Jalopeura               URHO-KLUBI      Leijona ja Eugen Schauman

Arvoisat kansalaiset!

Kära medborgare!

HISTORIAOSASTO
- PULA- JA SOTA-AJAN RUOKAOHJEITA -

PIHLAJANMARJALEIPÄ


Sota-aikana oli kotirintaman suosituin puheenaihe ruoka. Talvisodan 105 päivän ajan ruokaa oli Suomessa vielä kohtuullisesti, mutta jatkosota oli jo pituutensakin takia todella kirjaimellisesti kansaa näännyttävä. Ruokapula oli paikka paikoin ja aika ajoin todella paha. Ruokatarvikkeet olivat pääasiassa kortilla ja annokset olivat pieniä. Siitäkin huolimatta näitäkin vähäisiä annoksia oli ajoittain hankalaa saada.

Ostokortteja käytettiin vuodesta 1939 aina 1940-luvun loppuvuosille saakka, kahvissa jopa vuoteen 1953. Kuinka paljon tavaraa ostokorteilla sai, siitä päätti kansanhuoltoministeriö ja kortteja jakoivat kansanhuoltolautakunnat. Viimeisin SuomessaOstokortti maidolle vuodelta 1946 Kunniamme Päivät -museosta voimassa ollut ostokortti oli alkoholille vuoden 1970 loppuun saakka nimellä viinakortti. Viereisessä kuvassa on yksi Kunniamme Päivät -museon kokoelmien ostokorteista (photo © Juha Räty, JR-Studio), Valtion ostokortti maidolle vuodelta 1944. Kortti oli henkilökohtainen; vauvoillakin oli omansa.

Koska ruokaa ei siis ollut riittävästi saatavilla, kekseliäät suomalaiset kehittelivät uusia tapoja ruuanlaittoon, samoin uusia ruoka-aineksia löydettiin metsistä ja muualtakin. Osa "uusista" ruoka-aineksista osoittautui jopa erittäin herkullisiksi, osa taas oli lähinnä ravinnotonta vatsan täytettä. Uusia reseptejä levitettiin monien keittokirjojen ja lehtiartikkelien sekä suusanallisen jutustelun avulla.

Tätä artikkelia kirjoitettaessa syyskuussa 2012 pihlajat suorastaan notkuvat marjoja, joten laitamme näin ensimmäiseksi reseptiksi sota-ajalta maistuvan pihlajanmarjalimpun. Kannattaa vaikka kokeilla, resepti ei ole vaikea:

1 litra pihlajanmarjoja
1 kg ruisjauhoja
Kaljaa
Nokare hiivaa
Hiukan sokeria
Nokare rasvaa
(esim. voita, margariinia)

Pihlajanmarjat jauhetaan kahteen kertaan lihamyllyssä ja se sekoitetaan kiloon ruisjauhoja ja taikina notkistetaan sopivaksi kaljalla, johon on liuotettu nokare hiivaa. Taikina saa seistä ja kohota 3- 4 tuntia, mieluummin lämpimässä pyyhkeen alla. Lisätään vähän sokeria ja nokare rasvaa. Taikinan annetaan kohota uudelleen, minkä jälkeen se leivotaan limpuiksi ja paistetaan kypsiksi tasalämpöisessä uunissa.

Ajattelun aihetta antoi perustajajäsen UJ

 

<-Paluu HISTORIA-osaston pääsivulle                            Sivusto © Juha Räty