1846 lakkautettiin. Mutta lehti oli jo tehnyt saavuttaa tavoitteensa! Sivistyneistö oli ravistettu pohtimaan maamme oloja, ja ylioppilasnuoriso innostui kansallisuusasiasta.  Pian se olikin valmis toimimaan yhteiskunnassa suomen kielen ja suomalaisuuden hyväksi.

Pariin otteeseen Snellman haki Ruotsin yliopistoista filosofian professuuria, mutta peruutti lopulta hakemuksensa ja jäi Suomeen, vaikka lehden toimittaminen ei juurikaan vastannut hänen tiedemiestaustaansa Vaikka ulkomaiset korkeakoulut olisivat todella mielellään ottaneet hänet omakseen, Helsingin yliopisto syrjäytti hänet 1848 filosofian professorin virkaa täytettäessä??

 Herran vuonna 1848 Snellman  tekikin lopulta oman ratkaisunsa, luopui rehtorin virasta, jätti Litteraturbladin toimittamisen toisiin käsiin ja siirtyi Helsinkiin. Sankarillemme ei nytkään ollut tarjolla sopivia vakansseja pääkaupungissa. Suomen hallitus tosin tarjosi hänelle Finlands Allmänna Tidningin toimittajan paikkaa toivoen siten kenties saavansa urhomme puolelleen ja luopumaan suomalaisuusaatteestaan, mutta Snellman kieltäytyi ja tyytyi hoitamaan hankkimiaan melko tilapäisiä "hanttihommia". Hän työskenteli mm. Borgströmin kauppakonttorin konttoriapulaisena vuosina 1851 - 1853.

Krimin sodan sytyttyä sanomalehtien toiminnalle tarjoutui entistä vapaammat ajat. Kansallisurhomme ryhtyikin  julkaisemaan jälleen Litteraturbladia vuonna 1855. 1856 hänet nimitettiin jostakin ihmeen oikusta Helsingin yliopiston siveysopin ja tieteiden järjestelmän professoriksi. Vuonna 1859 hänelle suotiin lisäksi kanslianeuvoksen ja 1860 hist. fil. kunniatohtorin arvo. Voidaan siis näin jälkikäteen olettaa, että urhomme oli syystä tai toisesta päässyt vallanpitäjien silmätikun roolista pois. 1860-lukua voidaankin kenties pitää sankarimme elämän tärkeimpänä ajanjaksona. Vuodesta 1861 lähtien hän työskenteli mm. Suomen markan asemaa käsitelleen komitean jäsenenä, ja vuonna 1863 hänet nimitettiin senaattoriksi ja raha-asiain toimituskunnan I. osaston päälliköksi. 

Tässä vaiheessa hän toistamiseen luopui lehtensä julkaisemisesta ja keskitti voimansa valtion asioiden hoitamiseen. Snellmanin toiminnasta 1860-luvun suomalaisen yhteiskunnan hyväksi keskeisellä sijalla on hänen aikaansaamansa asetus vuodelta 1863 , jolla suomen kieli määrättiin ruotsin kanssa tasavertaiseksi viralliseksi kieleksi. Siirtymäajaksi annettiin 20 vuotta. Vuonna 1865 Snellmanin alulle panema rahakannan muutos huipentui aivan ihka omaan markkaamme, josta tosin nyt muutama vuosi sitten luovuimme "vapaaehtoisesti", hmmm. Herran vuonna 1866 kansallissankarimme jopa aateloitiin ja 1867 hänet merkittiin Suomen ritarihuoneen kirjoihin. Melko pian tämän jälkeen Snellmanin elämässä alkoi näkyä kertyvien ikävuosien kuorma, ja vähitellen hän alkoi luopua tehtävistään ja vastuistaan. Tosin otti hän vielä seniorivuosinaankin jopa täysin uusia ja merkittäviä rooleja itselleen, hän mm. toimi Suomen hypoteekkiyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 1869 aina kuolemaansa 1881 saakka

Ja taas takaisin nykyaikaan: Juhlavuosi 2006 huipentui Helsingissä järjestettävään pääjuhlaan perjantaina 12.5. . Tässä juhlassa mm. julkistettiin 
Snellman-elämäkertatutkimus Säätytalolla ja juhlat jatkuivat kunniakäynnillä Snellmanin haudalla Helsingin vanhalla hautausmaalla. Itse pääjuhlaa komisti läsnäolollaan Tasavaltamme uljas presidentti Tarja Halonen klo 14.00 alkaneessa tilaisuudessa Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa.  800 kutsuvieraan joukossa oli hänen lisäkseen mm. koko eduskunta, maan hallitus sekä ministeriöiden ja yliopiston virkakuntaa (vuan eipä juurkkaan rahvasta siellä näkynyt). Järjestäjinä toimivat kaiketi valtioneuvosto ja Helsingin yliopisto. Kaksi tuntia kestäneen juhlan jälkeen sankka vierasjoukko siirtyi pääministerin juhlavastaanotolle Säätytalolle, jossa tarjoiltiin musiikin ja kulttuurin lisäksi drinkkejäkin ja pikkupurtavaa (tällöin tuo sankka joukko osin oli jo myös punakka).

Isänmaallista,  isänmaallista, kertoilee:

 perustajajäsen UJ

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            

Sivusto © Juha Räty