Trust no one! Truth is not out there!

PSI-X-Files

 

Totuus Berliinin muurista

Hyvin harvat kansakuntamme urhot tietävät, mikä on lopullinen totuus historialliseen Berliinin muurin purkamiseen johtaneiden tapahtumien taustalla. Nyt uskalias ja nokkela huippututkijoiden joukkomme PSI Urho-klubi on saanut vuosikausia kestäneet tutkimuksensa lopultakin päätökseen ja paljastaa teille armottoman totuuden mitään siitä pois jättämättä. 

Kaksi Oululaista liikemiestä, joita voimme kutsua vaikka tekaistuilla lyhenteillä UJ ja UA, keksivät tasavaltamme topografikarttaa eräänä tammikuun kylmän ja pimeän illan pitkinä tunteina herran vuonna 1988 tutkiessaan, että kartan lounaiskulmassa sijaitsi merialueen erottamana hieman repaleisen näköinen saariryhmä, jonka  epäystävällisyys mannermaan asukkaita kohtaan ainakin siihen aikaan oli varsin epämieluisaa ajateltavaa. Niinpä he toimintaan tottuneina kouliintuneina bisnesmiehinä ottivat puhelimet karvaisiin kouriinsa ja valitsivat suuntanumeroksi ulkomaan suunnan Saksaan suoraan liittokanslerille. Arvoisa filosofian tohtori Helmut Josef Michael Kohl kuunteli maailmanmiehien puolitoistatuntisen kuumalinjapuhelun vaitonaisesti, mitä nyt pulssi pikku hiljaa kipusi lähelle kahta sataa. Pulssin kohoaminen ei johtunut sankareidemme huonosta saksan vääntämisestä, josta emme halua kuulla näytteitä yhtään pätkää, vaan puhelun asiasisällöstä. Kuva huolestuneesta liittokanslerista alla.

.

Nämä kaksi suomalaista väittivät omistavansa kyseisen saariston ja haluavansa päästä siitä kohtuullista korvausta vastaan eroon! He lupasivat lähettää liittokanslerille todisteet omistusoikeudestaan paluupostina, ja niin he tekivätkin. Tottuneina ammattimiehinä he väärensivät kahdeksan asiakirjaa, joiden perusteella he olivat kyseisen maakunnan haltijoita, Suomen lyhyen kuningaskunta-ajan perintö-kreivejä, joille oli jaettu koko kyseinen saariryhmä läänityksinä. Kirjallisten dokumenttien allekirjoittajana komeili Suomen kuningas Friedrich Karl eli Väinö I. Todellisuudessa asiakirjat oli väsätty Tiimarin paperille vanhalla Remingtonilla, variksen sulasta tehdyllä kynällä itse allekirjoitettuna sekä Havin punaisen steariinikynttilän vahaan painetulla sinetillä. Sinettileimasimena herrasmiehemme käyttivät vanhaa 1960-luvulta peräisin olevaa Vuokko-kahvikermapullon korkkia, jolla painettua "sinettiä" viimeisteltiin painamalla lämpimään vahaan vielä vuoden 1918 Suomen viiden pennin raha (kuva siitä alla). Näin siihen saatiin leimattua "oikea" vuosiluku ja leijonavaakuna.

 

Saksalaiset tutustuivat kolmen kuukauden ajan asiakirjoihin ja päättivät lopulta ostaa tarjotun saariston. Saksalaisten vaikuttimia kyseeseen kauppaan eivät PSI:n tutkijamme saaneet selville, mutta kauppasumma kuuluu olleen sen verran muhkea, että siitä olisi ollut pienen valtion ulkomaanvelan kuittaajaksi. Kun kaupankohteena olleen saariston asukkaat tulivat tutuiksi saksalaisten sinne lähettämän valtuuskunnan kanssa (joka ei kertonut alkuasukkaille vierailunsa todellista syytä), alkuasukkaiden lämminhenkisyys ja ystävällisyys tekivät valtuuskuntaan lähtemättömän vaikutuksen; se suositteli liittokanslerille välitöntä kaupan purkua! Koska kauppakirjaan ei purkuartiklaa oltu kirjattu, suomalaiset sankarimme kehottivat saksalaisia kauppakumppaneitaan kääntymään asiassa senaikaisen neuvostoliiton puoleen. Neuvostoliitto ei kuitenkaan ollut kiinnostunut sijoittamaan kauppaan ruplaakaan, vaikka saksalaiset olisivat antaneet heille täydet oikeudet käyttää aluetta uuden teknologian sähköenergiatuotannon ongelmajätteiden loppusijoituspaikkana.

Kohl kääntyi 1989 uudestaan vaurastuneiden suomalaisten liikemiesten puoleen ja tarjosi houkuttelevaa vaihtokauppaa: sankarimme ottavat saariston takaisin, molemmat saavat lisäksi uusimman tuotantomallin mukaiset uudet Audit tai BMW:t  valintansa mukaisilla herkuilla ja 5,5 miljoonaa sen ajan saksanmarkkaa vielä kipurahoina. Tähän parivaljakkomme päätti halutonta näytellen suostua, silla itse asiassa juuri tähän he olivat tähdänneetkin: olisihan kyseisen saariston kauppojen julkituleminen ollut lievästi laittomalta kuulostavaa puuhaa. He siis suostuivat "ottamaan" myymänsä maakunnan takaisin. Mutta he lisäsivät siihen vielä yhden ehdon parin itäsaksalaisen tuttavansa pyynnöstä: Berliinin muuri olisi purettava ja rautaesirippu poistettava Saksojen väliltä! Siihen liittokansleri ja Itä-Saksan johtaja Erich Honecker suostuivatkin lopulta pitkin hampain (tämä oli todellinen syy Honeckerin eroon juuri ennen muurin murtamista), koska muuta vaihtoehtoa heillä ei ollut. Muuri murrettiin siis lopulta 9.11.1989.

 Tämä kauppa onnistui veijareiltamme todella hyvin, sillä kyseisen maakunnan asukkaat eivät saaneet koskaan tietää olleensa välillä Saksan liittotasavallan omaisuutta ja maanmiehiä, eikä nykyinen Saksa halua mistään hinnasta tunnustaa tehneensä moista virhettä milloinkaan. Agenttiemme tiedustellessa asiaa nykyisiltä Saksan johtajilta sekä entiseltä liittokansleri Kohlilta he ilmoittivat mitä kohteliaimmin, etteivät ole koskaan kuulleetkaan mitään edellä selostetusta kauppajupakasta! Järjetöntä väittääkään moista!

Todisteeksi tästä toteutuneesta kaupasta tutkijamme onnistuivat kuitenkin saamaan käsiinsä alkuperäisen kauppakirjan, joka tullaan julkaisemaan tässä artikkelissa lähipäivinä. Tuo kauppakirja kun on vielä postin hellässä huomassa.

Että silleen, truth is out there, believe or not!

PSI-erikoistutkijat

<-PALUU PSI-PÄÄSIVULLE