Jalopeura               HISTORIAOSASTO     Leijona ja Eugen Schauman

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

50 VUOTTA SITTEN

21.3.1956

SÄÄNNÖLLINEN TV-TOIMINTA SUOMESSA


Herran vuonna 1949 VTT (Valtion teknillinen tutkimuslaitos), Yleisradio, vuoden 1952 Helsingin olympialaisten teleteknillinen päätoimikunta, puolustusvoimien edustaja ja joukko radioalan asiantuntijoita kokoontui miettimään television osuutta isänmaamme tulevassa historiassa. VTT:n koolle kutsuma palaveri sai lopputulemakseen muistion, joka luovutettiin Yleisradiolle. YLE kuitenkin katsoi, ettei Suomella pienenä maana ole kiinnostusta rikkaiden huvin, television, eteenpäin viejäksi. 


Kuitenkin ensimmäinen televisiolähetys (kaapeli-TV) näki kaiketi päivänvalon Helsingin Stockmannilla 15.11.1950 (joidenkin lähteiden mukaan 19.11.1950), kun kello 20:42 nähtiin studiokameralla kuvattuna kirvesmiesten pystyttävän näyttelyrakenteita. Kaapeli-tv-ohjelmia näkivät näyttelyhallissa 11 000 maksavaa kävijää sekä monet uteliaat jalankulkijat näyteikkunassa Mannerheimintien puolella., vaikkei tätä yleensä mainitakaan Suomen TV-toiminnan historiassa. Vielä vuonna 1952 päätettiin, ettei Helsingin olympialaisten televisiointiinkaan löytyisi rahaa, varsinkin, kun ajateltiin, että Suomessa olisi varaa televisioon vain noin kahdella tuhannella perheellä.


Ensimmäiset varsinaiset televisiolaitteet kaapelitelevisioon toi Suomeen Havulinna Oy kesäkuussa 1954.

Yhteiskunnan haluttomuudesta kumpusi teekkaritoimintaa ja vuonna 1954 perustettiinkin teekareiden televisiokerho Radioinsinööriseuran ja tekniikan tohtori Jouko Pohjanpalon toimesta. Kerhon puheenjohtajaksi valittiin silloinen tekniikan lisensiaatti Pekka Ahonen ja sihteeriksi DI Martti Tiuri, varsinaisia Urhoja kaikki (ja siis klubimme kunnioittamia).

Televisiokerhon aloitteesta ja avulla Suomen ensimmäinen kuvalähetin suunniteltiin Helvarin tehtaalla ja siellä rakennettiin myös lähettimen verkko-osa. Lähettimen varsinainen rakentaminen tuli kahden teekkarin, Erkki Larkan ja Juhani Hämäläisen tehtäväksi diplomityönä TKK:n (Teknillisen korkeakoulun) sähkölaboratoriossa. Lähetysantennin suunnitteli kaiketi itse Martti Tiuri. Näillä vermeillä tehty koelähetys 20.4.1955 onnistui lähes täydellisesti ja kuva nähtiin aina Westendissä saakka. Tämän onnistumisen innoittamana uskallettiin toteuttaa ensimmäinen kutsuvieraille tarjottu julkinen esitys 25.4.1955. Alla olevaa virityskuvaa näytettiin noin 30 minuuttia musiikin kera ennen varsinaisen lähetyksen alkua. Itse lähetys alkoi tasan klo 16.30 ja sitä seurattiin noin 50 katsojan voimin 15 vastaanottimesta.

Teekkari-TV:n virityskuva

Tulevien lähetysten laillisuuskin oli kunnossa, sillä radiolain nojalla TKK valtion laitoksena oli oikeutettu käyttämään radiolähettimiä, kunhan asiasta vain  ilmoitettaisiin silloiselle posti- ja lennätinhallitukselle. Tämä ilmoitus oli tehtykin jo hyvissä ajoin ennen varsinaisten lähetysten alkua eli 12. toukokuuta 1955.

Varsinaiset säännölliset lähetykset aloitettiin 21.3.1956 ja TV-vastaanottimia ensimmäisen lähetyksen aikaan oli noin kaksikymmentä. Niitä oli arvion mukaan jo 350 kappaletta, kun tv-kerhon ensimmäinen pitkä elokuva "Rosvo Roope" lähetettiin 25.3.1956 (jotkut laskevat varsinaisen lähetystoiminnan alkaneen juuri tästä elokuvasta, koska aiempina 4 päivänä lähetykset olivat mihin aikaan sattuivat olemaan). Ensimmäisen ulkolähetyksen, Joutsenlampi-baletin lähetyspäivänä 30.1.1957 arvioitiin vastaanottimien määräksi pari tuhatta. Ensimmäisten kotimaisten tv-vastaanottimien hinta oli v. 1956 alussa sangen korkea ja samaa luokkaa tuontivastaanottimien hinnan kanssa, noin 14.000 markkaa eli 2 300 euroa (parin kuukauden palkka tuohon aikaan). Valuuttapula haittasi tuontia, jota rasitti lisäksi hinnantasausmaksu. Lisäksi samana vuonna, eli 10.4.1956, televisiossa oli ensimmäinen mainoslähetys. Tämä lähetys oli Amer-tupakan Boston-show.

Tämä lähetysasema kantoi aluksi nimeä TV-kerho, mutta -57 alkuvuodesta vakiintui nimeksi  TES-TV. TES-TV:n alkuaikojen ohjelmat olivat enimmäkseen suoria lähetyksiä, uskokaa tai älkää, mutta tämä koski myös mainoksia. Urholandiamme oli muuten edelläkävijä näissäkin mainosrahoitteisissa lähetyksissä, sillä esim. muissa Pohjoismaissa ei ollut TV-mainoksia ennen kuin joskus 1980-luvulla.

Yleisradionkin oli muutettava lopulta pikku hiljaa kantaansa. Kuitenkaan sen oman televisiotoiminnan käyntiinlähtö ei tapahtunut ongelmitta, sillä YLE ei hyväksynyt TES-TV:n toimintaa, ainakaan mainosrahoitteisena. Yle katsoi TESsiä pitkään pitkin hampain ja puuttui asiaan 1960-luvulla uuden radiolakiesityksen käsittelyn yhteydessä. Tämä radiolaki yritti tehdä TV-toiminnasta luvallista vain valtiojohtoiselle yritykselle, joka olisi siis merkinnyt TESsin lopettamista. Koska TESsiä ei yleisen mielipiteen vuoksi voitukaan lopettaa, YLEn toiminnan tueksi perustettiin Oy Mainos-TV-Reklam Ab, joka yritti saada itselleen mainostajien markat. Välttääkseen ongelmia YLEn kanssa  TES-TV siirsi sunnuntain lähetyspäivänsä maanantaiksi jo vuoden 1958 maaliskuussa, millä saavutettiin se, ettei TES lähettänyt ohjelmiaan yhtä aikaa Suomen Television kanssa. Lopulta vuonna 1964 TES-TV, joka toimi silloin jo nimellä Tesvisio (vuodesta 1959), myytiin ulkopuolisten rahoittajien päätöksellä YLElle.

Yksi merkkipaalu TV:n vaiherikkaassa historiassa oli väri-TV -toiminnan aloittamisen lisäksi mannertenvälisten lähetysten aikaansaaminen satelliitin välityksellä. Ensimmäinen Suomeen tuotettu Early Bird -satelliitin välittämä lähetys oli filmi presidentti Kennedyn murhasta 1963. Lisäksi joistakin Tessiläisten ohjelmista tuli oikeita kestosuosikkeja, mm. Levyraatia tehdään edelleenkin ja legendaarinen Kirsti Rautiaisen juontama Tupla- tai kuitti-ohjelma oli ohjelmistossa 30 vuotta välillä 1958-88.
Kirsti Rautiainen

Itse asiassa Urholandiassa oli seurattu TV-lähetyksiä, ja jopa meren takaa, jo vuonna 1929. Tuolloiset lähetykset olivat AM-lähetyksiä ja tarkoitettu katsottaviksi Saksalaisen keksijän, Paul Nipkowin, TV-laitteella. Tämän tekniikan kamera ja TV-vastaanotin perustuivat ns. Nipkow-levyyn, joka oli pyöreä, rei'illä varustettu metallilevy. Tuolloin kuvan resoluutioksi saatiin 30 x 40 pikseliä ja vastaanottimien "yleinen" kuvakoko oli 3 x 4 cm, varsinainen teräväpiirto jättiruutu siis. Kuvataajuus oli 12,5 kuvaa sekunnissa.  Alla olevasta kuvasta selviää tämän ns. Nipkow-TV.n toimintaperiaate (huomatkaa, että se on jo vuodelta 1884!!)

Nipkow-periaate

Kameran valoherkkänä "kuvaputkena" toimi kemiallinen komponentti, jonka resistanssi muuttui siihen osuvan valomäärän mukaan. Sekä kamerassa että vastaanottimessa oli metallilevy, johon oli porattu reikiä spiraalinmuotoiselle uralle. Kamerassa kuvattavasta kohteesta tuleva valo kulki näiden reikien läpi kemialliselle vastukselle, jonka resistanssimuutosten tahtiin vastaanottimen hehkulamppu välkkyi muodostaen aika kehnolaatuisen kuvan toisen reikälevyn kautta "kuvaruudulle". Ensimmäinen julkinen esitys tällä menetelmällä tehtiin 1926 ja Suomessa alan harrastajat aloittivat toimintansa 1929. Tuolloin harrastajia oli mm. Oulussa, jonne saakka vastaanotettiin näitä nk. näköradio-ohjelmia Neuvostoliitosta, Saksasta ja Englannista keskipitkillä ja pitkillä aalloilla. Ohjelmistossa oli laulua, musiikkia ja tanssiesityksiä. 

Kuvan lisäksi lähetyksissä oli mukana äänikin, tosin omalla taajuudellaan, joten äänen kuuleminen vaati toisen vastaanottimen. Kuvavastaanottimen runkona toimi yleisradiovastaanotin, joka oli viritetty normaalia laajakaistaisemmaksi. Vuoden 1934 jälkeen nykyaikaisen television esi-isät syrjäyttivät pikku hiljaa Nipkowin TV:n. 

Ajattelun aihetta antoi perustajajäsen UJ

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty