Jalopeura               URHO-KLUBI      Leijona ja Eugen Schauman

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

HISTORIAOSASTO
- Henrik Tuomaanpoika Eoleniuksen noitaoikeudenkäynti -

NOITAOIKEUDENKÄYNTI


Wuonna 1661 nostettiin Turun akatemian konsistoorissa taikauskosta juttu, joka on tullut kovin kuuluisaksi ja erinomaisen hyvin valaisee ajan käsitystapaa. Eräs ylioppilas, Pythius nimeltään, jätti konsistoorille kaksi kirjettä, syyttäen ylioppilas Henrik Tuomaanpoika Eoleniusta noidaksi: hän oli muka puhunut keinoista, millä voisi lukujaan helpottaa.

 E:n kanssa oltuansa P:n veli oli käynyt löylynlyömäksi; koulussa E. aluksi oli ollut vähätietoinen, mutta äkkiä muuttunut muita etevämmäksi (!) j.n.e. Konsistoori panetti syytetyn heti akatemian vankilaan (”prubbaan”) ja tutkieli sitten asiaa kahdeksassa eri istunnossa. Vasta 18 p. syysk. Tapahtui äänestys, jolloin professorit Thuronius ja Miltopæus tyytyivät ainaiseksi karkottamaan E:n yliopistosta, koska hän oli pahennusta herättävällä tavalla vietellyt toveriaan ja häväissyt yliopistoa; professorit Vexionius, Thauvonius ja Alanus tahtoivat rangaistuksen koventaa elinkautiseksi maanpakolaisuudeksi.

 Mutta professorit Bergius ja Kexlerus, rehtori Enevald Svenonius (jonka lausunto puuttuu pöytäkirjasta) sekä varakansleri, piispa Terserus, painostivat erityisesti sitä, että E. lapsuudesta asti oli ollut taikoihin taipuva, että hän oli kielletyistä kirjoista jäljentänyt taikakeinoja, kehunut sellaisia omaavansa, niiden avulla oppinut heprean ja syyrian kieltä eräänä torstai-iltana, luonnottoman lyhyessä ajassa opettanut eräälle toverilleen latinaa, kehottanut häntä tekemään perkeleen kanssa liittoa, j.n.e., minkä kaiken perustuksella he katsoivat oikeaksi Mooseksen kolmannen kirjan 21:27 mukaan tuomita hänet kuolemaan. Terserus ennen muita vaati kovinta tulkintaa, ”koska oli syytä peljätä, että noituuden pahe kasvaisi, ja akatemia jo oli siitä tullut huonoon maineeseen.” Vastoin viiden jäsenen lievempää mieltä voitti neljän ankarampi kanta.

 Ennakolta oli tässä vaikeassa asiassa neuvoteltu Turun hovioikeuden presidentin kanssa. Epäilyksen syyt aiheutuivat arvatenkin siitä, että akatemian kansleri, valistunut Pietari Brahe, viisi vuotta ennemmin oli kumonnut professori Stodiusta vastaan nostetun syytteen noituudesta, ja kun Brahe 4 p. lokakuuta vaati E:n asiassa syntyneet asiakirjat nähtävikseen, jäikin tuomio toistaiseksi julistamatta. Joulukuun 11 p. se kuitenkin julistettiin ja E. jätettiin linnanvankilaan vietäväksi. Mutta Brahe, jolle Thuronius oli yksityisesti antanut tietoja asiasta, kirjoitti konsistoorille kirjeen, missä huomautti, että tällainen asia parhaiten olisi kaikessa hiljaisuudessa ja yksityisellä muistutuksella korjattu, joten ei myöskään olisi hankittu akatemialle pahaa mainetta.

 Syytetty oli kanslerin mielestä ilmeisesti yksinkertaisuudessaan sekä kehuskelemisen halusta toiminut, joten vakavat nuhteet varsin hyvin riittäisivät rangaistukseksi hänen jo kärsimänsä vankeuden lisäksi. Turun hovioikeus sitten kumosi konsistoorin päätöksen, tuomiten E:n aiheuttamastaan pahennuksesta julkiseen kirkonrangaistukseen. Tätäkin lisärangaistusta Brahe koetti torjua, mutta turhaan; kummassakin seurakunnassa E. kärsi sen. Hän jäi sitten yliopistoon, kunnes v. 1670 ainaiseksi siitä erotettiin. Hän ja muut silloin mainittiin naineiksi, mikä oli statuuteja vastaan, mutta arvatenkin entinen syytös vaikutti asiaan, ja mainitaankin se professori Bångin lausunnossa erikseen. E. lienee sen jälkeen harjoittanut Turussa jotakin ammattia ja ehti vielä 1675 joutua syytteenalaiseksi Jumalan herjaamisesta; sen enempää ei hänestä tiedetä.

Täältä pääset tutkailemaan lisää Pietari Brahen puuhia Suomessa.
 

Ajattelun aihetta antoi perustajajäsen UJ

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty