Jalopeura               URHO-KLUBI     Leijona ja Eugen Schauman

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

HISTORIAOSASTO

Mannerheim Suomi-laivan ruorissa

Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim, joka ei muuten koskaan käyttänyt itsestään tuollaista nimilitaniaa, antoi juhlallisen vakuutuksen eduskunnan edessä 4. elokuuta 1944 Suomen kuudentena presidenttinä. Kuva tästä tilaisuudesta alla.

Mannerheim antaa juhlallisen vakuutuksen Suomen eduskunnassa

 Tavallaan Gustav Mannerheimista. kuten hän yleisimmin itseään tituleerasi, tuli jo itsenäisen Suomen kahdeksas presidentti tai jopa kymmesen hallitsija! Kuinka niin, moni saattaa kysyä? Ajatellaanpa asiaa hiukan tarkemmin! Suomen itsenäisyys lasketaan alkaneeksi vuodesta 1917 eli tarkkaan ottaen 31.12.1917 Venäjän bolshevikkihallitus eli kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden ja ensimmäisenä presidenttinämme sanotaan olleen Kaarlo Juho Ståhlbergin, mutta mistä vuodesta lähtien hän hallitsikaan maatamme? Vuoden 1919 heinäkuusta saakka! Mikä oli siis hallitsijatilanteemme noina kahtena puuttuvana vuonna?

Suomen Itsenäisyyden tunnustusta seuraava päivä oli jo vuonna 1918, ja Svinhufvudin ponnistelujen tuloksena 4.1.1918 Suomen itsenäisyyden tunnustivat ulkomaista Ruotsi ja Ranska. Saksan tunnustus tuli myös nopeasti eli 6.1.1918. Kun Suomen valtionpäämiehen valinta olisi tullut ajankohtaiseksi, alkoikin ns. vapaussota, jonka aikana Suomella ei ollut varsinaista valtionpäämiestä lainkaan! Senaatin puheenjohtaja Svinhufvudin oli piileskeltävä henkensä pitimiksi, ja lopulta hän onnistui pujahtamaan Viron ja Saksan kautta Vaasaan, joka oli silloin ns. valkoisen Suomen pääkaupunki. Sotaponnistuksia johti marsalkka Mannerheim, eikä pidetty tarpeellisena miettiä sitä, kumpi heistä oli itse asiassa valtiolaivamme johdossa. Brest-Litovskin rauhansopimuksen 3.2.1918 jälkeen virallinen Suomi irtosi lopullisesti Venäjästä ja ns. punaisen Suomen johtoon valittiin ammattiyhdistysten, sosiaalidemokraattien ja punakaartin tukema kansanvaltuuskunta. Tämän kansanvaltuuskunnan puheenjohtajalle  Kullervo Mannerille annettiin täydet diktaattorin valtuudet, joita hän ei kuitenkaan koskaan ennättänyt käyttää. Oikeudenmukaisesti ajateltuna hän oli siis itsenäisen Suomen ensimmäinen nimitetty hallitsija, vaikkakin hänen valitsijansa eivät virallisesti edustaneet koko kansakuntaa.

Sodan loputtua eduskuntamme päätti valita 18.5.1918 Svinhufvudin Suomen ensimmäiseksi viralliseksi valtionpäämieheksi (toinen hallitsija) eli valtionhoitajaksi. Suomessa oli tuohon aikaan kaksi leiriä; toinen kannatti Ruotsin mallin mukaista monarkkivaltaa (kuningasvaltaa) ja toinen tasavaltaa. Monarkkiuden kannalla olivat mm. suurin osa Vanha- ja Nuorsuomalaisesta puolueesta sekä Ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajia. Tasavaltaa parempana pitivät mm. em. puolueiden vähemmistöt sekä Maalaisliitto. Koska monarkisteilla oli 1918 eduskunnassamme yksinkertainen enemmistö, Suomesta tehtiin kuningaskunta eli monarkia, mutta opposition voimavarat riittivät juuri ja juuri siirtämään esityksen yli vaalien. Valtakuntamme johtoon valittiinkin 9.10.1918 kuningas , Hessenin ruhtinaskunnan prinssi Friedrich Karl (oikea nimi oli Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel). (Itsenäisen Suomen kolmas hallitsija) Kuva hänestä alla.

Urholandian 1. kuningas Väinö I

Häntä ennätettiin Suomessa kutsua jo "tuttavallisesti" nimellä Väinö ja myös nimellä Väinö I (jota käytti mm. pakinoitsija Olli eli Väinö Nuorteva), jonka ensimmäinen tehtävä olikin opetella puhumaan ja kirjoittamaan suomea. Hänen viralliseksi arvonimekseen suunniteltiin melko mahtipontisesti seuraavaa: 
"Kaarle I, Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua, Lapinmaan suuriruhtinas, Kalevan ja Pohjolan isäntä"
.
Lisäksi Akseli Gallén-Kallela palkattiin suunnittelutehtäviin, joiden päätavoitteena olivat uljaat hoviunivormut. Uudelle kuninkaallemme ehdittiin suunnitella myös komea kruunu (Eric O.W. Ehrström).

 Kuva kruunusta alla: Kansallisarkisto

 Suomen eduskunnassa kansanedustajat halusivat edistää yhteistä hyvää myöntämällä kilvan toisilleen kreivien ja vapaaherrojen arvonimiä (nykyisin kansan yhteistä hyvää hoidetaan korottamalla kilvan kansanedustajien palkkoja ja palkkioita).

Ilman Saksan luhistumista ensimmäisessä maailmansodassa marraskuussa 1918 Suomesta olisi tullut pidemmäksikin aikaa kuningaskunta. Nyt kuitenkin Friedrich Karl joutui luopumaan Suomen kuninkuudesta 14.12.1918, Paasikivi luopui hallituksestaan ja Svinhufvud valtionhoitajan vakanssistaan. Koska Mannerheim oli koko ajan ollut vastarannan kiiskenä Saksan kuninkuusruljanssissa, hänestä voitiin tehdä uusi valtionhoitaja (itsenäisen Suomen neljäs hallitsija). Niin tehtiinkin 12.12.1918. Alla olevassa kuvassa (kuva alkuperäinen Kunniamme Päivät -museosta, ei korjailtu versio, joka on näytillä Helsingin kaupunginmuseossa) hän toimii uudessa tehtävässään työpöytänsä ääressä Eteläesplanadi 6:ssa eli nykyisessä Smolnassa.

Valtionhoitaja Mannerheim

 Lisäksi Suomen entinen senaatti eli uudella nimellä valtioneuvosto muodostettiin keskustapuolueen jäsenistä, joka yhdessä Mannerheimin nimityksen kanssa antoi ulkovalloille viimeisen silauksen Suomen valtiomuotomuutoksen uskottavuuteen. Niinpä loputkin tärkeät länsimaat tunnustivat vuoden 1919 aikana Suomen itsenäisyyden. Maaliskuun 1919 eduskuntavaalien tuloksen ratkeamisen jälkeen uusi eduskunta hyväksyikin äänin 173 -23 tasavaltalaisen hallitusmuodon, jonka Mannerheim asiaa pohdittuaan vahvisti. Uusi eduskunta toimi 25.7.1919 uuden hallitusmuodon pohjalta, ja valitsi varsinaiseksi ensimmäiseksi tasavallan presidentiksemme K.J.Ståhlbergin (itsenäisen Suomen viides hallitsija).

Näin tämä harhapolkumme on saatettu lopultakin päätökseen ja voimme vain todeta, että Mannerheim on johtanut Suomi-laivaa valtionpäämiehenä kuitenkin kaksi kertaa ja jos sotilaallinenkin johtaminen lasketaan mukaan, useamminkin. Tullessaan valituksi tasavaltamme presidentiksi Mannerheim johti sekä siviili- että sotilasasioita. Mannerheimin valtaa puolusteltiin mm. sillä, että maan kannalta sen hetkisessä tilanteessa parasta olisi, että sekä poliittista että sotilasvaltaa hallitsee sama henkilö.

Mannerheimin on katsottu olleen valtansa huipulla elokuussa 1944. Hän nautti silloin suomalaisten hyväksynnän lisäksi sekä Saksan että Neuvostojohdon (Stalinin) hyväksynnästä. Yksi Mannerheimin suurimmista saavutuksista olikin Suomen luotsaaminen rauhan satamaan syksyllä 1944. Mannerheim teki saksalaisille suorin sanoin selväksi, etteivät Risto Rytin tekemät vakuutukset ja sopimukset (Ribbentropin sopimus) sitoneet häntä uutena presidenttinä eivätkä näin ollen Suomeakaan.

Kuinka Mannerheim sitten presidenttinä ja ylipäällikkönä pärjäsi, siitä myöhemmin lisää tällä samalla palstalla...

Ajattelun aihetta antoi perustajajäsen UJ

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty