Jalopeura               URHO-KLUBI      Leijona ja Eugen Schauman

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

HISTORIAOSASTO
- Oulun linnoitukset -

Kastellin ja Oulun linnat

 

Oulussa on ollut oikein komea, mutta rakenteeltaan varsin omaperäinen linna aivan Oulujoen suulla kaupunkia suojelemassa ja sotaisia matkoja itään varustamassa. Tuo Oulun linna, jonka muureja, ruutikellaria ja Tähtitornin kahvilaa voi yhä edelleen käydä ihailemassa, valmistui herran vuonna 1590 Oulujoen suistossa sijaitsevalle saarelle, jonka nimenä nykyisin on kuvaavasti Linnansaari. Linna rakennettiin niiden sotaretkien tukikohdaksi, joita Ruotsi-Suomi teki Vienan Karjalaan kuningas Juhana III:n hallituskaudella. Omintakeiseksi linnan teki sen rakenne, joka oli parhaiten kuvailtuna kivi-, puu- ja maavallien muodostama linnoitus.

Wikipedian mukaan mahdollisesti samalla paikalla oli sijainnut myös novgorodilaisten vuonna 1375 rakentama linna, jonka Ruotsi-Suomi valtasi vuonna 1377. Tosin tuon aikaisemman linnan sijainnista väännetään edelleen kättä, sillä mm. professori Kyösti Julkun teorian mukaan tämä keskiaikainen novgorodilaislinna onkin sijainnut luultavasti Kastellissa, yläjuoksulla nykyisen linnan paikalta katsottaessa. Totuus on aikakirjojen mukaan se, että laamanni, drotsi Bo Joninpoika Grip antoi määräyksen rakentaa linna eli kastelli vuonna 1375 Oulujoen suulle. Eikä Bo Joninpoika ollut suinkaan novgorodilainen! Joten linnan rakentajatkin lienevät olleet ihan ehtoja suomalaisia. Aikalaiset tunsivat Bo:n Suomessa nimellä herra Bo Joninpoika ja ruotsissa herra Bo Jonsson. Hänen vaakunakuvionsa oli aarnikotka (grip) ja hän lienee ollut kautta aikain rikkain ruotsalainen aatelinen läänityksinään kolmannes Ruotsia ja koko Suomi!

 Rakennuspaikka tuolle herra Bo:n kastellille oli erittäin todennäköisesti nykyisen Kastellin kaupunginosan alueella, kolmisen kilometriä vastavirtaan. Tätä todistavat mm. alueen maannousut (Linnasaari oli 1300-luvulla lähestulkoon veden alla) ja Kastellin alueelta tehdyt muinaislöydöt (piilukkojen kuulaluodit mm.).  Vuonna 1377 novgorodilaiset yrittivät hyökkäämällä Kastellin linnaa vastaan vallata sitä, mutta tämä yritys ei onnistunut. Kannattanee toki mainita, että Oulun tuolloinen alue sijaitsi Novgorodin alueella, joten Suomen rakentama linna oli vihulaisen mailla! Tämä ensimmäinen Oulun linna, puinen tiettävästi sekin, tuhoutui sitten jossakin vaiheessa 1400-luvulla.

Toinen linna - Oulun linna - rakentui herran vuonna 1590 nykyiselle paikalleen amiraali Per (Pietari) Baggen ryhtyessä puuhaamaan seudulla olleen kruunun asevaraston yhteyteen lisärakennuksia, joiden turvaksi pystytettiin hirsistä ja maavalleista rakennettuja etuvarustuksia. Tähän tilapäisluonteiseen linnoitukseen sijoitettiin myös henkilöstöä, mm. asemestari, välskäri, muonamestari ja jopa piiskuri. Lisäksi henkilökuntaan kuului saarnaaja. Linnoituksesta tuli myös maaherran toimipaikka.

Muutamaa vuotta myöhemmin Oulun linnoituksen väki asettui vuosina 1596–1597 käydyn nuijasodan aikana Kaarle-herttuan ja nuijamiesten tueksi, toisin kuin muissa Suomen linnoissa, joissa tuettiin kuningas Sigismundin, aateliston ja Klaus Flemingin pyrkimyksiä. Varmuuden vuoksi Tukholmasta kuitenkin määrättiin, että Oulusta oli tuotava tykistö Tukholmaan, jottei tykkejä olisi voitu käyttää. Valtakamppailu päättyi lopulta Kaarle-herttuan voittoon vuonna 1599, minkä jälkeen hän ryhtyi kuningas Kaarle IX:nä suunnittelemaan Pohjois-Venäjän valtaamista ja mahtinsa ulottamista Jäämerelle asti. Kaarlen tarkoituksena oli siten rauhoittaa levoton itäinen rajaseutu.

Nykyisin Linnansaaressa nähtävillä olevat rauniot ovat peräisin kolmannesta linnasta, jonka kuningas Kaarle IX määräsi rakennettavaksi vuonna 1605. Kuninkaan valtakirjassa 8. huhtikuuta 1605 annetaan ensin määräyksiä Kajaanin linnan rakentamisesta ja sitten määrätään uudelleen rakennettavaksi Oulun linna. Käskyn mukaan vanhat puurakenteet tuli hajottaa ja saaren ympäri tuli rakentaa ampumasuojilla varustettu valli. Valtakirjassa oli myös kehotus perustaa kaupunki mantereelle vastapäätä uudelleen rakennettavaa linnaa, koska Pohjanmaalla ei tuolloin ollut yhtään kaupunkia. Tosin Oulu oli merkittävä kauppapaikka jo ainakin 1370-luvulla.

 Linnan kaupungin puoleinen muuri, kuvassa harmaana näkyvä, oli rakennettu kivestä, ja muurilla oli myös tykkitasanne. Muurien kulmissa oli korkeat, honkahirsiset ja suippenevat tornit. Torneissa oli tykkejä ja muitakin heittokoneita. Pääportti, joka näkyy kuvan oikeassa reunassa, oli holvattu, ja sen päällä oli kamari sekä linnan viides puutorni. Holvissa oli kaksi salparaudoilla varustettua porttia. Linnanpiha oli tuolloisen mittapuun mukaan iso, noin 6400 neliömetrin suuruinen. Linnanmuurien sisällä olevista rakennuksista viisi oli kivistä ja tiilistä rakennettuja. Suurin oli linnan itäsivulla, ja sen kahdessa kamarissa asui linnan vahtimestari. Huoneiston alla oli kaksi vankihuonetta. Linnan pihalla oli myös tiilikivistä rakennettu huone, jossa kuningas Kustaa II Adolfin asusteli linnassa käydessään. Siellä oli myös linnassa vankina olleen historioitsija Johannes Messeniuksen asuinrakennus, jonne hän myös kuoli. Linnan rakennuksiin kuului myös 34 hevosen talli. Saareen tuli kävelysilta, ja sen vieressä oli suojapato. Yhteyttä Lammassaareen ei ollut.

Linnan "vakituiseen" henkilöstöön kuuluivat ylipäällikkö, 2 - 3 upseeria, muutama upseeriapulainen, vahtimestari, sekä 30 - 40 tykki- ja sotamiestä.

   ,
Kuva: Oululinnan pohjapiirros, mukaelma Pohjois-Pohjanmaan
museon tekemästä kartasta. Kuva suurenee klikkaamalla

1600-luvulla linnaa käytettiin sotilaallisten tarkoitusten lisäksi myös tyrmänä; Johannes Messeniuksen lisäksi myöhemmin vankina oli Käkisalmesta kotoisin oleva lipilaari ja sonnin pallien kuohari Matti Juhonpoika Montonen, joka tuomittiin 1600-luvun lopussa (vuonna 1689) monivaimoisuudesta linnaan. Siellä hän paranteli hevosia ja sairaita noitakeinoilla ja muutenkin hän eli vankilassa rietasta ja vähemmän raitista elämää. Tulenkin hän osasi sytyttää milloin tahtoi ja Montosen tyrmästä havaittiin illoin kovaa väittelyä, karkeita voimasanoja ja nyrkillä huitomista. Montosen kuultiin huutavan: "Pysy sinä sillä puolella, ei sinulla ole tällä puolella mitään tekemistä!"  Niinpä hänen uskottiin olevan liitossa itse paholaisen kanssa. Noiden "noituuksien" ja Jumalan sanan väärinkäytösten takia hänet tuomittiin poltettavaksi roviolla herran vuonna 1690. Mutta kuinkas kävikään; juuri ennen tuomioon täytäntöönpanoa hän otti ja kuoli marraskuussa 1690 oltuaan tyrmässä noin puolitoista vuotta. Hänet löydettiin eristyskopistaan (oli eristyksissä muista vangeista kiroilevan luonteensa, taikuuksien ja riettauden takia) kasvot ruvella, jolloin hänen uskottiin ottaneen yhteen itsensä paholaisen kanssa. Kerrotaankin, että Oulun linnassa kummittelee Montosen haamu… vielä tänäkin päivänä.

Joskus linnassa juhlittiinkin: erään saksalaisen herttuan vieraillessa linnassa vuonna 1616 yhden yön yli kestävällä reissullaan linnan isäntä hovijunkkari Johan Patkull järjesti hoviherran seurueelle melkoiset illanistujaiset. Pippaloissa kulutettiin 44 kannullista (kannu on yli 2,5 litraa) viiniä, 73 litraa eli ½ tynnyriä vehnäleipää, 1 tynnyri muuta leipää, yksi tynnyri olutta, 20 kiloa voita, 10 kiloa läskiä, 10 kiloa talia, 4 kokonaista lammasta, kokonainen härkä, 16 kanaa, 1 hanhi ja 20 kananmunaa. Tuota muonamäärää tutkiskellessa huvittavaa tosin on tuo 20 munan määrä...

Seuraavalla vuosisadalla kivat naapurimme venäläiset polttivat linnan puuvarustukset, tarkemmin sanoen 29. maaliskuuta 1715. Tuolloin Pohjolassa riehui Suuri Pohjan sota, paremmin ehkä Isovihana tunnettu,  ja ruotsalaiset joukot vetäytyivät (jälleen) parahultaisesti Oulusta jättäen linnan ilman suojaa. Niinpä yksi venäläinen majuri noin 250 rakuunan antaman itsevarmuuden ja viisinkertaisen miesylivoiman tuudittamana tuikkasi linnan tuleen ja poltti sen poroksi!

Lopullisesti linna tuhoutui 31. heinäkuuta 1793 kello 22:45. Salamanisku sytytti linnan puisen varastokellarin tuleen, jonka seurauksena linnan ruutikellari räjähti ja tuhosi rakennuksen lähes kokonaan. Kirjailija Sara Wacklin kuvasi tapahtumaa seuraavasti:

"Samassa kuului niin hirvittävä pamaus kuin maa olisi haljennut. Ihmiset uskoivat tuomiopäivänsä tulleen. Kauhistuttavaa pamausta seurasi kivisade yli koko kaupungin. Suuret lohkareet putoilivat kattojen läpi ja tunkeutuivat usean kyynärän verran maahan. Kaikki ikkunat särkyivät. Kirkonovet lensivät auki, kynttiläkruunut putosivat katosta, tapulissa kellot moikuivat kaameasti, ihmiskäden koskematta."

Tosin kaupungilla alkoi tuolloin kiertää myös huhu siitä, että ruutivaraston olisikin räjäyttänyt varastoista ja kellareista hopea-aarretta etsiskellyt noita-Montosen haamu.

Kuva: Nk. Tähtitornin kahvila.

Oulun kauppaseura perusti raunioiden jäljelle jääneeseen osaan vuonna 1828 ruutikellarin, jonka päälle rakennettiin vuonna 1875 Oulun merikoulun tähtitorni astronomian opetusta varten. Torni on Volmar Westlingin suunnittelema, ja sen on rakentanut kaiken taitava mies Hannus-Ukko. Hänen oikea nimensä oli Johan Juho Hannus, joka on yhden klubimme jäsenen iso-iso-iso-isoisä. Torni on toiminut kesäkahvilana vuodesta 1912. Ja toimii edelleen vuosittain vapusta aina syyskuun puoleenväliin saakka.

Linnan alue suojeltiin muinaismuistona vuonna 1962. Kellarissa on pieni näyttely linnan historiasta.


 

Ajattelun aihetta antoi perustajajäsen UJ

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty