Jalopeura               URHO-KLUBI     Leijona ja Eugen Schauman

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

HISTORIAOSASTO

Joulu ja sen juhlinta Urholandiassa

Joulun historia alkaa siitä, kun 2000 vuotta sitten Juudean Betlehemissä nuori nainen synnytti poikalapsen. Synnytys tapahtui tallissa, ja evankeliumin kertomuksen mukaan vain kolme kaukaa tullutta viisasta miestä (jotka olivat tähtientutkijoita) ja muutama paimen panivat merkille tämän tapauksen. Tämän vuoksi varhaisimmat kristityt eivät viettäneet tapahtuman muistojuhlaa eivätkä liioin säilyttäneet kristilliselle kirkolle tietoa Vapahtajan syntymän tarkasta ajankohdasta. 
Tuntut hiljaa hiipii..

Joulu  periytyy sanana ruotsin kielen sanasta jul. Suomen joulu-sana tarkoittaa kielitieteilijöiden mukaan pakanallista juhlaa.
Joulu syntyi sinällään kuitenkin puhtaasti kirkollisena juhlana. Kun kristinusko saavutti germaanikansat, Kristuksen syntymäjuhla sai nimensä niiden kansojen vanhasta keskitalven juhlasta, Jul-juhlasta. 1100-luvulla myös meidän esi-isämme oppivat tuntemaan Vapahtajan syntymäjuhlan. Joulu on kuitenkin maallistunut varhain ja ehkä tässä piilee sen voima. Maallistuessaan joulu on mukautunut eri aikojen erilaisiin yhteiskuntiin. 

 Vanhan Suomalaisen perinteen mukaan oli 1.11 - tai sitä edeltävänä iltana - vietetty kekri vuoden suurimpia juhlia, ellei peräti suurin. Silloin juhlittiin samalla sekä sadonkorjuuta että uutta vuotta. Kekri kulki pitkään joulun rinnalla, mutta väistyi kuitenkin vähitellen kristillisen kirkon vallan vakiintumisen myötä. Kristillisessä kirkossa tosin ensimmäisillä vuosisadoilla kristityt juhlivat lähinnä vain pääsiäistä, Jeesuksen kuoleman ja jälleensyntymän juhlaa. Olihan pääsiäinen toki myös juutalaisten suurin juhlapäivä.

Kristityiltä kului aikaa asettaa Kristuksen syntymä kalenteriimme sen nykyiseen ajankohtaan. Perinteen mukaan Maria synnytti lapsen 25. päivänä, mutta kuukaudesta päästiin yhteisymmärrykseen virallisesti vasta vuonna 320 jKr. Katoliset kirkkoisät valitsivat tuolloin kuukaudeksi joulukuun, mitä on selitetty eräissä piireissä myös sillä, että näin voitiin korvata roomalaisten pakanallinen ``voittamattoman auringon syntymäpäivä'' eli dies natalis solis invicti ja kelttien ja saksien joulu. Vuonna 354 jKr vietettiin Roomassa ensimmäisen kerran joulukuun 25. päivää siten, kuin me sitä tänään vietämme. Tuosta vuodesta alkaa kristillisen joulunvieton historia. Jos me laskemme joulun vieton alkaneen tuona vuonna, se on n. 1652 vuotta vanha juhla. 

Monet kekrin perinteet, kuten kinkku, juomat ja ennustukset, ovat myöhemmin siirtyneet joko joulunviettoon tai nykyiseen uuteen vuoteen. Tämä edellä mainittu kinkku onkin aika vekkuli alkuperältään; jotkut jäljittävät sen kantamuodoksi pohjoismaisen Odinin porsaan, joka syötiin Odinin kuolleille sankareille järjestämissä pidoissa. (En ole vielä saanut kuitenkaan selville tarkemmin sitä, olivatko syöjät näissä juhlissa siis kuolleita jo ennen juhlimista, öhöm.) Tämän Odinin juhlien juoman eli siman historia on siirtänyt nautittavaksi vappuna eli liki puoli vuotta eri aikaan (mutta väliäkös hällä, hyvää se on silloinkin munkkien ja tippaleipien kera). Lisäksi myös esimerkiksi Pellon jumala seisoo yhä joulupöydässä, sen joululeivässä, jonka jotkut yhä koristavat viljatähkin.

Pikku hiljaa 25. joulukuuta sai laajempaa kannatusta joulun virallisena päivänä, kunnes vuonna 529 jKr siitä tuli yleinen juhlapäivä. Konstantinopolista hallinnut kristitty keisari Justinianus kielsi tuolloin työn ja kaupanteon kaikilta, paitsi kokeilta, leipureilta ja vastaavilta. Bragan kirkolliskokous kielsi vuonna 563 jKr paastoamisen joulupäivänä, ja neljä vuotta myöhemmin Toursin kirkolliskokous julisti 25. päivän ja sitä seuraavat kaksitoista päivää pyhäksi juhla-ajaksi. Tämä kehitys alkoi siis siitä, että vuoden 525 tienoilla joulun ajankohtaa ryhdyttiin arvioimaan tiede- ja papistopiireissä. Kun neljä vuotta myöhemmin 529 jKr päädyttiin päivämäärään 25.12.,  päädyttiin monen nykyisen tutkijan  mukaan väärään vuoteen heiton ollessa 4-6 vuotta. Olipa vuosi sitten oikea tai väärä, siitä alkoi kuitenkin suurelle osalle ihmiskuntaa uusi ajanlasku. Lähestulkoon jokainen suomalainen ja monet  muutkin ihmiset (vaikka ovatkin ulkomaalaisia, joka ei siis ole heidän vikansa; toim. huom.) laskevat oman syntymänsä ja kaikki tapahtumat ajallisesti suhteessa tuohon päivään.

1500-luvulla John Calvin, Roomalais-katolisen kirkon pappi, yritti suorittaa uskonpuhdistuksen kristillisten juhlapäivien suhteen. Erityisesti vanha testamentti varoittaa omaksumasta pakanallisia tapoja (5. Moos 12:30, Jer. 10:2), joilla näyttää olleen vaikutuksensa vapahtajamme syntymän juhlapäivän viettoon tai ainakin sen ajankohtaan. Myös Martti Luther vastusti joulua kiivaasti, samoin puritaanit Yhdysvalloissa; joulu oli 1600-luvulla jopa laiton mm. Bostonissa muutaman vuosikymmenen ajan.

Kaikesta maallistumisestaan huolimatta joulu on pysynyt Vapahtajan syntymäjuhlana. Sen ydinsanomat "Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja" sekä " Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha, ihmisillä hyvä tahto" sävyttävät myös nykyistä joulua kaiken tavarahössötyksen keskellä.

Näin Raamattu kertoo Matteuksen evankeliumissa:

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. "Juudean Betlehemissä", he vastasivat, "sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:

  Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia."

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. "Menkää sinne", hän sanoi, "ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä." Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. 

Joulun ja varsinkin sitä edeltävän ajan viettoon kuuluu muitakin tapoja, kuten esimerkiksi pikkujoulu. Pikkujoululla on itse asiassa juuret adventin vietossa; adventista alkoi Kristuksen odotus ja paasto, joka päättyi jouluna.1800-luvulla adventtia kutsuttiin joissakin tilanteissa pikkujouluksi. Varsinaisen nykyisen kaltaisen pikkujoulun vietto alkoi muodostua jonkinlaiseksi tavaksi Helsingissä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Esikuvana pikkujoululle pidetään koulujen kuusijuhlia.  Ennen toista maailmansotaa tästä pikkujoulusta käytettiin yleisesti nimeä puurojuhla.

Kotien pikkujoulu taasen juontuu tavasta, jonka mukaan Tuomaan päivänä, joka on joulukuun 21. päivänä eli siis tänään, saa ruveta maistelemaan itse pantua olutta. Ruotsissa Tuomaan päivän iltaa kutsuttiin yleisesti pikkujouluksi. Ajan saatossa tämä perinne muuttui Lucia-juhlaksi, joka edelleen muistuttaa suomalaista pikkujoulua. Työpaikoilla vietettävät pikkujoulut sen sijaan muodostuivat perinteeksi vasta 1920-luvulla ylioppilaiden toimiessa taas jälleen kerran tiennäyttäjinä; adventin aikaan vietetyistä ylioppilaskuntien syyskauden viimeisistä illanistujaisista  muotoutui pikkuhiljaa nykyinen pikkujoulu.. Usean lähteen mukaan mm. Kone Oy oli ensimmäisiä yrityksiä Suomessa, jossa tätä tapaa alettiin noudattaa.

Tähän joulunalusaikaan kuuluu myös Talvipäivänseisaus, joka on tänä vuonna 22.12.klo 08.08. Tämä seisaus on hetki, jolloin tuo planeettakuntamme "emo", äiti Aurinko on pohjoisella pallonpuoliskolla katsottuna alimmillaan taivaalla eli eteläisimmässä positiossaan. Se on näin ollen myös vuoden lyhin päivä! Niinpä olisikin ihan mukavaa ja jopa virkistävää, että vuoden pimeintä aikaa vaalentaisi lumipeitteinen, valkea maa. Mutta näinhän ei nyt yleisesti meillä Suomessa tänä vuonna ole. 

Eri vuosina talvipäivänseisaus muuten ajoittuu aikavälille 20.–22. 12. Tämä aika tarkoittaa myös sitä, että Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan. Mutta kohti kevättä tästä kiiruhdetaan. Talvipäivänseisauksen jälkeen päivät alkavat pidetä alkuun kiihtyvällä nopeudella ja jo viikossa päivän pituus jatkuu merkittävästi! 

Kristillisessä perinteessämme talvipäivänseisaus on omistettu apostoli Tuomaalle; "kuten Tuomaan usko oli heikoin, myös hänen päivänään auringonvalo on kaikkein lyhin".

Miettimisen aihetta antoi jälleen kerran UJ eli Urho Juha

 

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty