Jalopeura               HISTORIAOSASTO     Leijona ja Eugen Schauman

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

50 VUOTTA SITTEN

Syyskuu 1955 - 30.6.1956

Porkkalan vuokra-alueen luovutus Suomelle

Jatkosodan jälkeinen aselepo astui voimaan syyskuussa 1944, ja välirauhansopimus allekirjoitettiin 19.9.1944. Välirauhan ehtoihin kuului Neuvostoliiton vaatimus Suomelle Karjalan ja Petsamon alueen luovuttamista, sotakorvauksien maksamista, sotasyyllisten tuomitsemista, fasististen järjestöjen lakkauttamista sekä Porkkalan alueen vuokrausta Neuvostoliiton sotilaalliseksi tukikohdaksi. Vuokrakauden tuli kestää 50 vuotta. Tosin tästä "vuokraamisesta" Neuvostoliitto lupasi 5 miljoonan silloisen Suomen markan vuotuisen vuokran. Tämä Porkkalan vuokra-alue (kokonaisuudessaan noin 1000 km2 ) käsitti Porkkalan ja Obbnäsin niemet sekä niiden edustalla olevan saariston ynnä  manneralueita. Nämä alueet olivat 380,5 km2 ja niihin kuului Degerbyn kunta sekä osia Espoon, Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon kunnista. 

Vuokra-alueen evakuointi alkoi syyskuun 20.1944 ja sen piti olla suoritettuna kymmenessä päivässä eli 30. päivään mennessä. Sovitut kymmenen päivää osoittautuivat kuitenkin lopulta vain kahdeksaksi päiväksi. Porkkalan väestön piti tuona reilun viikon aikana kuljettaa koko omaisuutensa rajojen ulkopuolelle, koska vuokra-alueelle jäänyt omaisuus olisi todennäköisesti menetetty pysyvästi. Parinkymmenentuhannen sotilaan,  lottien ja omaisten avustamana evakuoitiin ensiksi kaikki ihmiset ja eläimet sekä irtain omaisuus, lopulta viimeisinä päivinä yritettiin saada turvaan myös vilja ja polttopuut.

Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov (klikkaamalla tästä kuulet Matti Jurvan kappaleen NJET MOLOTOV, levytetty kunnian vuonna 1942) vaati Porkkalaa venäläisten meritukikohdaksi. Vaatimuksen taustalla oli tämän alueen strateginen asema, sillä Suomenlahden suu voitiin sulkea Suomen ja Viron tukikohtien avulla. Leningradia uhkaavat vihollislaivat voitaisiin pysäyttää tykistön avulla, sillä lahti on kapeimmillaan juuri Porkkalan kohdalla. Neuvostoliitto rakensikin alueelle mm. lentokentän, syväsataman, Upinniemen sotasataman ja alueen läpi johtavan ns. Kabanovin tien, joka sai nimensä tukikohdan viimeisen komentajan, kenraaliluutnantti Sergei Kabanovin mukaan. On arvioitu, että noin 20.000-30.000 venäläisiä sotilasta sekä siviiliä asui vuokratulla alueella. Tuo verbi asua voitaisiin ehkä jälkien perusteella kuitenkin laittaa sulkuihin ja käyttää sen sijaan termiä rypeä. Neuvostoliitto oli kylläkin varautunut lisäämään sotilasmäärää 120.000 sotilaaseen "tarvittaessa".

Sotatekniikan kehityttyä (mm. kantavammat ohjukset, jolloin Naton alueelle yllettiin jo Neuvostoliiton omaltakin maaperältä) ja "hyvien naapuruussuhteiden" sekä Suomen lähestyvien presidentinvaalien takia Neuvostoliitto ilmoitti syksyllä 1955 luopuvansa Porkkalan vuokra-alueesta. Toisaalta Neuvostoliitto vaati "vastalahjana" YYA-sopimuksen jatkamista kahdellakymmenellä vuodella. Lienee itänaapurillamme ollut myös propagandistisia tavoitteita, sillä hetimmiten luovutuksen jälkeen Molotov lausui YK:n yleiskokouksessa,että "Neuvostoliitolla ei ole ainuttakaan tukikohtaa vieraalla kamaralla, muiden olisi syytä ottaa esimerkkiä!"

 Tämän lähestyvän luovutuksen takia Suomalaisille tuli kiire valmistella alueen vastaanottoa. Valtioneuvoston joulukuussa 1955 asettaman Porkkalan väliaikaisen hallintotoimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin rajavartiostojen päällikön apulainen, kenraalimajuri Kaarlo Vaala. Hallintotoimikunta työskenteli samoin valtuuksin kuin lääninhallitukset lääneissään. Marraskuun alussa 1955 annettiin vastaanottoon osallistuville joukoille käsky Porkkalan alueen tulokatselmuksesta ja vastaanotosta. Valmistelujen ohella piti rajanvartioinnin tehoa jatkuvasti lisätä, koska Porkkalan aluetta kohtaan tunnettiin maailmalla yhä suurempaa kiinnostusta.

Syyskuusta 1955 lähtien venäläisten havaittiin hävittäneen linnoituslaitteitaan. Alueelta kuului räjäytyksiä ja meteliä ja jo lokakuussa havaittiin, että Mäkiluodon  tykkitorni oli räjäytetty ja joulukuussa tulenjohtotornista tehtiin atomeja ( raunioita jäi tosin osittain). Syksyn kuluessa aloitettiin joukkojen, kaluston ja materiaalin kuljetukset meritse ja osittain maitse vuokra-alueelta pois. Osa kuljetuksista tehtiin todella salaisesti savuverhojen suojissa ja Suomessa epäiltiinkin, olisiko silloin kuljetettu mahdollisesti ydinaseita Porkkalasta Neuvostoliittoon. Asiasta hyvin perillä olevien tahojen (haastattelin väestönsuojelupäällikköä asiasta 1970-luvulla) mukaan tästä lieneekin ollut kysymys. Luovutuksen jälkeen alueella tehtyjen yksityisten mittausten mukaan ydinaseiden läsnäolo vuokra-aikana vaikutti todennäköiseltä. Lisäksi aivan viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet (Moskovassa julkistettuja arkistoja), että Porkkalaa aiottiin tarvittaessa käyttää mm. "Suomen sotilaalliseen painostamiseen ja jopa Helsingin tuhoamiseen! "

 Rajamerkit poistettiin 18.-26.1.1956; suomalaiset tekivät työn omalla ja venäläiset omalla puolellaan rajaa. Rajavaltuutetut pitivät viimeisen istuntonsa Espoon rajakomppanian pääsijoituspaikalla 23.1.1956. Porkkalan vuokra-alueen virallinen palautuspäivä oli 26.1.1956. Vastaanottoa johti "Puolustuslaitoksen Porkkalan vastaanotto-osasto", jonka komentajana oli eversti Ali Koskimaa.  Kun Espoon rajakomppanian päällikkö kapteeni Eino Penttilä tasan klo 15.00 oli nostanut rajapuomin ylös, joukkojen komentajaksi määrätty eversti Ali Koskimaa ja everstiluutnantti Matti Tiitola ylittivät rajan ensimmäisenä. Entisen rajan vartiointi jatkui kesäkuun loppuun vuonna 1956 ja muuttui luonteeltaan tarkkailuksi heinäkuussa.

Yksi merkittävä asia palautuksessa Suomelle oli ovien avautuminen YK:hon sekä Pohjoismaiden Neuvostoon. Suomen puolueettomuutta korostava ulkopolitiikka katsotaan monissa lähteissä alkaneen laajamittaisemmin varsinaisesti tästä tapahtumasta. Lisäksi mm. Mannerheim  oli suunnitellut Porkkalassa olevien venäläisten läheisyyden takia pääkaupungin siirtämistä Turkuun. Lisäksi silloinen presidenttimme J. K. Paasikivi lausui radiopuheessaan: "Olen palannut seitsemänneltä neuvottelumatkaltani Moskovaan. Tähän asti olen tullut sieltä tyytymättömänä. Ensi kertaa olen tyytyväinen."

Palautuksen jälkeen kiisteltiin julkisuudessa siitä, kuka omistaa palautetun maa-alueen. Evakkoon joutunut väestö vaati kotiensa ja maidensa palautusta, mutta tietysti osa virkavallan älyköistä oli sitä mieltä, että alueet kuuluivat korvauksia menetyksistä evakoille maksaneelle valtiolle. Kiista saatiin onneksi ratkaistua suhteellisen inhimillisellä tavalla siten, että evakot saivat tilansa, mutta Porkkalan alueelta varattiin puolustusvoimille varuskunta-alue. Palautetulla alueella oli toki tosi paljon korjattavaa veli venäläisen hellän hoidon jäljiltä (pitäisiköhän muuten jonkun kertoa naapureillemme, että maalikin on keksittyjen tekniikan ihmeiden joukossa, samoin ruuvimeisseli ja että polttopuuta voi ottaa muualtakin kuin esimerkiksi porraslankuista ja ikkunanpielistä), mutta töitä vaikeuttivat mm. rahapula ja uljaan suomalaisen yhteiskuntamme byrokratia sääntöineen.

Ajattelun aihetta antoi perustajajäsen UJ

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty