Muurin rakentamisen jälkeen pako Länsi-Berliiniin oli erittäin vaikeaa. Pakenemista yrittäneistä 5 000 onnistui, 239 kuoli ja 200 haavoittui vakavasti. Suurin osa pakoyrityksistä pysäytettiin. Pakoa yrittäneitä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Piikkilankavaiheessa, kun raja vielä kulki pitkin kaupungin katuja, pakoa saattoi yrittää yksinkertaisesti loikkaamalla talon ikkunasta kadun toiselle puolelle, jossa muun muassa Länsi-Berliinin palomiehet auttoivat pakenijoita. Pakojen estämiseksi ikkunat muurattiin umpeen ja katoille laitettiin piikkilankaesteitä. Betonimuurin ja suojavyöhykkeen valmistuttua pako rakennusten kautta muuttui mahdottomaksi. Myöhemmin pakoa yritettiin muun muassa kaivamalla tunneleita muurin ali tai lentämällä sen yli.

    
Kuvat: Rajanylityspaikka Checkpoint Charlie Itä- ja Länsi-Berliinin välissä.
Klikkaamalla kuvia näet ne suurempina.
(© Kunniamme Päivät -museo, JR-Studio Oulu)

Itä- ja Länsi-Berliinin välillä oli vain muutamia rajanylityspaikkoja, joista ainoat ulkomaisille matkailijoille avoimet olivat Checkpoint Charlie ja Friedrichstraßen metroasema. Muut rajanylityspaikat olivat avoimia vain tietyille erikoisryhmille kuten diplomaateille ja valtiovieraille. Lisäksi Länsi-Berliinin länsirajalla oli rajanylityspaikkoja Länsi-Berliinin ja läntisen Saksan välistä, Itä-Saksan alueen kautta kulkevaa läpikulkuliikennettä varten.

UJ - reportterinne maailman äärissä